Etsi
  • Vali

Itämeri loppuu Kielin kanavaan. Laboe - Gieselau - Cuxhaven.

Päivitetty: 4. marras 2019

Hirmuisen hauskan ja ihanan illan jälkeen, seuraavana aamuna meidän oli tarkoitus - yllätys yllätys - käväistä venetarvikekaupassa ja siitä sitten pikkuhiljaa irrottaa jälleen köydet ja lähteä kauan odotettuun Kielin kanavaan. Puolenpäivän aikaan lähdettiin ja ensimmäisen sulun suulla odotettiin puolisen tuntia jotta saimme luvat ajaa sulkuun sisälle. Relaxilta tullut viesti, helpotti sen verran ajatusmaailmaa, ettei sitten jännittänyt ihan niin paljon kuin olisi jännittänyt, jos ei olisi tiennyt mitä odotettavissa on. Fendarit mahdollisimman alas, muutoin normi kylkikiinnitys ja sitten vaan odotellaan. Samassa sulussa oli hirmu paljon muita purjeveneitä ja moottoriveneitä ja näiden lisäksi kaksi keskikokoista rahtilaivaa.


Olisiko tässä pientä helpotusta havaittavissa. Siis siitä, että ollaan vihdoin kanavassa.

Olisiko siinä mennyt sellainen reilu 10 minuuttia kun allasta tyhjennettiin, kovaäänisistä tuli jotain ohjeistusta, josta emme tietenkään saaneet mitään selvää, mutta onneksi oltiin toiseksi viimeisinä "jonossa" niin seurattiin vaan muiden esimerkkiä. Jonkinlaisella kiireellä heti kun sulut olivat puoliksi auki lähti jo ensimmäiset pikkuveneet menemään. Siinä se sitten oli - oltiin Kielin kanavassa. Kyllä tätä olikin odotettu. Kanavassa puksuteltiin omaa tahtiamme ja ihmettelimme maisemia ja vastaantulevia rahtilaivoja, joista jotkut tuli ihan puun takaa. Tiedättekö sillä tavalla niinku piirretyissä joku iso hahmo yrittää piiloutua lyhtypylvään taakse. Sattuikin ihana aurinkoinen päivä tähän. Niinä päivinä sai kanavassa ajaa klo 21.30 saakka. Joten klo 20.00 paikkeilla pysähdyttiin sivukanavan Giselaun sulun suulle.


Tunnelmallista oli Giselaussa. Hassuja ääniä, vahvoja tuoksuja (vieressä laitumia). Ihana ilta.

Olikin ihan viimeinen paikka meille vapaana. Vettäkin oli tarpeeksi. Meitä tuli auttamaan toisesta isosta veneestä herrahenkilö jonka kanssa jatkoimme myöhemmin jutustelua ja annoimme hänelle vietäväksi kavereilleen Itämeren karttoja, kun sinne suuntaan olivat menossa. Kuten FB päivityksessä kirjoitinkin nämä ovat ihan hurjan hienoja kohtaamisia. Joskus ne kestää vain sen pienen hetken, joskus muutamia tunteja päiviä, mutta jos oikein onnekas on, niin muistoissa ne kestävät hyvinkin pitkään. Se kokonaisuus mitä niissä tapahtuu on tietysti se juttu, ne kaikki tunteet, ympäristön tuoksu ja jopa valo voimistavat näitä hetkiä toisiin sfääreihin.


Siellä hää on, punainen paita, pitkät valkoiset hiukset. Upea oli venekin.

Seuraavana aamuna viimeisten joukossa (taas) lähdimme jatkamaan loppukanavaa kohti Cuxhavenia oikean vuoroveden aikaan. Ensimmäistä kertaa päästiin tätäkin miettimään. Mukava lämmin päivä oli tämäkin. Kanavassa ei merenkäyntiäkään ollut, niin siinä pystyi puuhaamaan vaikka mitä. Tällä kertaa miulla oli työnalla Kapun puuttuva punainen villasukka kunnes saavuimme kanavan toiselle sululle - se josta vihdoin pääsimme Elbe -joelle ja sieltä kohti Pohjanmerta! Vihdoin vaihtui meri! Sillä tavalla hassusti kävi, että sulun kanavanpuolen portit olivat juuri auki ja viimeisiä veneitä ajoi sisään. Totesimme että ehdimme tuohon samaan, joten ihan suoraan ajoimme sisään ja jälleen sen n. 20min. kuluttua olimme ulkona sulusta Elbellä! Siellä vastassa oli laskuvesi, jonka virtaus antoi pienen lisävauhdin, ei erityisen suurta, koska se oli siihen aikaan vasta alussa. Vajaan kolmen tunnin kuluttua olimmekin jo perillä Cuxhavenissa, jossa meitä oli vastassa Relax ja s/y Pikkune II, Virve ja Hannu, johon saimme kunnian tutustua myöhemmin samana iltana. Meidän jälkeemme tuli vielä yksi suomalaisvene - s/y Annina, Tapio ja Maria. Muut venekunnat hämmentyivät, kun laiturilla alkoi hirmuinen suomenkielinen pulina. Jälleen hirmuisen hauska hetki saatiin viettää uusien tuttavuuksien kanssa mutta järkiaikaan kaikki katosivat nukkumaan - seuraava sopiva laskuvesi alkaisi aamulla n. klo 5.00. Toiset olivat päättäneet lähteä heti silloin ja me - taas - sen tunnin myöhemmin. Annina lähti Helgolandiin, Relax ja Pikkune II - no mie nyt sit unohdin mihin - eiku onnistuin stalkkaamaan: Nordeneyhin! Itämeren kokemusten jälkeen meidän mielen asetukset on sellaisessa jamassa että hyvästä kelistä otetaan kaikki irti: Lähdimme Den Helder mielessä etenemään.


Cuxhavenin auringonnousu. Etualalla on jotain (huomio hänelle joka ei välitä auringonlasku- ja nousukuvista).

Otsikkokuvasta: Kielin kanava - tai oikeammin, Nord-Ostsee-Kanal, alkuperäiseltä nimeltään Kaiser-Wilhelm-Kanal.

Keisari Wilhelm II, jonka äidin ja isoäidin nimi oli muuten Victoria, vihki kanavan julallisesti käyttöön 20.6.1895, melkoisen muikeana, tämän videon perusteella.

1 kommentti

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

©2019 by S/Y Victoria Jaakkosdottir