Purjehtijat maantiellä - Uusi Seelanti

Viime jakso päätyi meidän upeaan Hangi elämykseen. Retki ei toki loppunut siihen. Seuraavana päivänä nimittäin isäntämme Carleen ja Warren veivät meidät Ruapehu-vuorelle pienelle kävelylle. Mitään kunnon vaellusta ei voitu harkita, kun Mackon jalka oli vielä epäilytävän värinen tulehduksen jäljiltä, eikä kenkäkään mahtunut kunnolla jalkaan. Vähän sitä kuitenkin piti härnätä. 

Uuden Seelannin maisemat tulivat entistä laajemmin tutummaksi maailmalle Taru Sormusten Herrasta -elokuvan yhteydessä. Warren kertoikin meille, että oli ollut avustamassa ko. elokuvan kuvauksissa kolme kuukautta Ruapehun rinteillä.

Meri ja vuoristo - kumpikin herättävät kunnioitusta. Vähäeleisiä hyvänä päivänä, armottomia huonona päivänä. Ruapehulla sijaitseva Whakapa hiihtokeskus, jossa myös kiipeilijät käyvät harjoittelemassa ja kesäisin olisi tarjolla Sky Waka gondola kyytiä.

Paljastuksia - emme kumpikaan ole nähneet Taru Sormusten Herrasta elokuvaa. Onneksi ei olla menossa minnekään kuuhun, ettei tarvitse paljastaa, ettemme ole nähneet Star Wars:kaan. Vali voi sentään loistaa kertomalla, että on nähnyt Apinoiden planeetan - saako siitä pisteitä? 

Vaan käyhän se nyt järkeen, että joku viisas ihminen sieltä tuotannosta on keksinyt, että tarvii varmaan mennä ET:lle Uuteen Seelantiin ja kah, ku sieltä löytyi mitä upeimmat olosuhteet näiden kohtausten kuvaamiselle. Kyllä - kateellinen olen, vaikka ei Hangon eteläkärki nyt juuri kalpene näille… jos oikein tiukasti yrittää asiaa ajatella. Ne nyt vaan sattuu olemaan kaksi aivan erilaista maailmaa. 

No niin - palataanhan nyt tähän meidän retkeen.

Ruapehua oltiin pikkuhiljaa valmistelemassa tulevaan hiihtokauteen. Lumikoneita jäähdyteltiin - näytti vielä melko surkealta lumentuotto vielä tuossa vaiheessa. Hyvin voi kyllä kuvitella näitä maisemia lumella ja ihmisiä laskettelemassa tämän tulivuoren rinteillä. 

Kumpikin näistä vuorista on tulivuoria - aktiivisia sellaisia, vaikka ei ihan niin aktiivisia ku Etna. Se juuri mahdollistaa turismin alueella. Talvella hiihtäjät ja kesällä vaeltajat. Vuorten ympärillä olevat kylät elävätkin vahvasti turismilla. 

Kim, Warren ja Tawhai vesiputous. Ei ollut juurikaan satanut viime aikoina, joten putous oli vähän pienellä.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä yhdelle Tawhai vesiputoukselle, joka oli helpon ja lyhyen kävelymatkan päässä parkkipaikalta. Viimeisen illan kunniaksi syötiin yhdessä Carleenin ja Warrenin luona ja silloin tapahtui se mitä Vali toivoi ei tapahtuisi. Meidän ihana Scubaru on vanha kosla. Siltä ei odoteta liikoja, sen verran kuitenkin, että pysyisi kasassa sen ajan mitä tarvitsemme sitä. Kun lähdettiin Whangareista, n. 30 km jälkeen alkoi kuulumaan sellaista kumeata sointia aina kaasuttaessa. Muutaman kerran jälkeen piti asiaa ihmetellä ääneen ja todettiin, että taitaa olla pakoputki suunnittelemassa karkaamista. Välittömästi Vali totesi, että toivotaan et se kestää tämän reissun, eikä sit mainita asiasta mitään Warrenille. Miksikö? Warren osaa korjata autoja ja arvasimme, että hänellä on varmasti myös paja jossa korjailla, mutta en millään halunnut ilmestyä sinne ajatuksella “Warren ku sie oot niin taitava…” Tämä ei olisi nimittäin ollut ensimmäinen kerta. Jotkut saattavat muistaa tarinan siitä, kuinka Meiran kanssa yritettiin soutaa jollaa takaisin Victorialle Moorean Vaiare -marinasta, kun perämoottori taas päätti lopettaa toimintansa. Silloinhan päädyimme lopulta soutamaan takaisin marinaan ja Warren otti kaasarin, putsasi sen jälleen kerran ja saatiin se kone taas tekohengitettyä siksi aikaa. Sillä välin minä ja Meira nautittiin Carleenin tarjoamat GT:t .. Niin en tosiaan olisi kehdannut enää. Vaan yritä nyt piilottaa tuollaista vikaa ammattimieheltä. Kuulihan se sen… ja käski tulla vielä meidän lähtöaamuna käymään pajalla, niin hän voi katsoa olisiko siihen helppo ratkaisu. Oli siihen, kun sattui vielä sopivat pultit löytymään hyllystä. Tästä huomaa, että kyse ei ollut vene-remontista. 

Purjehtijayhteisö merellä ja vuorilla! You must just love it! 

Kun pärinä-Iita Scubarulle oltiin näin ollen saatu äänenvaimennin taas päälle, oli aika lähteä takaisin kotiin päin. Jotta nähtäisiin taas uusia maisemia, päätettiin kiertää Taupo järvi toiselta puolelta, kuin tullessa. Pikkuhiljaa laskeutuen alaspäin maisema oli upea - järveltä nouseva sumu nousemassa ylös peitti osan laaksoa ja sitten lopulta kun pääsimme alas Taupon kylälle, upea auringonpaiste ja jälleen yksi ääreist-siisti uusiseelantilainen kylä vierailtavana. Pysähdyimme kahville rannalle ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni mustia joutsenia.

Kylän keskustaan menimme syömään. Lukihäröinen lingvisti minä sai taas nenilleen…. luuli tilaavansa jonkun kivan vihanneskorin, mutta tilasikin makkaraperunat juustolla. Jep - ei ollut tuttu termi wedge -kanssa. Noh mikäs siinä, syötävää oli se. 

Ruapehu ja Ngauruhoe jäävät taakse ja Lake Taupo odottaa alhaalla.

Taupo kylän laidalla oli myös hieno kuumavesilähde. Ei kuitenkaan niin kuuma, että miut olis sinne saanut. Ja vielä sen jälkeen hyvin vaikuttava koski. Ehdottomasti kielletty kanotisteilta, mutta tietysti aina silloin tällöin joku sankari kokeilee sitä. 200 000 litraa vettä sekunnissa tulee tuosta .. huhhuh mä sanon. Oli vaikuttava roiske ja pauhu.

Huka Falls. Ice-blue Snow-White: About 200 000 litres of water plunge nine meters over the great rock face of Huka Falls every second - that´s enough to fill five Olympic swimming pools every minute.

Ei ole ihme, että Uuteen Seelantiin tullaan kauempaakin “vaneilemaan”. Maisemat ovat upeat. Luulen että oman ajokokemukseni mukaan Uudessa Seelannissa on vähiten rumia kohtia ajomatkan varrella. Tiet ovat pieniä, mutkaisia ja mäkisiä. Maisemat kumpuilevat, vehreät. Laitumilla niin paljon lehmiä, hevosia, lampaita. Paitsi tietysti Aucklandia lähetyttäessä, siellä on sitten on maksulliset moottoritiet. Maksu ei ole päätä huimaava 2,6nzd kerta. Tällä kertaa kun aloimme lähestymään Aucklandia juuri moottoritien alussa, olin kuulevinani, että jossain taidetaan piikata asfalttia. "Jännä kun se ääni ei niinku jää taustalle, kun jo ajettiin varmasti sen ohi.. Miksi tämä ääni seuraa meitä? Ei perke, sehän on taas pärinä-Iita asialla. Pysähdytään heti seuraavaan mahdolliseen paikkaan!" Kuskin - oikeakätisessä maailmassa ajaville: apukuskin - sisälokasuoja oli irronnut yhdestä kohtaa ja se hankasi rengasta. Mietintämyssyt päähän, mitä meillä on mukana? Ei juurikaan työkaluja, eikä varsin varaosia - sehän kuuluu vain purjehdukseen? Kim tulee iloisena - “Mulla on hammaslankaa!” Yes!

Photo credit - Kim

Vaan uusiseelantilaiset ihmiset ei paljoa odottele tai ujostele, jos näkevät auttamisen mahdollisuuden avautuvan. Vieressä olevan auton ihminen tuli kysymään, voisiko hän auttaa ja totesi, että hänellä oli sähköpanduja. Toi niitä meille neljä. Käytettiin yksi korjaamiseen ja loput on nyt Scubarun hansikaslokerossa seuraavia mahdollisia korjauksia varten.

Ei vain purjehtijayhteisö!

Ja matka jatkuikin iloisesti. Kyllä aika paljon nauratti taas. 

Matkaa ei ollut enää pitkälti Aucklandiin jonne heitettiin Kim kotiin - hän saattoi huokasta helpotuksesta, kun pääsi lopulta turvallisesti kotiin kaikkien näiden seikkailujen jälkeen. Itse päätettiin jatkaa kotiin Victorialle. 

Osaammekohan enää ikinä matkustaa matkustaa, jos emme saa ottaa kotiamme mukaan sinne minne menemme? 

Vasenkätisestä liikenteestä

Äkkiähän siihen oppii, että välttyy juuri ja juuri tulemasta yliajetuksi tietä jalan ylittäessä. 

No, mehän otettiin haaste vastaan ja ostettiin auto! Telakkamestari Sam pani farkkunsa myyntiin, ja vielä sopivaan hintaan. Tonnin Scubaru, hyvä vehje!

Tonnin kosla

Mistäs tunnistaa tällaisen oikeakätisen mamun yrittämässä auton rattiin?

1. Se marssii ja istahtaa pelkääjän puolelle ja ihmettelee, että missä ratti.

2. Hiippailee ujosti auton ympäri kuskin pukille ja alkaa kopeloida turvavyötä kattolampun nurkilta. Ei löytynyt sieltä ei.

3. Onneksi on automaattivaihteet, muuten olisi oikean käden rystyset kovilla.

4. Risteyksessä turistin tunnistaa kauempaakin; vilkun sijaan viuhtoo pyyhkijät.

5. Onneksi isommissa risteyksissä on ympyrä, ja sieltä oikealta tulijoita oppii väistämään äkkiä. (TÖÖÖT!!!!)

6. Pieneltä kadulta oikealle kääntyminen käynnistää kaksiäänisen höpötyksen: "siitä yli ja keskiviivan taakse tonnenoin.."

7. Pelkääjän puolelta kuuluu jatkuva hätähuuto: Nyt pudotaan ojaan just!!!

Hengissä ollaan ja nyt on jo saatu selkäydin reagoimaan niin, että pelottaa ehkä vaihtaa takasin oikealle joskus sitten.

Edellinen

Tämän maori-veistoksen nimi on Aio-nuku Aio-rangi, mikä tarkoittaa suunnilleen "rauhaa maan päällä ja rauhaa taivaassa". Se on yksi Taupon uusimmista maoritaideteoksista.

Kun veistosta katsoo läheltä, siitä löytyy jatkuvasti uusia yksityiskohtia. Siihen on kaiverrettu muun muassa metsien jumala Tāne, vuoria edustava Hine-Tuparimaunga sekä Horomatangi – Taupojärven myyttinen suojelija. Mukana on myös ankerias, mustekala, kilpikonna ja muita veden eläimiä, jotka symboloivat veden kulkua Taupojärvestä Waikatojokea pitkin aina Tyynellemerelle asti. Ajatus muistuttaa siitä, että kaikki luonnossa on yhteydessä toisiinsa.

Taupo Bungy & Swing - Juuei meille. Mutta kauniin värinen vesi.