Ronde Island, meille aivan erityisen tärkeän merkityksen saanut saari. Siellä tapahtui meidän elämän suurimpia asioita. Siitä kohta tarkemmin, höpötetään ensin itse saaresta vähän.
Ronde Island on yksi Grenadan saarista, sopivasti puolessa välissä matkaa Carriacoulle. Meille tuli tavaksi pysähtyä siellä aina matkalla Carriacoulle tai takaisin Grenadalle, ihan vaan sen vuoksi, että se oli meistä niin kaunis ja rauhallinen paikka.
Saari on käytännössä autio, jos ei lasketa niitä paria kalastajamökkiä saaren eteläosassa.
Tuulista riippuen saarella on kaksi mukavaa ankkurointipaikkaa saaren länsiosassa ja saaren eteläosassa. Samaan aikaan kuin näissä isommissa saarissa saattaa olla melkoista ruuhkaa ankkurointilahdissa, niin Ronde Islandilla harvoin on viittä venettä enempää. Erityisen oivallinen paikka meille yltiösosiaalisille erakoille, käydä vähän rauhoittumassa ja snorklailemassa tai sukeltamassa.
Saari on 8,1 neliökilometrin kokoinen ja se oli myynnissä vuonna 2007 100,000,000 US dollarin hintaan. Tällä hinnalla se luokiteltiin maailman kalliimmaksi saareksi. Grenadan hallituksen oppositio oli myymisestä kuitenkin eri mieltä ja interwebin Wikipedian mukaan, se olisi otettu pois myynnistä. Google kyllä vielä näyttää tämän myynti-ilmoituksen. Voipi olla, että sen myyminen ei ole helpoimmasta päästä, vaikka saarella onkin pieni lampi, olisi todennäköisesti koko infran rakentaminen sinne melkoisen iso operaatio.
Jos meillä sattuisi olemaan tuollainen summa rahaa, niin haluaisimmeko ostaa tämän saaren? No ei. Saarissa on sellainen epäkohta, että ne vaan nököttää paikallaan. Hienot maisemat on ehdottomasti, mutta eihän sitä pysty siirtämään mihinkään. Ja sitä pihatöiden määrää! Pysymme tällä omalla kelluvalla luodolla, jonka pihatyöt pysyvät rajattuna pohjan putsauksen muodossa.
Ronde Islandin ympäristössä on muutamia muita pieniä saaria, joista vaikuttavin on Diamond Island, jonka ohi purjehdittiin aina melko läheltä. Se on hieno ilmestys ja melkoinen paratiisi siellä pesiville linnuille. Sitten on alueella kuuluisa Kick’em Jenny, vedenalainen tulivuori. Jenny pitikin itsestään vähän ääntä vähän sen jälkeen kun Gonzalo-hurrikaani oli juuri väistynyt ja uutiset koronasta yhä jatkuivat. Jenny ehkä tunsi olonsa unohdetuksi kaikkien muiden uutisten mellastaessa ja päätti vähän tuhahtaa vetten alla. Muutaman viikon ajan oli erityisen toivottavaa, ettei tällä alueella purjehdittaisi. Tästä ei kulunut ihan vuotta, kun San Vincent & Grenadiineilla sattui tulivuorenpurkaus. Äitimaata todella närästää ja jostain se aina lopulta purkautuu pienempinä tai isompina röyhtäyksinä.
Grenadan ja Ronde Islandin välissä on race zonen kaltainen alue. Tuulet saattavat siinä voimistua, mutta tuulta tai ei, niin virrat kohtaavat siinä kohtaa ja näyttää siltä, että meri kiehuisi ympärillä kun siitä purjehtii läpi. Ei ihan niin vaikuttava näky kuin Kanaalisaarten välissä, mutta ei kaukanakaan siitä.
Miksi saaresta tuli niin merkittävä meille?
Koska kapu päätti pitää siellä pitkän monologin joka johti some-kielellä suureen elämäntapahtumaan.
Ei vain siksi, että siellä oli kiva sukeltaa. Video on päivitetty versio siitä, mitä aikoinaan laitettiin Facebookiin.
Olimme jälleen menneet Rondelle vähän hengähtämään ennen siirtymistä Carriacoulle. Tällä kertaa saimme seuraksi myös Tangaroa II:n Louisen ja Josephin jotka heti saavuttuaan ilmoittivat, että olivat saaneet kalastajilta hyvää tonnikalaa - illallinen olisi tänä iltana heillä.
Näin tapahtui. Istuimme oikein mukavan illan heidän kanssaan ja melko tarkkaan purjehtijoiden keskiyön (21.00) aikaan palasimme Victorialle. Kapu ilmoitti, että nyt pitää hetken aikaa istua vielä avotilassa ja ihmetellä maailmaa. Istuin hetken seuraksi, mutta päädyin hakemaan jotain alasalongista. Samalla kun hain jotain, ajattelin vähän laittaa vielä tavaroita paikoilleen. Tällä välin Kapu oli jo aloittanut monologinsa.
Vastailin siinä puuhaillessa aina tasaisesti “Hmmm.” “Niin.” kunnes juttu alkoi kuulostamaan hieman hämärältä. Sen verran hämärältä, että päädyin menemään oviaukkoon kuuntelemaan vähän tarkemmin. Siinä kohtaa Kapu oli lauseessa: “Niin, mitenköhän tämän nyt sanoisi, ettei tämä kuulostaisi kosinnalta…? Mut et niin, et miten olis?”
Kysymys pääsi yllättämään minut pahankertaisesti. Ehkä tässä kohtaa on kuitenkin asiallista kertoa, että olimme kumpikin olleet vahvasti sitä mieltä, ettei meidän tarvitse mennä naimisiin. Se ei toisi suhteeseen mitään uutta. Kumpikin näytimme muutenkin olevamme ihan tosissamme toistemme suhteen ja olimmehan jo suhteemme rekisteröineet venerekisteriin, kun ostimme Victorian.
Niin siis minä totaalisen yllättyneenä ja hämmentyneenä vastasin: “Ei kai siin sit.”
Kapu loukkaantuneena kysyi: “Mikäs vastaus tuo oli?”
Minä:”No ei ollut hääppönen tuo kysymyskään!”
Ja naurettiin aivan kippurassa. Kun pahimmat naurut oli saatu naurettua, Kapu otti toisen oton - polvistui avotilan lattialle, minä olin yhä avotilan oviaukossa alempana ja kysyi tarpeeksi yksiselitteisen kysymyksen, johon oli mahdollista vastata vain kahdella tavalla.
Hieno tähtikirkas ilta 6 … tai 7.9. … hitsi, pitää tarkistaa.. menimme kihloihin ihan vakaissa aikeissa päätyä naimisiin. Tämä tuli kuitenkin myös Kapulle itselleen sen verran yllätyksenä, ettei ollut osannut varautua tilanteeseen sormuksin. Tätä hän vielä ihmetteli ääneen. Totesin, että meillä on aikamoinen määrä noita o-renkaita tuolla Victorian autotallin puolella. Tämä puolustuksekseni. En pysty tarkistamaan päivämäärää sormuksista.
Näin päättyi siis koeaikamme. Aikoinaan Kapu totesi, ettei sitä nyt tiedä, että ollaanko menyt varsinaisesti yhdessä, sen voi tietää vasta sitten kun ollaan oltu 5 viikkoa purjehtimassa.
No niitä 5-6-7 viikkoisia tuli testattua muutama ja tähän mennessä olimme olleet tällä reissulla reilun vuoden. Tästä reilusta vuodesta kolme kuukautta melko tarkkaan teljettyinä veneeseen pandemian alkuaikana. Jotta näyttöä oli nyt sitten nähtävästi sen verran, että ehkä me ollaan vähän niinku yhdessä.
Voi olla, että päädymme olemaan täällä Karibian merellä vielä tulevan kauden ja kiertämään niitä saaria, jotka pandemian takia jäivät näkemättä. Ja voipi hyvinkin olla, että pääsemme palaamaan vielä Ronde Islandille sukeltamaan ja muistelemaan tätä hassua vuoden 2020 syyskuun iltaa.
Comments