Ford-draaman viimeinen vaihe uhkasi muuttua uudelleen kolmen viikon varaosan odotteluksi. Spagetiksi vääntyneen venttiilin työntötangon korvaaja oli väärän mallinen.
Pienestä kiinni. Karkaistua kärkeä ei pystynyt paikallinen sorvari sorvaamaan. Oli keksittävä jokin muu ratkaisu. 2. Onko suora? Ainakin suorempi.
Saman vuoden Transiteissa oli kahta erilaista pahuksen tikkua ja tottakai satuttiin tilaamaan ne väärät. Varsin totaalisesti turhautunut kippari tarjosi marinanaapureille ilmaisen suomenkielen kiroilukurssin, veti hetken henkeä ja keksi vaihtoehtoisen toimintamallin. Jokaisessa rautaveneessä on ruuvipenkki ja sillähän voi tehdä taikoja. Puoli päivää ja runsaasti adrenaliinia kului, mutta Macko sai työntövarren oikenemaan niin, että mekaanikkommekin hyväksyi tuloksen.
Lopputulema oli se, että kaikki pultit ja palikat löysivät paikkansa moottorissa, ja pitkän päivän päätteeksi kone jyrähti käyntiin! Ankara sauhu ja hurraahuudot täyttivät konehuoneen!
Pakoputki, kaikki loput letkut ja putket vielä paikalleen ja homma oli valmis. Suuttimet ja venttiilit tarkalleen säädettynä Fordimme kuulostaa ja tuoksuukin nyt aivan kuin uudelta koneelta. Eikä savuta enää niinkuin ennen remonttia. Kiireinen Daniel-mekaanikkomme osoittautui todelliseksi kultakimpaleeksi. Ruiskutuspumput, suuttimet ja kaikenlaiset dieselit ovat hänen vahvuutensa.
Daniel tykkäsi enemmän Victorian konehuoneesta, kuin katamaraanin ahtaista kaapinalusista. 2. Venttiilinsäätöä vaille valmis.
Ohjelmassa oli siis kolmen kuukauden marinavankeuden jälkeen pako vapauteen. Ruokavarastojen täyttö, ankkurivinssin huolto ja sitten kolmen tunnin koeajo moottorilla läheiselle Moorean saarelle.
Ranskan Polynesiassa tunnistaa vuokra-auton näistä tarroista. 2. Pandan takakontti tuli melkoisen täyteen taas. 3. Miltei vuoden tauon jälkeen, Victoriaan saatiin kuohuvettä! Tähän saakka on aina löytynyt paikka, jossa saa pullot täytettyä, mutta täällä puolella maailmaa kierteet ovat erilaiset. Tuli sitten opiskeltua miten Soda Stream pullot täytetään kuivajäällä.
Unelmissa tarina jatkuisi näin:
Ankkuri putosi valkeaan korallihiekkaan, ja miehistö hyppäsi samantien nauttimaan kristallinkirkkaasta uimavedestä. Phhhhuuuuuhhhh… Helpottuneet huokaukset kuuluivat varmasti pitkin korallilaguunia. Veneen ympärillä uiskentelee pikkukalaparvia, rauskuja, pallokaloja ja pari pienehköä blacktip-haita.
Oikeassa elämässä saatiin tuohon ankkurointiinkin pientä jännitystä ja hauskuutta. Siitä enemmän seuraavalla kerralla.
Kolme kuukautta keulaluukusta aamuisin näkyi ja kuului aamuruuhka - tämä on rauhallisempaa. 2. Pöhkökalat jahtaamassa toisiaan Victorian alla. Veden värikin on huomattavasti miellyttävämpää täällä ankkurissa.
Tulipa mieleen yksi moottorihaaveri. Meillähän oli Family Cruiser, semmonen tukipurjemastolla varustettu moottorivene. Olimme Puumalan satamassa, ja valmistautumassa jatkamaan matkaa. Tapani mukaan kurkkasin ohjaamon alla olevaa moottoria, että onhan kaikki kunnossa. Siellä oli yllätys! Yksi neljästä moottorin kannatinkorvakkeesta oli murtunut poikki. Laiturilla oli yksi paikallinen mies, jolta kysyin, onko kylällä seppää, joka pystyisi hitsaamaan korvakkeen. Äijä oli hyvin avulias. Hän otti korvakkeen kappaleet mukaansa ja sanoi vievänsä ne tuossa lähellä olevaan korjaamoon. Ei mennyt kauan, kun hän tuli takaisin ja laittoi korjatun korvakkeen paikalleen. Palkaksi taisi riittää olutkolpakollinen sataman baarissa. Nimeä en tullut kysyneeksi. Ei varmaankaan ollut Daniel, mutta ehkä Taneli. Jos olis lähdetty Isolle Saimaalle katkenneen korvakkeen kanssa, ja olisi sattunut olemaan hyvin aallokkoista, olisi hyvinkin voinut murtua joku muukin korvake. Moottori, 72…
Hienoa että kone käy. Aikanaan nuori, dartsia harrastanut puhelinsuunnittelija halusi tikkoihinsa yhden leveämmän oteuran. Siitä vaan volframia sorvaamaan T&K:n pienellä sorvilla... Ensin ei tapahtunut mitään, sitten kuoriutui kerralla juuri sopiva kerros pois. Saman sain toistettua kahdella muullakin. Seuraava sorvaaja varmaan ihmetteli mitä sillä terällä oli sorvattu...
Luulisi että karkaistun sorvaaminen olisi onnistunut, jos työntötangon pään olisi kuumentanut hehkuvaksi. Vai oliko sen pakko pysyä karkaistuna?
Onnea moottorinkorjauksen kunniaksi! Olette sankareita!