Olemme jumissa Tahitilla konehuolien takia ehkä joulunkin yli.
Tarkoituksemme oli purjehtia seitsemisen sataa kilometriä pohjoisemmaksi Tuamotuille kuten teimme viimekin vuonna. Pyörremyrskyt ovat yltäneet hyvin harvoin Tahitillekaan - olikohan 1991 viimeisin sellainen. Eipä meilläkään siis ihmeempää hätää täällä lie.
Kesä - siis sateinen kausi - näkyy näillä Seurasaarilla niin, että marinat ovat siirtyneet matalasesongin hintoihin ja laiturit ovat edelleen täynnä veneitä. Osassa asutaan ja nautitaan tämän saariston ainoan ison kaupungin palveluista. Osa on paketoitu odottamaan seuraavaa purjehduskautta ja omistajat ovat kotimaissaan joulunvietossa tai töissä.
Paljon on myös myynnissä olevia. Useissa mastoissa liehuu paikallisen brokerin lippu. Näköjään on varsin tavallista, että perhe tai venekimppa ostaa täältä reilun kokoisen uudehkon merkkiveneen, viettää vuoden-parin sapattivapaan näillä paratiisisaarilla ja myy sitten taas veneen pois. Eräällä meille tutuksi tulleella katamaraanilla on jo kolmannet omistajat tämän puolentoista vuoden aikana. Se toki vapauttaa murehtimasta isojen valtamerien ylityksiä ja muita vaarallisen tuntuisia seikkailuita.
Eräs suomalainen porukka osti täältä ison ranskalaisen merkkiveneen, teki pikaisen varustelun, ja purjehti yhden kauden ajan päätyen sitten suunnitellusti Uuteenseelantiin. Siellä on hyvät markkinat veneen myyntiin edelleen.
Se oli puolisen vuotta sitten, kun huomasimme yllättäen siniristilipun tässä samassa marinassa. Silloin olimme edellisen kerran täällä kaupungin tohinassa.
Pohjoismaita edustaa nyt kolme tanskalaista venekuntaa ja sillointällöin satamaan työntyvä risteilyalus.
s/y Thindran norjalais-ruotsalainen nuoriparikin juuri hyvästeli meidät toistaiseksi. He lähtivät etenemään kohti Tuamotuja. Toivottavasti siellä taas tavataan.
Joulukuun kuudes tarkoittaa myös sitä, että vaihdoimme haalistuneen, ja vähän rispaantuneenkin perälippumme taas uuteen sinivalkoiseen.
Toistaiseksi säät ovat olleet helteisen aurinkoiset. Meidän makuukajuuttamme nurkissa pöhisevät tuulettimet koko yön, peitteet ovat tarpeettomia, eikä keskipäivällä tee mieli auringonpaahteelle altistua. Sateita ei juuri ole näkynyt. Ehkä nekin alkavat hiljalleen yleistyä, niinkuin oli kuulemma viime kesänä - siis joulu-maaliskuussa.
Vali jatkaa kaappien maalausurakkaansa ja Macko koittaa päästä sopuun kiukuttelevan Tohatsu-peräprutkun kanssa. Siihen löytyi onneksi täysi kaasuttimen huoltokitti (tosin kymmenkertaiseen hintaan Amazoniin verrattuna) .
Tiivisteiden kuubalaistyyliset korjaukset saavat väistyä.
コメント