Yön suurentelemat ajatukset

Elämä on yhtä oikukas, olet sitten niin sanotussa normaalielossa, tai elät jotain epätavallisempaa elämää. Meillä purjehdus jäi päälle ja ollaan huomattavasti kauempana “kotoa”, kuin alkuun kuviteltiinkaan. Itse asiassa sekin on jo epäselvää missä se koti on. 

Purjehtijan syndrooma - aina haaveilee olevansa merellä kun on rannalla ja rannalla olemisesta kun on merellä

Näin ollen, jos sinulla on unelma, jonka toivot jonakin päivänä toteuttavasi - tee se! 

Muutosta ei tarvitse, eikä ole tarkoituskaan tehdä veitsellä leikaten. Se vaatii usein vuosien valmistelua. Mutta tee se. 

Koska on oikea hetki?

Macko on minua hieman vanhempi, emmekä senkään vuoksi voineet jäädä odottelemaan kummankin eläkeikää. Olihan se minun (Vali) työuran näkökulmasta todella typerä aika lähteä. Töissä oli siihen aikaan niin paljon mielenkiintoisia projekteja käynnissä. Kuuden vuoden jälkeen voin todeta, että vieläkään ei kaduta. Se työpaikka ei olisi mitenkään erikseen kiitellyt minua siitä, että olisin jättänyt elämäni mahdollisuuden käyttämättä, ja olisin vain jatkanut ja antanut edelleen 110% elämästäni työlle. Minulla oli huono tapa tehdä töitä 24/7. Muu eläminen jäi silloin hieman paitsioon. Ehkä se oli yksi syy siihen, että unelma alkoi tuntua yhä tärkeämmältä toteuttaa, todistaakseni itselleni ja muillekin, että kyllä minusta on muuhunkin. 

Apatakin onnenhetki

Tiputan onnenhetki

Rangiroan onnenhetki

Onnellisia hetkiä

Ajatus sai tietynlaisen vahvistuksen viime vuoden kauhunhetkistä Makemolla, kun Macko sairastui. Olihan se nyt aivan kamalaa, mutta se muistutti myös siitä, että ei voi jäädä odottamaan liian pitkäksi aikaa. Asioita on vain tehtävä. Elämä on elettävä. Parhaimmillaan niin, että se on juuri sellaista kuin itse toivoo, ainakin hetkittäin. Klisheetkin sen sanoo, että onni löytyy pienistä hetkistä, ne täytyy vaan tunnistaa.

Maailmassa on yhä paljon hyvää

Viime viikolla Mackolla oli vuositarkastus tuon onnettoman tapahtuman osalta. Ei ne uutiset nyt ihan sitä ollut mitä toivottiin tai kuviteltiin; ei kippari yhtään nuortunut, eikä palautunut ihan entiselleen,  mutta pumppu jyskyttää taas uusilla varaosilla sen minkä rauhallinen normielo vaatii. Niin kauan kuin on mahdollista, eletään täysillä. Meidän elämässä se tarkoittaa tällä hetkellä jabscon vessan takaiskuventtiilin korjausta, juoksemista ympäri kyliä etsimässä varaosia, seilaamista uusiin paikkoihin ja ihmettelyä, että mites nää hommat tässä maassa toimii? Kohdata aina uusia ihmisiä, kuunnella tarinoita, kertoa tarinoita, tulla autetuksi ja auttaa vuorostaan. 

Etsiä ja nähdä kaikista syvintä inhimillisyyttä - mikä somekuplani kertoman mukaan on maailmasta juuri nyt vähän hakusessa. Ilouutisena voimme kertoa, että se ei ole totta. Vaikka somesta saisi käsityksen, että paikalliset inhoavat esim. purjehtijoita, niin kasvokkain kohdatessa saa hyvin erilaisen käsityksen. Vaikka pelkästään uutisia lukemalla saattaisi nousta pelko, että maailma on ihan kamalan paha - se ei ole totta. Täällä taapertaa ihan kaikkialla pallolla ihania ihmisiä, jotka hymyilee, sanoo jotain kaunista, auttaa, on uteliaita tutustumaan ja viettämään pienen hetken ajastaan kanssasi ilman mitään odotuksia tai vaatimuksia. 

Yksinkertainen elämä 

Tämänkaltainen elo on jatkuvia pieniä ihmeitä, kun mikään ei ole itsestäänselvää. Se voisi selittää sen, että monet saattavat jopa kadehtia tätä, kun näyttää siltä, että olemme aivan hirmu innoissamme kaikesta. Ja toisin päin, sitä on innoissaan kaikesta, kun se kaikki on aina vähän työn takana. Vettä ei tule hanasta niin paljon kun vaan antaa valua. Sähköä ei ole aina ja ikuisesti, jos aurinko ei ole paistanut. Tai jääkaappi päättää käydä katkotta - ja sammua, kun akut ovat tyhjät (tämän viikon teema on ollut tämä). Roskille ei ole aina oikeaa paikkaa - ei ole siis ollenkaan tavatonta, että roskien vienti kestää useamman tunnin, ei sentään päiviä - vanhat vitsit kunniaan.

Random kuvia Tahitilta

Samaan aikaan olemme saaneet olleet seuduilla, joissa elo on hyvin paljon yksinkertaisempaa kuin mihin olimme tottuneet Suomessa. On ihan erityisen hienoa nähdä ja pikkuhiljaa ymmärtää edes vähän sitä, että emme tarvitse niin paljoa. Vähemmälläkin tulee toimeen vallan erinomaisesti. 

Realismi kuitenkin on hyvä pitää unelmissa mukana. Unelmaelämää voi jatkaa niin kauan kuin se on mahdollista ja mukavaa ja näiden lisäksi järki (se vähäinen) kädessä. Enää ei edes ajatella jäävämme jonnekin huitsin kuuseen liian pitkäksi aikaa. Sydän määrää nyt tahdin, kirjaimellisesti. Aika hauska ajatus, kun sitä ei jää liiaksi märehtimään. 

Hiva Oa ja Mo´orea - niin vaikuttavia paikkoja. Seuraavia henkeäsalpaavan kauniita paikkoja odotellessa.

Meidän oli tarkoitus olla juuri nyt Leeward saarilla - Raiatea, Tahaa, Bora Bora. Sen sijaan pysymme kiltisti täällä Seurasaarilla kunnes saamme yhdelle lääkkeet kohdalleen ja toiselle taas mielenrauhan. Sitten alkaakin lähestymään Victorian parasta lähteä ennen -päivämäärä. Jos vene on täällä yli kaksi vuotta, siitä pitää maksaa paikallinen vero. Ajateltiin lähteä ennen sitä.

Joen virta ei pysähdy, joskus on vaan hypättävä mukaan

Kun lapset oli pieniä olin äiti, joka ei anna kaikessa periksi, vähän liiotellustikin varmaan. Eräällä Italianreissulla Kinder oli lanseerannut uuden herkun - sellaisia virtahevon muotoisia suklaamakeisia. Esikoiseni pyysi niitä joka kaupassa ja minä sanoin ei nyt, ensi kerralla. Aika monta kertaa sanoin niin. Lähdimme ajamaan sitten takaisin Suomeen, ja ylitettyämme rajan niitä enää löytynyt mistään kaupasta. Olen muistellut tätä aina kun tälläkin reissulla olen ajatellut, että en ota nyt, otan sitten ensi kerralla kun tulen kauppaan. Sitten tulee joku huono sää tai muu syy miksi päätetäänkin lähteä, eikä ko. tuotetta ole enää missään saatavilla. Vähän niinku ne kananmunat taas viimeksi Tuamotuilla. 

Vähän samaan tapaan pitäisi ajatella elämän antamia mahdollisuuksia. Aina ei missään tapauksessa kannata kaikkeen lähteä. Aina ei kuitenkaan kannata olla lähtemättä. Että onpahan tässäkin nyt ihan valtavan hieno kannustus, vai mitä.. Aika savolainen - suattaishan sitä lähteäkkin, taikka sitten ei. 

Mitenkä tämän nyt muotoilisi jotenkin hirmu viisaan kuuloiseksi - Ei tarvitse vain tyytyä, jos on mahdollisuus tehdä sitä mitä oikeasti haluaa. Vaikka kasvattaa päivänkakkaroita. 

Kukkia ja sen kaltaista - olkoot se keski-ikä tai ihan vaan oivallus siitä, että kauniinpaa ei oikeastaan ole, kuin se mitä luonto taiteilee.