Bay of Islands & kurkistus victorialaisten tulevaisuuteen
Tässä ruutukaappauksessa Victoria on Russellin edessä. Koillisessa näkyy Bay of Islands.
Whangarein jokisuiston jälkeen ilahduttaa kirkas vesi ja suojaisat ankkuripoukamat.
Emme vielä ole nähneet tarpeeksi tätä aluetta, mutta muutamia kuvia on kiva laittaa jo nyt. Tähän mennessä kehtaa sanoa, että on nähnyt kaksi saarta: Urupukapuka ja Moturua.
Ensimmäisen saaren Otaio bayssä oltiin suloisesti suojassa pohjoisilta tuulilta ja Moturoan Waiwhapuku bayihin mentiin lounatuulia suojaan. Kummassakin saaressa on hyvät rannat rantautua ja käydä kävelyllä. Voi veljet kuinka hyvältä se tuntuikaan niissä maisemissa.
Victoria Urupukapuka saaren Otaio bayssä pohjoistuulilta suojassa.
Motuarohia saaren poukamassakin käytiin, mutta siellä ei päästy rantaan. Oltiin suojassa pohjoisia tuulia siellä, mutta tuuli kääntyi etelään ja sieltä oli pakko lähteä pois. Saaren kukkuloiden välistä puhaltavat puhurit saavat vielä lisävoimaa tuulitunnelissa.
Ensimmäisessä kuvassa on maorin kielellä kerrottu runollisesti Project Island Song -hankkeesta jonka tarkoituksena on palauttaa alkuperäiset linnut Bay of Islandsin saarille.
Kōtuku tarkoittaa valkoista haikaraa joka on puuhun kaiverrettunakin. Se on Uudessa-Seelannissa erittäin harvinainen ja arvostettu lintu. Ilmaus “He kōtuku rerenga tahi” tarkoittaa kirjaimellisesti suunnilleen:“Valkoinen haikara, jonka lento nähdään vain kerran.”
Sitä käytetään maorikulttuurissa kuvaamaan jotakin hyvin harvinaista, ainutlaatuista tai erityistä – esimerkiksi harvinaista vierasta tai merkittävää tapahtumaa. Näitä maisemia katsellessa tunteekin elävänsä melkoisen merkittävää tapahtumaa juuri siinä paikassa.
Bay of Islandsin saarilla on tärkeä luonnonsuojelurooli. Saaria on ennallistettu alkuperäiselle luonnolle mm. poistamalla ihmisten mukana tuomat vieraslajit, kuten rotat ja muut tuholaiset. Alkuperäisistä linnuista mekin näimme tieken, eli satulaselän. Muitakin saatettiin nähdä, mutta ei vielä kehtaa sanoa, että olisimme tunnistaneet. Erityisen huimaa on kyllä näiden lintujen laulu. Hyvin erilaista kuin mihin ollaan totuttu ja volumet oli jo nyt kaakossa. Mitä lie kun kevät on kuumimmillaan.
Vielä on paljon nähtävää näillä 140 saarella ja niitä ympäröivässä meressä. Erityisesti odotan täkäläisiä pingviinejä.
Ensimmäinen syyskuuta täällä alkoi virallisesti kevät. En tiedä ymmärtävätkö paikalliset kuinka onnekkaita ovat heidän talvestaan. Pahoitteluni kaikille oikeata talvea rakastaville. Kyllä minäkin pidän valkoisesta lumesta ja pienestä pakkasesta. Mutta -20 tekee tiukkaa. Ja sulaneet ruskeanharmaat lumikasat.
Talvi Valin maun mukaan. Pidän neljästä vuodenajasta, erityisesti tämmöisellä lempeällä feidauksella, enemmän lämpöön kallellaan olevista.
Kun taas täkäläinen talvi. Se on talvi miun makkuun. Mennyt talvi on hieman hämmentänyt paikallisia, koska ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ellei vuosikymmeniin täällä pohjoissaarella on ollut huurretta. Victorian kanneltakin Macko sai tarpeeksi kolaamalla tehtyä pienen lumipallon. Samana päivänä yhä kuitenkin paikalliset kävelevät sortseissa. Ehkä näkyi vähän vähemmän paljasjalkakävelijöitä tai varvassandaaleja, “jandals”, kuten niitä täällä kutsuvat. Me ei kehdata sanoa olevamme Suomesta, koska nauraisivat meidät suohon. Totesimme että on ihan kesäinen meininki - pitkissä housuissa, villapaidassa ja tuulitakeissamme.
Aurinko on täällä niin armoton, että jos se vaan pääsee paistamaan kirkkaalta taivaalta, niin sen alla sulaa kaikki. Joten oikeasti täkäläinen talvi vastaa suomalaista juhannussäätä. Siksi lähdimmekin kolean telakkaelämän jälkeen tänne “lämpimämpään” pohjoiskärkeen päin, emmekä etelän lumiseen talveen. Eteläsaarella on laskettelukausi parhaimmillaan nyt syyskuussa. Täkäläinen kesä on keskimääräisesti lämpimämpi kuin suomalainen kesä, mutta arvaamattomampi. Ainakin Whangareissa se oli hyvin sateinen.
Joten tämä aika, joka ollaan nyt saatu olla BOI - kuten Whatsapp -ryhmissä tätä aluetta kutsutaan - on ollut taianomaista. Vihreää aina vaan ja nyt koko ajan lisääntyvää kukkaloistoa. Koska on talvi ja ihan alkukevät, edes paikallisia veneitä ei ole paljoa liikkeellä. Seuraava satsi cruisereita tulee lokakuun lopusta lähtien. Joten siihen asti me yltiösosiaaliset erakot saamme nauttia näistä lahdista ihan keskenämme.
Olemme aina edenneet rauhallisesti ja hitaasti. Siihen on saattanut olla hyviä syitä, tai se on vaan tuntunut hyvältä niin. Nyt meidän erityisrauhallisuus liittyy siihen, että valmistelemme Victoriaa myyntiin. Se onkin omanlaisensa seikkailu. Toiveena on löytää Victorialle oikeanlainen uusi miehistö ja keksiä vanhalle miehistölle jotain kivaa uusiokäyttöä.
Jaa, että miten tästä elämästä voi luopua. Hyvin vaikeaa se on, sen verran voi jo nyt paljastaa.
Kommentit