Back to Society
- Vali
- 4.5.
- 4 min käytetty lukemiseen
Eolo ja Neptunus - vanhat kamut jotka lopulta ovat ne, jotka määräävät minne mennään ja milloin. Näin tälläkin kertaa. Meidän Tuamotujen viimeisiksi atolleiksi jäivät Rangiroa ja Tikehau. Kun sääikkuna näytti oikein makoisan hyvälle seilata takaisin kohti Seurasaaria, oli aika katsoa vuorovedet - ja mennä Tikehaun passista ulos. Osuttiin aivan nappiin ja tuosta vain oltiin avomerellä. Vuorossa jäälleen 180 mailia Mo´orealle. Tällä kertaa somassa sivumyötäisessä kohtuullisilla aalloilla. Kun olosuhteet on hyvät, niin onhan se purjehdus nyt kertakaikkisesti ihanin tapa taittaa matkaa. Sen verran vauhdikkaasti edettiin, että päädyttiin taas piihin saaren suojaan odottamaan auringonnousua. Vaikka olemme Mo´orealla useasti olleet, emme siltikään halunneet mennä pimeässä etsimään sopivaa kohtaa ankkurille.
Viimeistä kertaa matkalla Tuamotuilta Seurasaarille. Mo´orean edessä piissä. Aurinko nousee ja valoisalla sisään Cooksiin. Ilta-auringossa alkoivat pilvet jumimaan vuoriin ja siinä sitten olivatkin.
Muutaman tunnin päästä mitä kauneimmassa valossa se olikin ihanaa ja niin helppoa tällä kertaa. Mo´orealle on astumassa voimaan ankkurointiin liittyvä rajoituksia kesäkuussa 2025 - niin ainakin paikallislehdet kertovat. Onneksi ne eivät vielä olleet voimassa, koska tarkoituksena oli tällä kertaa olla paikallaan n. viikon verran. Halusimme rauhassa seurustella Meiran ja Samin kanssa, ennen Meiran lähtöä kesätöihin Suomeen. Ensimmäinen päivä olikin oikein kaunis, mutta sehän me sitten levättiin. Sen jälkeen alkoivat sateet, jotka kestivät ja kestivät.
1.Mentiin aika läheltä sitä pistettä, jossa marraskuussa kone samahti. 2. Olispa aina kuutamo yöpurjehduksilla. Tutkakuvassa näkyvä sadekuuro. Se samainen sadekuuro silmällä nähtynä. Täysin pimeinä öinä tutka on kyllä ihana laite näitäkin varten.
Mo´orean Cooks bayn perukoille jos ankkuroituu, niin pitää varautua siihen, ettei saa ihan täyttä hyötyä auringosta. Vuoret ovat niin korkeita, että siinä menetetään ainakin tunti aamusta ja toinen illasta. Tämä tarkoittaa sitä, että akut eivät välttämättä ehdi täysin latautumaan aurinkovoimalla päivän aikana. Sen vuoksi ankkuroimme mieluummin Maharepaan, joka on aivan Cooks bayn suulla. Sitä kohtaa eivät vuoret varjosta. Tällä kertaa sillä ei ollut sen suuremmin väliä: Pilvipeitto oli niin paksu monta päivää, ettei menetetty mitään. Sen sijaan suorastaan säästettiin bensakuluissa, kun matka laiturille oli hyvin lyhyt. Matkan saattoi jopa soutaa - kuten tehtiinkin, sen kerran kun perämoottori taas keljuili. Voitte kuvitella sen tunteen: Ei kai taas!! Mutta ei, kyse oli vain käyttäjäongelmasta. Bensatankki oli vähän väärään suuntaan kallellaan ja vähän tyhjä. (Jotkut saattavat muistaa meidän pitkän taistelun perämoottorin kaasarin kanssa.)
Melkoisen taianomainen ilta. Tässä on ehkä parahimmillaan kuvattuna liquid sunshine. Itse asiassa auringonlaskukuvia.
Mo´orealla on ehkä yksi ihanimpia ruokakauppoja purjehtijanäkökulmasta. Se on hyvin varusteltu, aivan rannassa ja sillä on oma laituri. Onhan se nyt hienoa, kun ei tarvitse kävellä pitkiä matkoja kantamusten kanssa. Heidän roskikseenkin on saattanut jättää roskat, kun on ensin sopinut kauppiaan kanssa. Se hupi loppui purjehtijoiden osalta, kun kunta ei suostunut tyhjentämään heidän roskiksiaan, elleivät ne ole asianmukaisesti lajiteltu. Koska näin ei toimittu, kauppa kielsi roskiksen käytön. Kävimme kysymässä Mairiesta, että mihinköhän voisimme maksaa ja viedä roskapussimme. Kertoivat, että voimme kysyä turisti-infosta toisella puolella Cooksia. Käynti siellä oli turha, koska turisti-info oli kiinni. Saattaa aueta keskiviikkona, tai ehkä torstaina.
Tätä tämä elo on, kuten Tiiamarikin totesi meitä kuunnellessa - onko vettä? Onko sähköä tehdä vettä? Saako tänne viedä roskia? Asiat, joita ei ehkä tule niin kovasti ajateltua maaelossa, ovat vene-elossa ihan koko ajan esillä. Pienet arkiset asiat muuttuvat vene-elossa luksukseksi. Vaikka emme yleensä välitä marinassa olemisesta, niin täällä tieto siitä, minne viedä viedä roskat, on muuttanut suhtautumistamme huomattavasti positiivisemmaksi.
Meiralla ja Samilla oli sinä viikkona tarjota myös pyykinpesumahdollisuus - jälleen yksi luksus-juttu. Erityisesti noin sateisina päivinä. Sinne pyykit koneeseen ja siitä kuivausrumpuun ja hyvänen aika sentään, säkillinen oikeasti kuivia ja puhtaita vaatteita ja lakanoita.
Juuh - ihan piti kuvat ottaa, kun oli niin siistii!
Onko kuivausrummuissa pitkäänkin ollut valot sisällä?
Muistan lukeneeni jonkun purjehtijan kommentin siitä, ettei lähtisi reissuun ilman pesukonetta. Huokaus - tekisi mieleni sanoa samoin, mutta vaikka kuinka olen mittaillut ja yrittänyt keksiä edes pienen pienelle pesukoneelle paikkaa meillä, niin eipä ole löytynyt.
Tällä kertaa se toimi kylläkin ihanana tekosyynä viettää aikaa yhdessä. Siinä sivussa Meira leikkasi myös miun hiukset. Olen käynyt oikealla kampaajalla viimeksi vuonna 2021. Jep hyvin juhlavaa.
Töihin ajellessani eräänä keväänä tässä ihan hetki sitten ;) Ketonen ja Moisio taisi vetää silloin aamushowta radiossa, niillä oli joku arvonta. Ihmiset sai lähettää erilaisia toiveita ja yksi niistä toiveista oli, päästä kampaajalle leikkauttamaan purjehdustukan, kun kausi oli juuri aluillaan. Mietin sitä silloin kovasti, että millainen se purjehdustukka sitten on? Nykyisellä kokemuksella - se on kätevää, jos se on sen verran pitkä, että sen saa oikeasti kiinni. Itseäni ärsyttää ihan vallan kovasti hiushaivenet jotka tulee silmiin ja suuhun kun on säätämässä esim. purjeita. Silti olen muutaman kerran laittanut hiukset ponihännälle ja pyytänyt Mackoa leikkaamaan kuminauhan yläpuolelta - ja viimeksi se oli yllättävän ylhäällä se. Meni sitten hetki pipo päässä, kun en saanut niitä tautisen haivenia pysymään kiinni.
1.Eteläisehköllä puolella Mo´oreaa. 2. Sunnuntaikalastelija Cooksissa, eikä edes satanut. 3. Kumiveneväylä korallien välistä.
Turistoitiinkin vähän yhdessä, kierrettiin Mo´orea autolla ja nähtiin sellaisia paikkoja, jonne ei kävellen oltais ikinä menty. Mo´orean julkinen liikenne, vastaa miun kykyä käyttää julkista liikennettä. Olematonta.
Mut mitä Sami tekee, ku Meira on Suomessa? Sami tulee meille! Tämä on vallan hieno uutinen. Meillä on kaksi kuukautta aikaa poistua Ranskan Polynesiasta, muutoin meidän pitäisi maksaa Victoriasta verot tänne. Se on hyvä (teko)syy jatkaa vihdoin matkaa. Olemme tehneet kaikki pitkät ylitykset kahdestaan ja se on meille hyvin luontaista ja helppoa. Silti jo pelkkä ajatus siitä, että meitä on kolme jakamassa vahtivuoroja seuraavilla legeillä, onhan se nyt ihan huikean hienoa! Vielä joitakin viikkoja laitellaan Victoriaa ja vähän kapuakin kuntoon, ja sitten on hyvä toivottaa Sami tervetulleeksi miehistöksi.
Arjenluksusta! Pesukone ja ruokakauppa (jossa on oma laituri). Samaistun. Ilman pesukonetta olen joskus selvinnyt 2-3 viikkoa. Meitä on kolme, jotense oli oikeaa kidutusta. Nyt meidän pitää selvitä ilman lähiruokakauppa elokuuhun asti. Olen pariin otteeseen kävelyt seuraavaan kauppaan. Sinnepäinin ihan ok 20 min kävelyä, mutta kassien kanssa takaisin se on jo aika työlästä.
Täällä sadekausi oli kolmen kuukauden pituinen, loppui maaliskuussa. Tosin meilä on myös kylmää talvisin, plus-miinus nolla.