Veneen tankkaus. Edellisestä naftan tankkauksesta Tongan Neiafussa on jo vuosi. Se sentään oli jännittävä. Vanha huonossa kunnossa oleva betonilaituri, jota vasten piti suojata Victoria kaikilla mahdollisilla fendareilla ja laudoilla ja johon piti mennä somasti yhden hylyn ja toisen veneen välistä. Sinne oltiin tilattu 600 litraa dieseliä, joka tuli säiliöautossa. Se meni ilman minkäänlaisia ongelmia. Tongan Neiafun betonilaituri on kaikkien rakastama - tähän on tultava kun k

Koska on oikea aika lopettaa purjehdus ja luopua veneestä? Kuten niin monessa asiassa, ei tuollekaan ole olemassa varsinaista oikeata vastausta. Näiden vuosien aikana ollemme kuitenkin nähneet muutaman esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun päätöstä ei tehdä oikeaan aikaan. Yleensä sen näkee hyljätystä veneestä jossain ankkuripoukamassa, tai marinassa. Miehistö - ja valitettavan usein kapteeni - ei halua antaa periksi ja venyttää päätöksen tekemistä. Kunnes mahdollisuus tehdä

Bay of Islandsia kierrellessä on kätevää käydä Russellin edustan Pomare bayssä, joka on erityisen suojaisa eteläisillä tuulilla. Täällä on myös kelvollinen ruokakauppa, ei nyt niin iso ja edullinen, kuin Whangarein Pack’n Save, mutta kaikki tarpeellinen löytyy. Kororāreka - Russell Russell on Uuden Seelannin ensimmäinen pääkaupunki, siis niinku Turku meillä. Alkuperäinen nimi on Kororāreka jonka kerrotaan tarkoittavan vapaasti käännettyn¨”suloinen sininen pingviini” - tällä t

Tässä Ruutukaappauksessa Victoria on Russellin edessä. Koillisessa näkyy Bay of Islands. Whangarein jokisuiston jälkeen ilahduttaa kirkas vesi ja suojaisat ankkuripoukamat. Emme vielä ole nähneet tarpeeksi tätä aluetta, mutta muutamia kuvia on kiva laittaa jo nyt. Tähän mennessä kehtaa sanoa, että on nähnyt kaksi saarta: Urupukapuka ja Moturua. Ensimmäisen saaren Otaio bayssä oltiin suloisesti suojassa pohjoisilta tuulilta ja Moturoan Waiwhapuku bayihin mentiin lounatuulia s

Kukapa ei tykkäisi asua täydellisessä ylellisyydessä. Mitä on ylellisyys? Ihminen, joka on tottunut hyvin yltäkylläiseen elämään, ei koe samoja asioita ylellisyydeksi, kuin ehkä pienellä atollilla asuva henkilö. Samalla tavalla on eroja ylellisyys -käsitteessä maalämän ja vene-elämän välillä. Ylellisyyttä on monenmoista. Siinä missä ylipäätään veneen omistaminen näyttäytyy joillekin ylellisyytenä, saattaa täyspainoinen vene-eläjä ihmettellä, miten maaeläjillä on varaa omist

Viikkoja on vierähtänyt. Viimeiset viikot telakan laiturissa menivät vauhdilla ja pitivät mielemme ja kätemme tiukasti otteessaan. Sen verran kova oli hinku päästä laiturista takaisin siihen elämäntapaan, johon olemme näiden vuosien aikana tottuneet. Eli ankkuriin. Victoria Tutukakan lahdella - toinen ankkuriyö Olisi helppo tottua taas marinaeloon: Että kaikki on käden ulottuvilla. Tankkiin saadaan vettä, senkun vaan otetaan marinan hanasta. Kuumat suihkut, joissa suihkupäät

Macko alkoi riimittelemään lemmenlaulua, mutta kenelle? Nojoo, se oli Victorian sohvan alla lymyillyt Kabola, hollantilais-kaunottaremme. Jos nyt on vähän ryppyinen, niin ei se kauneutta vähennä. Polttokuppi toisaaltaan oli jo vähän heikommassa kunnossa. Metallinkeräyksestä saatiin vielä "energiajuomiin" rahat, jotta viimeiseen asti toi Kabola iloa. Kabola oli keskuslämmityksemme sydän, dieselöljyä polttava kamiina, joka ei edes tarvinnut sähköä toimiakseen. Se oli nukkunut

Jos sellainen trendi olisi, olisimme ehdottomasti sen lähettiläitä, nimittäin slow travel - lifestyle. On kuitenkin poikkeuksiakin, kuten "visarunit". Visaruniksi kutsutaan purjehtijoiden kesken sitä, kun pitää poistua maasta hetkeksi, jotta oleskelua voi lähtömaassa sitten taas jatkaa sallitun ajan. Meillä on multientry-visa, joka tarkoittaa, että voidaan olla täällä 18kk, mutta 6kk välein pitäisi käydä jossain maan ulkopuolella. Panamassahan oli saman tyylinen ratkaisu, pit

Viime jakso päätyi meidän upeaan Hangi elämykseen. Retki ei toki loppunut siihen. Seuraavana päivänä nimittäin isäntämme Carleen ja Warren veivät meidät Ruapehu-vuorelle pienelle kävelylle. Mitään kunnon vaellusta ei voitu harkita, kun Mackon jalka oli vielä epäilytävän värinen tulehduksen jäljiltä, eikä kenkäkään mahtunut kunnolla jalkaan. Vähän sitä kuitenkin piti härnätä. Uuden Seelannin maisemat tulivat entistä laajemmin tutummaksi maailmalle Taru Sormusten Herrasta -elo

Uusi Seelanti -road trip vihdoin ja viimein. Toivottavasti tämä on vasta ensimmäinen. Kuuden kuukauden jälkeen, oli jo korkea aika nähdä vähän muutakin Uutta Seelantia kuin Whangarei ja yhden sunnuntain verran Opua ja Pahia, jonne oli myös hienot maisemat ajella. Kuvassa koko sakki, Mackon vierestä Kim, Carleen, Warren, Vali ja silmäpussit ja Macko ihan ite. Toistetaanpa taas tämä totuus: Purjehduksessa parasta on ihmiset, joihin matkalla tutustutaan. Tällä tavalla tutustuimm

Upea fiilis: Victoria kelluu nyt laiturissa kevyesti kuin joutsen! Osittain se on harhaa, koska myrkkyvärin rajaa nostettiin taas muutama sentti ylemmä. Toisaalta neitomme on ollut pienellä laihdutuskuurilla: Olemme luopuneet mm. sukelluskompressorista ja takakaiteessa killuneesta vara-perätuupparista. Yamaha nelitahti oli tuhannen painava murikka, eikä sitä sitten tarvittukaan, kun kumiveneen Tohatsu alkoi toimimaan. Uuden kaasuttimen se kyllä vaati. Nii! Se kumpparikin vie

“Päiväni murmelina” senkun jatkuvat täällä Dockland 5:ssa. Jos sukeltamisessa voidaan laskea, että tulee tehdä n. 5 tuntia töitä, jotta voi olla 45min. sukelluksissa - vähän sama veneen kanssa. Sukeltamisessa, osan tuosta työosuudesta voi maksamalla lyhentää. Sama periaatteessa veneessä. Kuten Mackon työhuoneen taulussa luki - teoriassa teorian ja käytännön välillä ei ole eroa - käytännössä kyllä. Valitettavan usein tosi. Siitä on käytännön kokemusta nyt kymmenen vuoden ajalt

Ajankohtainen raportti Victorian havaintoasemalta. Veneemme alle lisättiin sivutukia jo toissapäivänä, kun tämän syklonin liikkeistä ei ollut ihan varmaa tietoa. Nyt on: Trooppinen sykloni nimeltään Vaianu lieveni ihan vain myrskyksi, kiersi tämän Uuden Seelannin pohjoiskärjen länsipuolelta, mutta sitten kurvasi kohti rannikkoa hiukan etelämmäksi kiusaamaan Aucklandin seutua. Meillä ei ollut täällä telakalla ihmeempää hätää, sisämaassa katkoton sade aiheutti paikallisia tu

Remontin finaali ja jahkaamista: Kohta päästään veteen, mutta mitä sitten? Syksyn tuntua telakalla Victorian seitsenvuotis-huolto alkaa olla niin pitkällä, että vesillelaskua on jo suunniteltu viikon päähän. Toteutuisikohan se kerrankin näin vai meneekö tämäkin suunnitelmamme niinkuin yleensä: meidän viikko voi olla yhtähyvin neljätoistapäiväinen. Näköpiirissä olevia muuttujia ovat ainakin: - Sää, niinkuin purjehtijalla aina. Nyt kyllä alkaa olla kansi ja sitloora niin tukev

19.3. tulee 10-vuotta siitä kun ostettiin Victoria. Olimme purjehtineet yhdessä muutamia vuosia ympäri Itämerta Mackon edellisellä Devocean veneellä ja jossain välillä Kalmar - Utö se tuli sanottua ääneen: “Olisihan se kiva kokea se isompi meri. Mennä vähän kauemmaksi.” Siitä se sitten lähti. Vuoden verran selailtiin tarjontaa, käytiin Hollannissa katsomassa muutamaa venettä ja lopulta päädyttiin niinkin kauaksi kuin Laajasalosta Lauttasaareen allekirjoittamaan kauppakirjat.