Russell Uuden Seelannin Turku
Bay of Islandsia kierrellessä on kätevää käydä Russellin edustan Pomare bayssä, joka on erityisen suojaisa eteläisillä tuulilla. Täällä on myös kelvollinen ruokakauppa, ei nyt niin iso ja edullinen, kuin Whangarein Pack’n Save, mutta kaikki tarpeellinen löytyy.
Russell on Uuden Seelannin ensimmäinen pääkaupunki, siis niinku Turku meillä. Alkuperäinen nimi on Kororāreka jonka kerrotaan tarkoittavan vapaasti käännettyn¨”suloinen sininen pingviini” - tällä taas viitataan alueella elävään kororā-pingviiniin.
Russell on kertakaikkisen suloinen pieni kylä nykyään. Talvella vähän uinuva ja kesällä turistien kansoittama. Koska kyse on historiallisesti merkittävästä kylästä, juhlistimme tätä käymällä kahvilassa. Kahvilan nimi tuntuu hieman oudolta: Hell Hole. Kun asiaa lähdettiin hieman syvemmin kaivelemaan, kävi ilmi että Kororarekaa alettiin aikoinaan kutsumaan nimellä “Hellhole of the Pacific”, sen huonon maineen vuoksi. 1830-luvulla kaupunki oli nimittäin Uuden Seelannin tärkeimpiä eurooppalaisia kauppapaikkoja. Siellä kävivät valaanpyynti- ja kauppalaivat hakemassa vettä, ruokaa ja muita tarvikkeita. Kuten tiedämme monien muidenkin satamakaupunkien historiasta, tämmöiset paikat houkuttelevat paikalle kauppiaita, seikkailijoita, merimiehiä, karkureita ja onnenonkijoita. Näinpä juominen, tappelut, prostituutio ja kaupankäynti kukoisti tässäkin satamakaupungissa.
Enpä tiedä mitä tähän sanoisi. Ihan yhtäkkisesti näyttää siltä, että tuonkaltaista eloa ei näy, vaikka mekin täällä pyöritään: Vähän merimiehet, vähän seikkailijat, ei ollenkaan kauppiaat, mutta ehkä vähän karkureita kuitenkin.
Russellin kylänraitti on kovin suloinen, kauniita omakotitaloja, joista hyvin iso osa on turistien vuokrattavissa. Kuten jokaisessa uusiseelantilaisessa kylässä yleisiä WC:tä on vähintään pari.
Oikeasti Russell ei kyllä edes ole se oikea ensimmäinen pääkaupunki. Historiaa on vähän pyöristetty, n. 7km verran. Kun Waitankgin sopimus allekirjoitettiin vuonna 1840, William Hobson, Uuden Seelannin ensimmäinen kuvernööri ja brittiläinen merivoimien upseeri, ei halunnut pääkaupunkia niin pahamaineiselle alueelle, joten hän osti maata Kororarekan vierestä Okiatosta. Eikä se pääkuapunkiuskaan kestänyt kovin kauaa, vain noin vuoden, sitten hallinto siirrettiin Aucklandiin. Turun asema Suomen keskuksena sentään kesti useita vuosisatoja. Hyvä Turku!
Me ajoimme Okiaton ohi matkalla Kerikeriin, sillä sieltä pääsee autokin lautalle. Russellin keskustasta pääsee henkilölautalla Paihiaan. Okiaton lauttayhteys taitaa olla nyt ainoa järkevä tie muualle, kuten esim. Whangareihin, Kerikeriin ymv. isompiin kaupunkeihin, sillä varsinainen päätie on yhä pois käytöstä viime kesäisten rankkasateiden jäljiltä. Kun haimme auton Whangareista, halusimme kokeilla kuitenkin vaihtoehtotietä - se oli varsinainen pikataival ja jos ei satu olemaan ihan kaheli päätön rallikuski, niin ajallisesti se ei todellakaan voita lauttavaihtoehtoa. Nyt kun ei ole vielä kesä, lautalle ei joudu edes jonottamaan, kyytiin vaan n.10€ auto+kyytiläiset ja n. 10 minuutissa sitä on jo pääsaaren puolella.
Palataanpa tuohon itse asiaan - Okiatossa on siis se varsinainen maantieteellinen paikka, joka toimi hetken Uuden Seelannin pääkaupunkina. Tulipalon vuoksi siellä on jäljellä enää vain muistomerkki ja kaivo. Emme ole vieläkään käyneet siellä. Ehkäpä tässä tulevina viikkoina, kun pitää muutenkin hoidella asioita mantereella.
Okiato - Opua autolautalla pääsee kätevästi. Maksuna käy sekä kortti, että käteinen. Russellista taas pääsee henkilölautoilla kesäkaudella 20min välein Paihian 20nzd menopaluu per henkilö. Lauttoja on ainakin neljä erilaista. Tuo sininen pieni on nopein ja äänekkäin, matka kestää sillä n. 10 minuuttia. Isoimmilla menee 15 minuuttia.
Okiatosta lautta menee Opuan puolelle. Opua on se paikka jonne suurin osa saapuvista muuttolinnuista - kuten paikalliset saapuvia veneitä kutsuvat - kirjautuvat maahan. Siellä on valtava marina ja poijuissa/ankkurissa hurja määrä veneitä. Siellä on jo vähän enemmän Karibian tunnelmaa sen puolesta, että veneitä on niin paljon. Sen nähtyämme totesimme, että tämä Russellin puoli on oikein erinomainen paikka meille. Telakkavankituttavamme suosittelikin meille myös Russellin boat clubiin liittymistä ja niin teimme. Mielellään sitä kannattaa paikallista, ei voittoa tavoittelevaa toimintaa, erityisesti kun sitten kehtaa käyttää jollalaituria ja voi tutustua paikallisiin veneilijöihin ja sinne kauppaankin on vain lyhyt kävelymatka. Innolla odotamme tulevia kerhon tapahtumia, jonne ainakin yhteen olemme päättäneet osallistua, se kun liittyy vahvasti meidän tulevaisuuteen.
Meidän venekerhon terassinäkymä ja Russellin rantatiellä oleva entinen tervehdysväline.
Terveiset täältä melkein pohjoisnavalta, eli Laajasalosta.