Victoria (Bruce Roberts 39/42) myynnissä
Nyt on tullut tullilta lupa ja voidaan virallisesti laittaa Victoria myyntiin.
Käytännössä lupa tarkoittaa sitä, että Victoria on tuotu maahan, eli maksettu tarvittavat siihen liittyvät verot ja maksut eikä kiirettä maasta poistumiseen ole. Victorialla siis.
Edellämainitut on mahdollisuus hakea sitten takaisin, jos ostaja onkin jostain muualta kuin Uudesta Seelannista. Maahantuontiprosessin aikana tuli siihenkin vaihtoehtoon tutustuttua melko tarkkaan.
Koko myyntiprojektin lähtölaukaus oli se, että kipparin kroppa alkoi osoittaa ikäviä ikääntymisen merkkejä. Pitkät seiluut keskellä ei mitään olisivat turha riski.
Viime viikot olemme keskittyneet Victorian tyhjennykseen ja hankkiutuneet eroon romuista, joille ei varmaan ole uusilla omistajillakaan käyttöä.
Toinenkin rakas harrastus, sukellus on myös aika jättää historiaan. Siispä koko sukelluskalusto, kompressoreineen ja pulloineen meni uusille omistajille. Se jos mikä teki tilaa veneen varastoihin, esim. saunaan.
Miksi sitten teimme niin ison ja kalliin remontin kuluneen vuoden aikana, ja nyt päädymme myymään? Kirjoituksessa Järki vai tunteet kirjoituksessa asiaa hieman jo alustettiin. Olemme nähneet tarpeeksi monta uppoavaa unelmaa. Victoria ei tule niihin kuulumaan. Me ostettiin Victoria meidä loppuelämän veneeksi ja sellaisena ollaan sitä pidetty. Isompi remontti oli suunnitelmissa jo vuosia ja nyt oltiin oikeassa paikassa. Onhan Victoria pitänyt meistä hyvää huolta monta tuhatta merimailia ja siihen sopimukseen kuuluu, että teemme oman osamme. Ehkä se vähän helpottaa seuraavan miehistön työtaakkaa - koska tietäjät tietää, ei veneestä työt lopu.
Uusi Seelanti on ollut erinomainen paikka tällaiselle veneprojektille ja myöskin purjehdusvesinä aivan huippua. Ei Karibian shampanjaseiluuta, mutta tosipurjehtijalle uskomattoman upea paikka. Täältä monet seilaavat edelleen tropiikkiin, Fijille, Vanuatulle ja edelleen länteen. Ranskan Polynesiaankin lähti viime vuonna pari venettä, kaakkoispasaati ei ole niin määräävä tekijä tällä nurkalla maailmaa. Tuulet ovat kyllä vaihtelevia. Hurjimmille Tasmania ja Etelänapamanner ovat tavoitettavissa.
Me nautimme menneen talven hiljaisista ankkuripoukamista ja uudesta keskuslämmityksestämme. Täällä Northlandissa yölämpötilat kävivät nollan tuntumassa ja päivällä aurinko lämmitti mukavasti. Eteläpäädyssä saarta olisi päässyt vaikka laskettelemaan tulivuorten rinteille.
Rauta rauhoittaa
Korallikivien keskellä, niinkuin kotisaaristonkin kivisillä vesillä tuhti teräsrunko köleineen rauhoittaa kummasti. Valaisiin ei olla törmätty, eikä meidän peräsin ole ollut niiden ruokalistalla. Kolumbian rannikolla ollaan törmätty uppotukkiin, eikä siitäkään jäänyt kuin naarmu myrkkymaaliin.
Victoria on Bruce Roberts 39 piirustuksista muokattu 42-jalkainen avomeripursi.
Ammattimaisesti valmistettu suomalaisesta laatuteräksestä. Vesillelasku oli v. 1991. Rakenteet ja varustus on suunniteltu vahvaksi ja kestämään niin napapiirien jäät, kuin tropiikin vesien kelluvat palmunrungot, ja samalla mukavaksi pitkillä avomerilegeillä.
Kaikki on edelleen valmiina lähtöön astioita ja lusikoita myöten.
Paljon varaosia ja työkaluja. Runko ja purjeet on perusteellisesti huollettu ja testattu taas käytössä täällä Uuden Seelannin itärannikolla.
Jos kiinnostaa tarkemmat tekniset tiedot tästä pääsee sivuillamme olevaan myynti-ilmoitukseen: Bruce Roberts 39/42 for sale
Miltä nyt tuntuu?
Förstin erään yön painajainen antaa pientä kuvaa sisällä vellovista tunteista. Ne on lyhyesti sanottuna rankempia kun raskaimmat päivät merellä.
Voi hyvää huomenta! Olipahan yö. Unien tulkitsijat pääsisivät helpolla tämän tulkitsemisessa.
Ollaan matkalla, oudon valotonta on ja ihan kauhean lähellä rantaa seilataan. Alan ihmettelemään Kapulle reittivalintaa. Oliko tämä nyt se jota eilen katsottiin? Ympärillä paljon kajakoivia ja jokunen outo lautta.
-Miten täällä on niin paljon liikennettä?
-Juuh mastokin on mennyt. Se just tippui kokonaan veteen.
Tuijotan yhtä lauttaa ja ihmettelen itsekseni, että miten tuossa on edes voinut olla mastoa. Eihän siinä ole edes mihin sen kiinnittäisi.
Vene alkaa olla yhä levottomampi ja näen että ollaan koskessa. Ei hyvänen aika, tämähän menee jo vähän jännittäväksi. Mitä ihmettä me tehdään tämmöisessä kohtaa purjeveneellä? Tahti senkun kiihtyy ja vene laskeutuu toiselle kyljelle liukumaan kallioista vesiputousta alas. Huudan kajakeille ja pienille lautoille varoitukseksi
- Yrittäkää väistää!
Pelkkä ajatus että tämä meidän raskas rautarouva liiskaa kaikki alleen lisää ahdistuksen rintakehässä. Samalla huomaan, että meidän masto on hävinnyt. Kapu tarkoittikin meidän mastoa. Mielikuvat eri rikimestareista ja nostureita nostamassa uutta mastoa. Rahanmenoa ei voi estää, mutta kai me tästäkin selvitään.
Vesiliukumäki muuttuu rappusiksi jota Victoria klonkuttelee alaspäin ja mielessäni näen kuinka kyljen uusi maali on mennyttä. Viimeinen kolahdus ja äkkipysähdys. Silmät lautasen kokoisena ja sydän pamppaillen nousen maihin ja suuntaan alas kylälle. Silmäkulmasta näen jotain ruskeaa Victorian partaassa. Otan vielä pari askelta ennen kuin se saavuttaa jonkun tajunnan tason: Mitä ihmeen ruskeeta se iso raita oli? Käännyn ja näen partaan alaosan läpiruostuneen, uuden maalin olevan kuprulla ja sen pystyi nostamaan kerros kerrallaan irti kyljestä, kuin kirjan sivuja. Tätä ei tarvii enää myydä. Suljen silmäni, käännyn, huokaisen ja kävelen pois.
Kommentit