"Predictwind merkintä tiistai 14.1.2020 : Aamuhämärässä ankkuri ylös. Vihdoinkin taas Eespäin hyvin Kulkee!" 14.1.2020 klo 8.00 vihdoin nousi ankkuri Mietin taas kirjaa - Naisia joita ajattelen öisin, ja siinä oleva maininta siitä, että yhdessä paikassa täytyy olla se 10 päivää jotta ehtii näkemään ne tutut asiat jotka vain näyttävät hieman erilaiselta uudessa paikassa. Noh, Mindelo tuli tältä osin aika tarkkaan kaluttua. Kylläkin enemmän vanhan kaupungin osalta. Uusi osa vai

Keskiviikkona 18.12. kaikki oli valmista lähtöön Las Palmasista. Pääsimme melkein veneenmitan laiturista, kun Mikko alkoi kääntää venettä ja lisäsi kaasua. Perästä kuului rasahdus, kun tuuliperäsin murtui kapeimmasta kohdastaan. Kotona tukevaksi päällä pomppimalla testattu rakenne ei kuitenkaan kestänyt potkurivirtaa. Nostimme linkkuun vääntyneen kapistuksen kyytiin ja lähdimme kohti Cabo Verdeä. Seurasimme Gran Canarian rantaviivaa etelään. Ilta ehti alkaa hämärtyä ennenkuin

Edellisessä kirjoituksessa - olemme yhä Rabatissa ja valmistelemme Victoriaa lähtöön. Perjantaina 8.11. kuitenkin pääsimme lähtemään. Tullilaiturissa oli lisäksemme pari muuta venettä, ja rantaan tuli myös kaksi virkailijaa kahden nuoren saksanpaimenkoiran kanssa. Toinen vietiin Victorian kylkeen kiinnitettyyn veneeseen, toinen jäi nuoren viehättävän neidon ohjaamana nuuskimaan Victoriaa. Koira oli selvästi tottumaton tehtävään, ja kouluttaja koetti epätoivoisesti opastaa koi

Keskiviikkona 30.10.2019 lähdimme satamamuodollisuuksien jälkeen kohti Marokkoa. Vesitankit oli täytetty, vesikone oli vielä paketissa. Pohjoistuuli oli viriämässä. Oma ensimmäinen yövahtivuoroni alkoi iltayhdeltätoista. Olen muutenkin hidas nukahtamaan, mutta nyt pienet tirsat ennen vuoron alkua eivät kertakaikkiaan onnistuneet. Neljän tunnin yövuorot sovittiin kiertämään jatkuvasti myöhentyen. Sovittiin että yövuorossa ollaan aina kiinni turvavaljaissa, ja kalastus jätetään

Loppukesästä 2018 keskustelin Mikon kanssa tämän reissusuunnitelmasta. Olin jäämässä eläkkeelle seuraavassa vuodenvaihteessa, ja sanoin puoliksi leikilläni, että ”Ensi vuonnahan minulla on runsaasti joutilasta aikaa, voisin vaikka tulla gastiksi”. Joskus seuraavana talvena Mikko kysyi oliko tarjous voimassa. Olin iloisesti yllättynyt; eläke- elo vähän kauhistutti enkä osannut kuvitella elämää ilman työnteon rutiineja. Pyysin kuitenkin vakavasti harkitsemaan, kannattaako gasti