TJ 7 - 14 tai ?

Remontin finaali ja jahkaamista: Kohta päästään veteen, mutta mitä sitten?

Syksyn tuntua telakalla

Victorian seitsenvuotis-huolto alkaa olla niin pitkällä, että vesillelaskua on jo suunniteltu viikon päähän. Toteutuisikohan se kerrankin näin vai meneekö tämäkin suunnitelmamme niinkuin yleensä: meidän viikko voi olla yhtähyvin neljätoistapäiväinen.

Näköpiirissä olevia muuttujia ovat ainakin:

- Sää, niinkuin purjehtijalla aina. 

Nyt kyllä alkaa olla kansi ja sitloora niin tukevassa maalissa, että sitä ei enää sateiset päivät pilaa. Enää puuttuu liukuestemaalaus, ja ne kohdat voidaan tehdä vesilläkin. Ankkuripelikin on jo kitattu tukevasti takaisin kanteen kiinni: vielä mekaniikka kannen alle on työlistalla ja muutama muukin pakollinen asia. 

Maalikerroksia, maalikerroksia ja sitten - kukaan ei saa enää astua mihinkään yhtään likaisilla varpailla, ellei ole soman pehmeät suojat jalan alla!

Sää on muutenkin muuttumassa talviseksi: Sateet lisääntyvät ja yöt ovat vilpoisia, jopa alle 10 asteen. Lämmitys alkaa nousta arvoonsa, ja siinä tulikin jo takaisku. Kabola- keskuslämmityspannu on ruostunut käyttämättömyyttään aika rankasti. Varaosien saanti voi olla vaikeaa. 

Tämä saattaa vaikuttaa seuraavien kuukausien purjehdussuunnitelmiin merkittävästi. Etelämmäksi ei huvita mennä palelemaan. Niin kauan kun ollaan maasähkön piirissä, saadaan kyllä mökki lämpimäksi. Mutta marinoissahan me ei olla totuttu roikkumaan.

- Entäs kun meistä tuli ihan yllättäen auton omistajia. Telakkamestari laittoi Subarunsa myyntiin niin sopivaan hintaan, ettei siitä voinut kieltäytyä. Nyt meillä siis on mahdollisuus tutustua maita myöten koko tähän saaripariin. Mehän olemme raataneet täysiä viikkoja veneen kimpussa joten pisimmät tutkimusmatkat ovat vieneet markettien ruokahyllyille ja takaisin.

Hirmuisen kaunis ja mielenkiintoinen luonto täytyy tottakai päästä kokemaan.

Tällä hetkellä luonto tulee katsomaan meitä ja joskus niiden käy hassusti. Raukka kimalainen. Sirkka taas kävi näyttämässä puhdistettavat kohdat. Vähän pikkumainen oli kyllä, vähän vaan oli tela osunut johonkin väärään kohtaan.

- Täällä itäpuolella pohjoissaarta on kyllä oikein mukavaa saaristoa muutaman päivän purjehdusmatkojen sisällä, ja kun tuulet puhaltavat yleensä lännen puolelta, poukamat ovat varsin suojaisia. Vuoret kaukaisuudessa antavat maisemaan ihan oman mausteensa.

Toki Uuden Seelannin sijainti ihan "ärjyvien nelikymppisten" pohjoispuolella luo hommaan pienen jännityksensä: Etelästä säännöllisesti Australian sivua vaeltavat korkeapaineet pakkaavat joskus ilmanpainekäyrät nippuun ja kun siihen osuu tropiikin rannoilta vauhtia ottanut matalapaine, niin meno voi olla aika urheilullista. Ei siis meille ollenkaan. Ilmastonmuutoskin on sotkenut pitkän aikavälin ennusteet varsin pahasti.

Nyt on kuitenkin merivesien lämpötilat varsin normaalilla tasolla, eikä Nino/Nina ilmiö toistaiseksi kiihdyttele tuulia.

Talven kynnyksellä aika moni vene suuntaa pohjoisemmaksi Tongalle ja Fijille. Ne ovat aika sopivan kymmenen päivän seiluun päässä lähempänä tropiikkia.

Jossain kohtaa meidän pitää vähintäinkin pistäytyä "ulkomailla" kun viisumi menee umpeen. Olisiko se lennähdys pariksi viikoksi Australiaan vai mikä?

Vaihtoehtoja siis on melkolailla, ja jahkaus jatkuu...

Vielä on kuitenkin kauniita päiviä onneksi.

Niistä karvoista maalissa... On sitä maalia sitten myös karvoissa. Budjettipurjehtijan raidat.

Edellinen