MYRSKY UHKAA!
- Vali

- 3 päivää sitten
- 2 min käytetty lukemiseen
Ajankohtainen raportti Victorian havaintoasemalta.
Veneemme alle lisättiin sivutukia jo toissapäivänä, kun tämän syklonin liikkeistä ei ollut ihan varmaa tietoa. Nyt on:
Trooppinen sykloni nimeltään Vaianu lieveni ihan vain myrskyksi, kiersi tämän Uuden Seelannin pohjoiskärjen länsipuolelta, mutta sitten kurvasi kohti rannikkoa hiukan etelämmäksi kiusaamaan Aucklandin seutua. Meillä ei ollut täällä telakalla ihmeempää hätää, sisämaassa katkoton sade aiheutti paikallisia tulvia, sähkökatkoja ja evakuointeja. Tuulta oli 10-20 m/s viime yönä ja vettä tosiaan tuli. Juuri pystytetty mastokin ehdittiin tiukata vanttien avulla kanteen hyvin kiinni.
Tänään uutiset ovat kertoneet itä-kaakkoisen rannikon evakuoinneista ja jokivarsien tulvista. Aallot vyöryvät siellä nyt 12-metrisinä tuulen puolen rannoille. Näitä uutisia lukiessa, sitä on tyytyväinen omasta asumismuodosta.

Olin aina kuullut sanonan muodossa: Illan rusko - aamun pasko. Interwebbi sanoo, että olen ymmärtänyt sen hyvin väärin, se meneekin: Iltarusko, aamun pouta – aamurusko, illan routa. Vaan tämä rusko tasan toi huonon kelin! Nimim. Kokemusasiantuntija V.
Tämä onkin meidän kolmas myrskykokemuksemme ja saimme nyt kokea sen telakkaolosuhteissa. Tahitin myrskyn jälkeen mietimme ja kirjoitimmekin siitä, mikä olisi meistä paras paikka olla myrskyn sattuessa. (Myrsky marinassa vai ankkurissa)
Edellinen kokemuksemme olikin Tahitin Papeete-Marinan laiturissa reilu vuosi sitten. Siitä selvittiin ihan vain köysiä lisäilemällä. Onni oli myötä, ettei keli muuttunut ihan kauheimmaksi; meillä kun oli koneremontti kesken ja karkuun merellekään ei olisi päästy.
Ensimmäinen oli v. 2020 Grenadalla, kun piilouduimme uhkaavalta Gonzalo-hurrikaanilta syvän mangrovepoukaman suojaan. Keula pusikkoon, puolen tusinaa köyttä mangroven juuriin kiinni ja kaksi ankkuria perään. Gonzalo kurvasi silläkertaa Trinidadia kohti ja jätti meidät snorklailemaan kaikessa rauhassa paratiisipoukamaan kaveriveneiden kanssa.
Tämä syvä matalapaine on yllättävän myöhään liikkeellä, eivätkä ne useasti näitä vesiä yleensä ole kiusanneetkaan. Ollaan talven kynnyksellä ja päiväntasaajan tropiikin syklonikauden pitäisi olla ohi tältä vuodelta.
Windyä on tullut seurattua melko tarkkaan tällä viikolla, ensimmäisessä kuvassa tuorein näkymä. Viranomaiset ovat pitäneet ihmisiä ajantasalla kaikissa välineissä. Meidän maaliguru Ali jäi viikonlopuksi kaupunkiin, koska arveli, että tie saattaa mennä taas poikki - ja niin kävikin.
Me jatkamme Victorian valmistelua vesillelaskukuntoon. Tehtäviä on listalla ihan liikaa edelleen, ja sinne ilmestyy toisinaan uusia vieläkin. Niistä sitten myöhemmin lisää.











Ehkä tuo sanonta on suomalainen, tuttu minullekin. Netti (lue G) on täynnä sontaa mitä ihmiset sinne syytävät eri puolelta maailmaa. Sääliksi käy nykylapsia ja nuoria, jotka sokeasti uskovat mitä känny kertoo. Tekoälyä vältä kuin ruttoa, koska taustani vuoksi tiedän siitä liikaa.
Onneksi ei lapsia ole (tiettävästi).
Minne matka suuntaa seuraavaksi? Siellä tulee talvi. Mikä on tietysti suhteellista...
Itse toivon että kolmen viikon päästä en ole enää affena kuivalla maalla, vaan 6 m paatin omistaja. Saa nähdä. Tuoretta kalaa ja aurinkoa psoriin Airistolla ja pidemmälläkin. On jo kymmeniä vuosia ollut hinku päästä Utön Ormskäriin ja etenkin Öröön, missä en koskaan ollut armeijassa.