10 vuotta Victoriaa

19.3. tulee 10-vuotta siitä kun ostettiin Victoria.  Olimme purjehtineet yhdessä muutamia vuosia ympäri Itämerta Mackon edellisellä Devocean veneellä ja jossain välillä Kalmar - Utö se tuli sanottua ääneen: “Olisihan se kiva kokea se isompi meri. Mennä vähän kauemmaksi.” Siitä se sitten lähti. Vuoden verran selailtiin tarjontaa, käytiin Hollannissa katsomassa muutamaa venettä ja lopulta päädyttiin niinkin kauaksi kuin Laajasalosta Lauttasaareen allekirjoittamaan kauppakirjat. 

Kymmenen vuotta. Kun noita kuvia tätä kirjoittaessa katsoo, niin ei pelkästään Victoria olisi ollut restauroinnin tarpeessa. Säästämme teidät meidän nuoruuden kauneudelta tällä kerralla.

Mitä lähdettiin etsimään? Vähän isompaa, vähän raskaampaa matkavenettä. Toki Maxi95:llakin olisi voinut lähteä, mutta keski-ikäisenä sitä kaipaa tiettyjä mukavuuksia, kuten esim. sisäsuihku. Macko oli vahvasti rautaveneen puolella, Vali ei ymmärtänyt vielä juuri mistään mitään ja piti muutenkin Mackoa kaiken tietävänä puolijumalana. Sen sijaan veneen malli taisi tulla Valilta - ihan valtavalla ymmärryksellä (sarkasmia). Sattui eräänä purjehdusviikonloppuna Portön laiturissa olemaan Bruce Roberts -vene ja Vali totesi, että tuo näyttää kivalta ja vankalta veneeltä. Valitettavasti mentiin ko. veneen miehistön kanssa ristiin kävelyillä. Palatessamme omalta kävelyltä veneelle, tämä vene oli jo lähtenyt, emmekä päässeet haastattelemaan heitä tarkemmin.  Matkalla kotisataman suuntaan kuitenkin vielä näimme heidät, purjehdittiin vastaan sen verran läheltä, että saatiin huutamalla kysyttyä veneen mallia. Siltä istumalta sitten nettiin ja katsomaan onko sellaisia myynnissä. Se oli ensimmäinen kerta kun nähtiin Victoriasta kuvia. Seuraavalla viikolla jo soiteltiin Jaakolle ja sovittiin, että Macko käy katsomassa venettä. Jaakko ei itse ollut silloin paikalla, mutta veli Hannu sattui olemaan juuri käymässä Suomessa ja punkkasi Victoriassa. Heidän Manta-veneensä taisi silloin olla Chilessä. Hannu hieman huolestui, että nytkö Victoria myydään ja häneltä menee Suomen majapaikka. Meni siihen vielä jonkin aikaa. Macko nimittäin tuli kotiin ja sanoi, että ei voida ostaa Victoriaa, vaikka se olisi kyllä hyvä - mutta tuntien meidän hitauden, emme saisi sitä itse rakennettua valmiiksi. Kumpikin kävi silloin vahvasti ja ehkä vähän liiaksikin töissä. Niinpä jatkettiin veneilmoitusten selailua. Kävimme Suomessa vielä katsomassa Isabella venettä, joka oli kiertänyt ainakin kerran pallon. Se oli periaatteessa valmis noin niinku sisäosiltaan, mutta sen verran kulunut, että samalla tavalla siihen olisi pitänyt panostaa aika paljon, ennen kuin siitä olisi tullut jälleen seiluukuntoinen. 

Kaksi vene-ehdokasta jotia kävimme katsomassa helmikuussa 2016 toinen Suomessa toinen Hollannissa.

Lopulta päätimme lähteä Hollantiin, rautapurjeveneiden luvattuun maahan katsomaan paria venettä. Toinen oli ihan huikean kaunis 39 jalkainen - se olikin yksi kriteeri meillä. Meidän uuden veneen pitäisi olla alle 40 jalkainen. Tämä oli täydellinen, kaunis kuin karkki. Takana melko iso punkka.. Mutta sitten siinä oli pari pientä puutetta: pienet vesitankit ja niin hieno vessa, ettei voisi edes kuvitella siellä käyvänsä suihkussa. Eikä sen purkamista, se oli niin kertakaikkisen hieno. Toista venettä käytiin katsomassa sitten Den Helderissä - Valtavan kokoinen Van de Stadt Karibia - Upea. Doghouse ja kaikki … Mikrokin … Mutta vain 80 litraa polttoainetankkeja. “Tämä on purjevene” totesi omistaja, kun asiaa ihmeteltiin ääneen. Vali mulkaisi hyllyllä olevaa mikroaaltouunia, mutta jätti kohteliaasti kommentoimatta enempää. Vuonna 2019 kun olimme lähteneet tälle retkelle, saavuimme taas Den Helderiin - vene oli yhä myynnissä. Hinta olikin siinä aika korkea ja se auttoi meitä päätöksenteossa. Vali ihmetteli Mackolle, että jos kerran käymme katsomassa tuon hintaista venettä, niin eikö silloin voitaisi miettiä tuon hintaeron laittamista siihen, että joku muu tekee Victoriassa kesken olevat asiat valmiiksi? No näinpä tosiaan. Kuukausi ja viikko Hollannin käynnistä istuimme Victorian yläsalongissa ja allekirjoitimme kauppakirjat Jaakon kanssa. Kaija ei halunnut tulla edes ylös, totesi että ottaa koville. Kumpikin ymmärsimme niin hyvin, mitä Kaija tarkoitti. 

Lauttasaaressa ensin ihmettelemässä Victoriaa ja lopulta allekirjoittamassa kauppakirjoja. Kauppaa juhlistettiin Jaakon ja Kaijan kanssa Lauttasaaren mutterikahvilassa kahvilla ja munkilla ja jostain käsittämättömästä syystä siitä ei ole kuvaa.

Kevät 2016 - meillä oli kahden veneen kevättyöt, koska Devocean oli yhä myymättä ja mieli innosta kierroksilla. Ensimmäinen kesä Victorian kanssa päätettiin mennä ihan sellaisenaan, jotta rauhassa saisimme tutustua veneeseen ja kerätä ideoita siitä,  mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Alkoi käytännön tasolla valmistautuminen tälle retkelle. Se tarkoitti ensin Victorian seilaamista talvitelakalle Tallinnaan. Puuseppä Taavi Kaldaru viimeisteli Jaskan aloittamat puutyöt: Kajuuttojen paneloinnit, yläsalongin lattian ja konehuoneen luukut ynnä monta muuta pientä viritystä. Koko navigointielektroniikka uusittiin ja kansi sai uudet maalit. Keväällä peräpeiliin ilmestyi vielä mystisesti isännimi: Jaakkosdottir. Victoria nimeä ei haluttu vaihtaa, sillä se on vähän niinku meidän victory koko juttu.

Edellinen