10 ylellisyyttä vene-elämässä

Kukapa ei tykkäisi asua täydellisessä ylellisyydessä. 

Mitä on ylellisyys? Ihminen, joka on tottunut hyvin yltäkylläiseen elämään, ei koe samoja asioita ylellisyydeksi, kuin ehkä pienellä atollilla asuva henkilö. Samalla tavalla on eroja ylellisyys -käsitteessä maalämän ja vene-elämän välillä. Ylellisyyttä on monenmoista. 

Siinä missä ylipäätään veneen omistaminen näyttäytyy joillekin ylellisyytenä, saattaa täyspainoinen vene-eläjä ihmettellä, miten maaeläjillä on varaa omistaa ja ylläpitää asuntoa, pari autoa ja mahdollisesti mökki. Usein voidaan nähdä, että ne jotka siirtyneet täysin vene-elämään, ovat luopuneet suunnilleen kaikesta maissa. Meidänkin tapauksessa näin on. Myimme autot, asunnon ja varastokoppiimme jäi vain pieni osa irtaimistosta. 

Mielenkiintoista onkin, miten se vaikuttaa omaan elämänkatsomukseen, kun kiinteä omaisuus on karsittu minimiin ja erilaisista asioista tulee ylellisyyttä.

Listaan tähän niitä asioita, joita me pidämme ylellisyytenä nyt reilun 7 vuoden veneessä elämisen jälkeen eri maissa. 

Oikeastaan listan voisi kiteyttää kahteen sanaan: Toimivat laitteet. Jos kaikki toimii, elo on silkkaa iloa ja juhlaa. Yllättävän harvoin näin on. Mutta on niitä toisiakin asioita joita pidämme ylellisyytenä. Katsotaanpa vähän. 

Sähkö tästä se on kai lähdettävä, se kun mahdollistaa niin monia ylellisyyksiä, kunhan sitä on tarpeeksi. Litium- akuista huolimatta joka päivä tulee seurattua, että onko akut latautuneet ja kuinka paljon. Meillä toimii sähköllä luonnollisesti kaikki lamput, jääkaapit, lataukset (puhelimet ja tietokoneet), vedentekokone, vesipumppu, invertteri. Siinä tärkeimmät. Toiset vievät ihan vähän vaan sähköä, toiset haukkaa vähän enemmän. Kun veneessä on sopivassa suhteessa aurinkopaneleita tuottamassa sähköä ja akkuja varastoimassa sitä, tilanne on ihanteellinen. Sitten joskus käy niin, että joku akku irtisanoutuu - se muuttaa balanssia. Tai sitten tropiikissa sadekaudella sataakin pari päivää putkeen, eikä aurinkopanelit tuota päivittäisen kulutukseen tarvittavaa määrää. Aletaan vähentämään sähkönkulutusta, ellei haluta polttaa bensaa ja kuunnella generaattorin melua. Onneksi sellainen kuitenkin on, se kun toimiessaan varmistaa sähkönsaantia. Ihan vaan sen melun ja bensankulutuksen vuoksi, en suostu listaamaan generaattoria ylellisyydeksi. Välttämätön paha paremminkin. 

1.Välttämätön paha - eli generaattori. Alkumatkasta meidän vedentekolaite toimi vain genulla. Ne kaksi laitetta yhdessä, ei tosiaan tehnyt elosta erityisen ylellistä. 2. Macko tyytyväisenä toisen litium-akun saavuttua. 3. Aurinkopanelit ei tykkää, että niitä varjostetaan, mutta eihän tuollaisille pienille voi olla vihainen.

Vesi. Jos sähkön saantia ei maissa asuessa jouduta juurikaan miettimään, niin vesi on asia, jota Suomessa tulee ehkä vielä harvemmin ajateltua erikseen. Veneessä - aivan jatkuvasti. Jos olet törmännyt joskus ihmiseen joka voi fyysisesti huonosti, kun jätät hanan valumaan, jotta sieltä tulisi kylmää vettä - hän on todennäköisesti purjehtija. Meillä on isot tankit veneessä ja pyrimme pitämään ne suht täynnä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun vedentekolaitteeseen on tullut joku vika tai sähköä ei ole ollut tarpeeksi, emmekä ole voineet tehdä vettä. Tästä syystä tankit on hyvät pitää aina täynnä. Ne kerrat, kun olemme olleet marinassa, jossa on mahdollisuus pitkään suihkuun, se on ollut suurta ylellisyyttä. Peseydytään me  veneessäkin kyllä, älkää huoliko 😀 Silti vettä kunnioitetaan kuin alkuperäiskansat puhdasta lähdettä. Vuonna 2020 Atlantin ylityksellä meidän piti tehdä vettä jo 13 päivän seiluun jälkeen, kuinkas sitten kävikään? Siitä voi lukea tästä vanhasta blogijulkaisusta.

1.Uusi vedentekolaite toimii 12V, eli riittää kun aurinkopaneleista saadaan tarpeeksi energiaa sille. 2. Hanasta tuleva vesi on aina yhtä iloinen juttu - nähtävästi, kun siitä on pitänyt ottaa joskus ihan kuvakin.

Ankkuripeli Toimiva ankkuripeli. Se on silkkaa ylellisyyttä. Yleensä ankkurin saa aina alas, vaikka ankkuripelin moottori ei toimisi, senkun vaan avaa vinssin ja antaa ankkurin vetää ketjua pohjaan. Ankkurin ylös saaminen ei sitten ole aivan niin yksinkertaista ja nopeata. Huonon kelin yllättäessä jos tuuli pyörähtää ympäri, tilanne saattaa johtaa ankkurin laahaamiseen. Hyvällä onnella kukaan ei ole tullut liian lähelle ja ankkuri ehtii kaivautumaan taas pohjaan. Huonolla onnella satut olemaan vaikka Karibialla, Grenadan Prickly Bayssä, jossa oli jo vuonna 2020 ahdasta, saattaa tulla kiire saada se ankkuri käsivoimin ylös, jotta voi turvallisesti lähteä ajamaan pois muiden laahaavien veneiden tieltä. Toimiva ankkuripeli mahdollistaa helpon ankkuroitumisen, eli pysähtymisen, rauhoittumisen siis levon pitkän, tai lyhyemmän merimatkan jälkeen. Toimimattomana rauhoittumista ei tapahdu.

Ankkuripeliä kuuluu rakastaa yhtä kovaa kuin se pitää meidät paikallaan. Välillä tosi kovaa.

Jätehuolto. Tästähän riittäisi kirjan verran kirjoitettavaa. Aiemmissa blogikirjoituksissa asiasta on puhuttu aina vähän sen mukaan, missä ollaan oltu. Panaman surullinen tilanne. Niille jotka ovat matkalla ja meinaatte käydä San Blasilla, miettikää kaksi kertaa, ennenkuin annatte roskanne paikallisille jotka lupaavat hoitaa ne pois. Valitettavasti ne eivät tosiaan mene mihinkään jätteenhuoltolaitokseen. Ranskan Polynesian isommilla atolleilla on mahdollisuus maksaa siitä, että saa jättää roskat heidän huolekseen - purjehtijat: käykää maksamassa; siinä on edes pieni mahdollisuus, että saavat sen homman toimimaan. Seurasaarilla tilanne on hieman hankalampi ja jokaisella saarella omat systeeminsä. Tahitilla ollessamme suurimpia iloja siitä, että kone hajosi ja jouduimme olemaan marinassa, oli mahdollisuus oikeaan jätehuoltoon. Vaan Uusi Seelanti! Tämä tuntuu paratiisilta. Tänään veimme roskat ihan kaatopaikalle - kun nyt sattuu olemaan auto käytössä. Täällä Russelissa on myös Prepaid jätehuolto: Supermarketista ostetaan tietyt roskapussit, joiden hintaan kuuluu jätehoitomaksu ja ne jätetään sunnuntai klo 12 - maanantai klo 07.00 välisenä aikana niille määrättyihin pisteisiin, josta roska-autot käyvät sitten ne noukkimassa. Oivallinen tapa! Tämä saisi jalkautua useampaankin maailmankolkkaan. Siis kyllä niin paljon päänsärkyä on ollut jätteistä näiden vuosien aikana, että mahdollisuus järjestettyyn jätehuollon käyttämiseen - tai oikeaan lajitteluun - on silkkaa ylellisyyttä.  

Jos näette ihmisen joka katsoo ehkä hieman perverssillä tavalla roskapönttöjä - hän saattaa olla purjehtija. Toisessa kuvassa lankakerä on vaan karannut, älkää välittäkö siitä. Sen sijaan tuo muovipullo oli sellainen johon tungettiin kaikki muovaroska jonkun ylityksen aikana. Nuo on käteviä ja sinne saa ahdettua yllättävän paljon roskaa.

Jääkaappi. Se nyt on aivan ihana keksintö ihan noin lähtökohtaisesti. Meillä on sellainen kiinteä arkkumallinen, jonka pohjaan en ihan yllä, ellen roiku siinä laidalla. Siihen menee neljä laatikkoa päällekäin ja yhdelle sivulle vielä sellaisia pitkulaisia laatikoilta pari päällekäin. Näiden vuosien aikana on tullut aika hyvä systeemi siihen, mitä missäkin laatikossa on käyttöasteen mukaan. Merellä siis purjehtiessa ja erityisesti pitkillä legeillä tämä malli ei ole käyttäjäystävällisin. Alkumatkasta erityisesti, kun se on vielä tupaten täysi ja sitten se, jota juuri sillä hetkellä tarvitset on siellä alimmaisena. Saa olla melkoinen fakiiri, että saa otettua tavarat ulos niin, että eivät lennä pitkin venettä - löytää se tarvitsemasi ainesosa ja sitten taas pakata kaikki takaisin. Siihen saattaa mennä aikaa, ja sinä aikan se jääkaappi lämpenee. Kun se jääkaappi lämpenee, sen kompura käy enemmän, eli se syö enemmän sähköä. Erityisesti tropiikissa, ja jos joudutaan käyttämään pääkonetta sähkön tuottoon, se lämmittää koko pilssin, ja sen jääkaappikoneiston ja…  Hmm - tämä ei nyt oikein kuulosta ylellisyyden ylistykseltä - mutta silti, jääkaappi on ylellisyys, kun se toimii ja vielä jos pakastin sattuu toimimaan, saadaan lasiin jääkuutiot - silloinhan Victoriasta tulee Super Yacht! Muutoin Victoria on ihan tavallinen sailing vessel. Jos olet törmännyt ihmiseen, joka katsoo ihailevan kaipaavasti kun avaat kotonasi pystyjääkaapin ovea ja jää tuijottamaan sitä ovea vielä kun olet sen sulkenut - todennäköisesti hän on purjehtija jonka veneessä on arkkujääkaappi. Hän haluaisi avata jääkaapin oven uudestaan, mutta koska sen mieli on vielä asetuksilla: “Jääkaappia ei avata turhaan, se lämpenee, sähköä ei ole välttämättä tarpeeksi.” - hän tyytyy ihailemaan ja muistelemaan millainen se sisus oli oven ollessa suljettuna. 

Meidän jääkaappiin mahtuu neljä laatikkoa päällekäin. Se tarkoittaa melkoisen syvää arkkua, joka on kokonaan käytössä silloin kun valmistaudutaan pidemmille ylityksille, tai on tarkoitus olla jossain missä ei ole kauppoja lähellä.

Ruoanlaitto Pitkän purjehduksen jälkeen myös helposta ruoanlaitosta tulee ylellisyyttä. Yhtäkkiä se ei enää ole kokovartalotoimintaa. Merellä ollessa keho aistii veneen liikkeet ja on jatkuvassa valmiustilassa, että mihin suuntaan seuraavaksi meinataan kaatua. Sitten yhtäkkiä vaikka olisi vähän svelliä - siis aaltoja jotka heiluttaa venettä vaikka ollaan ankkurissa - tuntuu että kaikki on vaan niin helppoa. Sipulit ei pyöri pöydällä, veistä ei tarvitse ihan joka hetki pistää turvalliseen kohtaan, josta se ei pääse hyökkäämään kokin jalalle. Sitähän olisi valmis samantien tekemään kolmen ruokalajin aterian ihan siitä ilosta. Sitten vaan katetaan pöytä, ihka oikeilla lautasilla ja saattaa lasikin pysyä siinä pitelemättä. Tämä saattaa hetkittäin vastata maaelämässä Michelin tähden ravintolassa käyntiä, vaikka tarjoiltaisiin vain hernekeittoa. Se on se kokonaiskokemus, ei pelkästään hyvä ruoka, eikö vain?  

Ensimmäisinä vuosina sitä hulluuspäissään meinas, että kaikkea tehdään merellä mitä tehdään ankkurissa. Sitten sitä on viisastunut. Nuo karjalanpiirakat oli kyllä ihan ehdoton pakko tehdä - se oli joululahja Mackolle kun purjehdimme Kanariansaarilta Kap Verdelle. 2. Hella pysyy vaaterissa vaikka vene heiluisi kuinka, kokki pyrkii samaan ja onnistuu mitenkuten. 3. Ruokakuvia olisi ollut aika monta, mutta slowfoodia kunniioittamaan laitan tähän nuo ihanat yrtit jotka miulla oli vielä Panamassa. Oli Ranskan Polynesiassakin, mutta sitten niistä piti biosecurity-syistä luopua, kun lähdettiin tulemaan Uuteen Seelantiin.

Kuivat puhtaat vaatteet. Tämäkin erityisesti pitkän purjehduksen jälkeen, kun vaatteiden kuivaaminen saattaa olla haasteellista. Mutta ei vain legien jälkeen: Joskus ihan ankkurissa ollessakin on kuivat vaatteet ylellisyyttä, erityisesti jos pitää käydä jollalla maissa. Tämä liittyy myös siihen, että elämäntyylimme on niin riippuvaista säästä. Esimerkiksi tänään 4.9.2026 Russelin jäteasema oli auki aamupäivän. Meillä oli kahden viikon roskat, joista todellakin halusimme vihdoin päästä eroon. Sääennuste kertoi, että n. klo 11 alkaa tuuli puhaltamaan lännestä ja se sattuu olemaan suhteessa meidän käyttämään jollalaituriin päin vastatuulta. Yritetään lähteä mahdollisimman aikaisin, jotta selviämme kuivina. Vaan ennuste on aina vain ennuste. Lähdimme aikaisin ja puin ihan purjehduskamat päälle, koska meri näytti jo hieman levottomalta. Mennään rauhaksiin ja rannan kautta, jossa ehkä olisi hieman vähemmän allokkoa. Yritys hyvä - onnistuminen nolla. Pitänee kyllästää tuo asu. Loppupäivä pysytään kiltisti sisällä ja odotellaan huomiseksi luvattua rauhallisempaa keliä seuraavaa maissa käyntiä varten. Edellisten lisäksi siis ihan erityisylellisyydeksi pääsee se, kun saa itse pestä omat pyykit. Tarkoitan kyllä pesukoneilla, käsipyykkiä saa kyllä harrastaa riittämin veneessä jossa ei ole pesukonetta. Saa itse pestä ja vielä jos saa pestä ihan oikeasti kuumalla vedellä - huhhuh! Jos ei ihan tähän päästä, niin jo se otetaan ilolla vastaan, jos löytyy pesula järkevän matkan päässä rannalta jonne pääsee jollalla.

1.Fakaravalla pyykkirouva ei ollut mahdottoman matkan päässä jollarannasta. 2. Muutoin Victorialla on harrastettu hellää käsipesua - kunnes ne laitettiin kuivumaan armottoman auringon alle.

Vessa. Toimiva vessa on ilo erityisesti sille henkilölle, joka joutuu sitä korjaamaan sen vikaantuessa. Ja kuten kaikki veneessä oleva, se vikaantuu kyllä. Maissa oleva länsimaalaistyylinen vessa on ylellisyyttä venevessan jälkeen. Siis se sellainen jossa

painetaan vain napista ja se huutelee. Meillä on normi Jabscon vessa veneessä - se tarkoittaa sitä, että sitä pitää pumpata ihan oikein huolella, ensin vähän pytty tyhjemmäksi, sitten pumpataan vettä reilusti pyttyyn ja sitten tyhjennetään kaikki taas pumppaalla. Käsipumpulla tässä Jabscon perinteisessä mallissa. Jossain veneissä on sähköiset vessat, pääsevät vähemmällä jumpalla. Meidän pumppu on myös vähän jäykkä, se saa maavessat loistamaan todella ihanuudellaan. 

Hiljaisuus. Pitkän purjehduksen jälkeen hiljaisuus tuntuu suurelta ylellisyydeltä. Victoria ei nitise eikä natise, silti purjehtiminen isoilla merillä on harvoin kovin hiljaista. Tai jos se on, se usein tarkoittaa, ettei ole tarpeeksi tuulta. On siis muutama vaihe: Nostetaan ankkuri ja useinmiten ajetaan koneella turvallisesti pois ankkuripaikasta - nostetaan purjeet ja sammutetaan kone: Ah ihana hiljaisuus kun kone ei enää metelöi. Sitten päästään avommalle merelle ja tuuli ottaa ihanasti purjeisiin ja meri velloaa ympärillä välillä kovempaa, välillä hieman hiljempaa, mutta jatkuvaa huminaa ja suhinaa. Muutaman viikon päästä päästään taas ankkuriin, kaikki pysähtyy. Ollaan suojan puolella, joten tuulikaan ei osu. Korvia huumaava hiljaisuus. Se on silkkaa luksusta taas. 

Aallot ei ole sillain varsinaisesti hiljaisia. Ne ilmoittautuu eri tavoin - jotkut läsähtää kovaa kylkeen, jotkus suhisee vaan mennessään veneen yli tai ali. Kai se on jonkinlaista keskustelua tuulen kanssa. Lauluun yhtyy tietysti myös veneen köydet ja vesilinja. Kokonaisuudessaan kun on somasti tuulta etenemiseen, se harvemmin on aivan hiljaista.

Keskeytymätön yöuni Erityisen pitkän purjehduksen jälkeen - siis isojen merien ylitykset - kun ankkuri on laskettu ja todettu että se pitää hyvin: ensimmäinen yö vieretysten nukkuen. Usein  jompikumpi herää unestaan ja pelästyy pahanpäiväisesti, kun kukaan ei ole vahdissa. Kun ymmärrys palautuu, sitä vielä iloisempana laskee pään tyynylle ja jatkaa uniaan. Se tuntuu erityisen hyvältä. Ankkurissakin joskus joutuu kyllä pitämään vahtivuoroja, jos oikein huono keli sattuu. Pienten lasten vanhemmat osaavat tähän samaistua varmasti. Meidän elämäntapa ei vaan kasva isoksi ja rupea nukkumaan kokonaisia öitä, joten tämä on yhä ylellisyyttä. 

Edellinen