Takaisin luonnolliseen tilaan
- Vali
- 30.8.
- 2 min käytetty lukemiseen
Viikkoja on vierähtänyt. Viimeiset viikot telakan laiturissa menivät vauhdilla ja pitivät mielemme ja kätemme tiukasti otteessaan. Sen verran kova oli hinku päästä laiturista takaisin siihen elämäntapaan, johon olemme näiden vuosien aikana tottuneet. Eli ankkuriin.
Olisi helppo tottua taas marinaeloon: Että kaikki on käden ulottuvilla. Tankkiin saadaan vettä, senkun vaan otetaan marinan hanasta. Kuumat suihkut, joissa suihkupäätä ei tarvitse erikseen pidellä. Roskat saa viedä ihan koska vaan isoihin roskiksiin. Kävelylle tai kauppaan voi mennä vaikka olisi millainen koiranilma. Sähköä saa tarvittaessa lisää, senkun kytkee veneen sähköt laiturin sähköihin. Saattaisihan näihin ylellisyyksiin tottua, mutta jollain tavalla se ei vaan tunnu niin hyvältä.
Useamman kuukauden kuivan maan elon jälkeen jo pelkästään laituriin pääseminen tuntui hetken aikaa hyvältä, kun vene ei ollut kuin kivettynä paikallaan. Vaikka naapuritkin oli kivoja, niin näkymät ovat aika rajalliset.
Kaikista näistä mukavuuksista huolimatta huomaa haluavansa takaisin siihen omaan luonnolliseen tilaansa, jossa sähkön kulutusta pitää oikeasti seurata; veden saanti on riippuvainen siitä, että vedentekolaite toimii, siksi suihku on varmuuden vuoksi aina hyvin lyhyt,eikä välttämättä edes päivittäinen; Roskien vieminen vaatii jo vähän enemmän tutkailua ja suunnittelua. Sen sijaan näkymät ovat 360 astetta, eikä naapuri ole aivan vieressä, yleensä. Sää määrittelee ihan kaiken, liikutaanko, mihin liikutaan, koska liikutaan. Siihen oli hinku ja siihen vihdoin päästiin. Sanat eivät riitä kuvailemaan näitä onnen tunteita.
Ankkuri - ankannokasta puuttuu yksi lauta. Ensimmäinen yö ankkurissa NZ maisemissa
Ensimmäinen yö ankkurissa Whangarei Headsin lahdella.
Emme ole olleet ankkurissa sitten Tongan, vuoden 2025 lokakuussa. Monta kertaa meiltä on kysytty, että miltä se vapaus maistuu. Vapaus on täysin sään määrittelemää. Onko se siis vapautta? Ainakin se tuntuu vahvasti siltä.
Auringonlaskut on se kallein ilmainen juttu tässä elämäntavassa
Viikon verran ollaan nyt saatu nauttia tästä ihanuudesta. Hyvin rauhallisella tahdilla tulimme ulos Whangarein jokisuistosta, pohjoiseen, ankkurilahdesta toiseen ja vihdoin saavuimme kuuluisalle Bay of Islandsille. Nyt ei kannattanut kiirehtiä, nyt oli aika olla ja nauttia. Whangareista usein tullaan Bay of Islandeille yhdellä vedolla - meiltä siihen kului neljä yötä. Säät suosivat ja rauhoittuminen oli tarpeen. Kaikkea ovat säiden jumalat jo tarjonneet: Poutapäiviä, tyyntä ja kevyttä genuatuulta, sitten saatiin pieni näyte ihan muuta: Pari päivää puuskia, myrskytuulta ja kaatosadetta. Eteläiset säärintamat yltävät sillointällöin tänne saarivaltion pohjoispäätyyn asti.
Seuraavana vuorossa on sitten miehistön kuntouttaminen. Victoria on nyt saanut jakamattoman huomiomme sen verran pitkään, että nyt on meidän vuoro. Hissukseen tässä tutustutaan saari kerrallaan tähän saaristoon, ja kävellään kaikki tarjolla olevat luontopolut. Boatjoogaa unohtamatta.
1.Uskollinen Iso ylhäällä sitten saapumisemme Uuteen Seelantiin.
2. Kaksi mammuttia - eikö olekin tuo Hole in the Rock ihan mammutin näköinen?
Kommentit