Emme kirjoita kauhean tarkkaan purjehduksistamme, ellei kyse ole pidemmästä ylityksestä. Olemme hyvin normeja sunnuntaipurjehtijoita, ei kauheata kisaa oteta - ellei sitten merellä satu olemaan toista venettä näkyvissä. Yleensä pyrimme mahdollisimman mukavaan leppoisaan menoon, valmiudessa ikävimpiin keleihin, mutta pyrimme tietysti välttämään sellaisia.
FB: Saimme siepattua vakoiluradiollamme säiden ja meren jumalten keskustelut siitä, kuinka he suunnittelivat pikku koiruuksia meille. Lisäsimme Neptunuksen ja Eolon jutut tähän väleihin.
Viime syksynä Huahinen kuukauden jälkeen oli tarkoitus pikkuhiljaa suunnata kohti Tuamotuja kesäkelejä suojaan. Päätimme mennä Moorean kautta, jotta saamme viettää vielä joitakin päiviä Meiran ja Samin kanssa. Ja mikäs sen hauskempaa heillekin, kuin tehdä vielä viimeinen purjehdus ennen seuraavia seikkailuja.
Kaikki yhdessä tuijotettiin mukavaa sääikkunaa ja yksi kaunis aamu todettiin, että nyt se on good enough. Hyvä että on Victorialle sopiva kohtalainen sivuvastainen tuuli. Pientä karmanpoikaista härnättiin, kun Vali erehtyi kysymään mikä on merisairaustilanne heillä. Ja kertoi samalla, että Victorian miehistössä kapu hakee merijalkojaan pari ensimmäistä päivää sen verran, ettei mene sitloorasta alas jos ei ole pakko. Ellei sitten suoraan punkkaan nukkumaan. Ja Vali ei ole varsinaisesti sellaista koskaan kokenut. Ehkä viime aikoina jotain sen tuntuista, lähinnä väsymystä. Meira ja Sami kertoivat, että heillä on samankaltaista. No mutta - hyvä hyvä, tällä myö mennään hyvin tämä nätti lyhyt yhden yön purjehdus.
Lähdetään Huahinelta sopivasti alkuiltapäivästä, ettei vaan olla liian aikaisin perillä. Upeassa kelissä lähdetään tutun katamaraanin kanssa samaan aikaan. Heitetään herjaa radiossa ja toivotetaan hyvää matkaa. Samasta ankkurilahdelta lähtee myös kolmas vene samoihin aikoihin, ranskalainen,johon emme ole vielä tutustuneet.
FB:
Neptunus:
Hei Eolo, katos näitä yksiä seiloreita tässä sinisessä paatissa!
Eolo: Ai näitäkö? Ootas, heilautan niitä pikku puuskalla.
N: Joo just nuo. Ne arveli lähtevänsä kivalle pikku seiluulle. Annas kun huuhtasen maan hajut niiden kamppeista pois, kun ne tulee tuosta riutan välistä just ulos, ooooopsistaroiskis noin!
E: Hehheh.. siinä lähti enimmät.. minäpäs laitan tuulen pois päältä niin saavat rauhassa keikkua sinun mainingeissasi.
Upeassa kelissä riutan sisällä Huahinen passille ja juuri ennen passia - josko syödään pieni välipala tässä vaiheessa. Hyvin tehty sillä heti kohta kun oltiin passista päästy läpi merenkäynti oli ihan reipasta. Vaan eipä siinä. Tuulikin on kyllä ihan jostain muualta kuin mitä ennustettiin. Eipä siinäkään. Purjehditaan tässä rauhaksiin ja otetaan luovi, jos tarvetta ilmenee. Näin edetään ja pikkuhiljaa alkaa hiljaisuus vallata aluksen. Vähän väsyttää. Merenkäynti nousee hieman lisää samalla kun tuulen voimakkuus lisääntyy. Josko tässä vähän lepäilisi, kun on tää tylsä yhden yön, ei mitään mahdollisuutta rytmiin -legi.
FB:
Neptunus: Kunhan saavat kalpeat naamansa kuivattua niin keksitään jotain hassua taas.. Ne kuvittelee pääsevänsä seuraavalla luovilla saaren kärjen ohi. Lisätäänpäs kunnon vasta-aaltoa tuohon, niin alkaa vauhti tyssäämään ja naamat vihertämään. Olisiko sulla Eolo jotain viihdyttävää siellä tuulipussissa?
Eolo: Juu, tämä on herkkua! Just tekivät vastakäännöksen ja leuhkivat, miten hienosti nousee paatti tuuleen. Ruuvaanpa vähän kerrassaan tuulikulmaa tiukemmaksi, nooooiiiiiin, aiiii kuinka alko vinssit rutisemaan, vielä mausteeksi semmonen 30 solmun verryttelypuuska, hehhhehheh! Aijaijai kuin rumia puhuu perämies!
Huahinen saaren pohjoinen matalikko lähestyi uhkaavasti, ja sehän tarkoitti sitten pientä jumppatuokiota; yhtä luovia avomerelle päin. Ihan kiva, että oli nyt miehistöä keulapurjetta vinssaamaan.
Vahdissa oli Macko joka alkoi pikku hiljaa voimaan yllättävän huonosti. Vaikka hän on aina todennut kärsivänsä meripahoinvoinnista, en ole useinkaan nähnyt hänen oikeasti oksentavan. Erityisesti sen jälkeen, kun häneltä oli leikattu mahaportti, jolloin oksentaminen on miltei mahdotonta. No ei sitten ollut enää nähtävästi. Mie olin alasalongissa ja kah - pelkästään se, että kuulin näin Mackon voivan niin huonosti sai miut voimaan niin huonosti, että kiitin onneani olessani aivan lavuaarin vieressä. Sami oli sillä hetkellä yläsalongissa ja minua alkoi säälittää ihan kauheasti: Hän joka joutuu stereona todistamaan tätä toimintaa, ainoana joka on todennut voivansa aina huonosti jos ei toimi kapteenina. Siinä sitten pyydeltiin anteeksi ja toivottiin, että haju ei valtaisi koko venettä, se kun on vihonviimeinen asia jota haluaa haistella merenkäynnissä.
FB:
N: Nyt ne ottaa uuden vendan, minä laitan vähän lisää vastavirtaa tuohon nnnnooooooin!
E: Ollaanko me Neptu liian ilkeitä nyt?
N: Joo, siellä uhrataan jo porukalla meille koko lounas. Annetaanko niiden pikkusen rauhottua, kun yökin jo tummenee, eikös joo?
Eolo: Jep, hyvät eväät niillä on näköjään ollu ainakin, kyljessä valuu salamin muruja ja parmesaania.
Neptunus: Joo pidetään tää pari tuntia näin, sitten vois huuhtoa sadevedellä niitä muutaman tunnin ja minä voin ravistella ristiaallokolla nuo roiskeet veneen kyljistä ja sadetakin ryntäiltä pois.
E: Hyyyvä! Mulla on vielä reilumpaa tuulta sitten varastossa. Tuo on senverran raskas vene, että heittelen aamuyöstä mukavia 40 solmun puuskia, niin pysyvät hereillä, ja säilyy urheilun tuntu.
Tästä meni vielä jonkun aikaa, ennen kuin Samikin sitten antoi periksi ja uhrasi omatkin aterian tähteensä Poseidonin buffetin herkkupöytään.
Istuivat sitten herrat vieretysten sitloorassa piristävän vihmovassa vesisateessa lopun yötä. Tuulikin piristyi puuskissa pariinkymmeneen metriin sekunnissa, se on aika tyypillistä näille saarten välisille salmille.
Vali ja Meira tulivat aamuyön vahtiin, ja heitä viihdytti outo “lentävä ranskalainen”. Samaan suuntaan lähellä luoviva purjehtija, joka ei vastannut VHF -kutsuun, kun leidit kyselivät hänen aikeitaan.
Kaikkine mutkineen ja 12 tuntia arvioitua myöhemmin aurinkoinen ilta ehti hämärtyä ennenkuin olimme perillä. Tuuli asettui, ja lopulta Moorean saaren suojassa moottoroimme tyyneen Cooks Bayhin ja laskimme ankkurin jo tuttuun kohtaan lahtea.
Meira teki mainion videon meidän seiluusta <3 :D
Kamala purjehdus
Commentaires