Kauan odotettu jälleennäkeminen ja ensimmäinen purjehdus Vieraskynä - Tiiamari

Ensimmäinen aamu Tahitilla ja aamupala hotellin ravintolassa. Näkymät merelle, aaltojen äänet ja linnut, jotka lentelivät pitkin ravintolaa (ja aamupalapöytää) kertoivat, että ei olla enää Suomessa. Ravintola oli sellainen avotila, joten linnuilla oli tilaa lennellä. Ruuat oli onneksi peitelty todella hyvin erilaisiin astioihin, mutta kyllähän linnut siellä pöydillä hyppelivät. 

Hotellin ravintolasali.

Hinnat Ranskan polynesiassa

Pyysin vastaanottoa tilaamaan minulle taksin ja Vali laittoi karttakuvan tapaamispaikasta tulemaan, jotta pystyin näyttämään sen kuskille. Minulla ei ollut nettiä käytössä enää (Elisan hinnoilla netin käyttö Ranskan Polynesiassa 10,020€/Mt, reissunetti saatavilla 21,22€). Taksikuski oli mukavan puhelias tyyppi, joka onneksi puhui sujuvaa englantia. Ilokseni taksin pystyi maksamaan käteisenä dollareilla (korttimaksu ei käytössä), kun minulla ei sitä paikallista valuuttaa tosiaan ollut mukana. Hieman siinä vaihtokurssissa häviää, mutta ei niin paljon että olisi alkanut harmittaa. Taksi maksoi 2 000 XPF eli karkeasti pyöristettynä 20€ (oikeasti vähän alle) jhttp://toim.hua sama dollareina eli 20$. 

Pape´eten tori. Lounaalla käytiin veneilijöiden suosimaan Les 3 brasseurs panimoravintolaan, jossa on maanantaisin aina -50% kaikista oluistaja tietyistä ruoista (toim.huom.)

Taksi vei minut sovittuun paikkaan ja siellä minua jo odotettiinkin. Kyyneleiltä ei vältytty kuten meitä yhtään tuntevat osaavat kuvitella. Mentiin porukalla tutustumaan keskustaan ja syömään lounasta samalla kun odoteltiin isäntäväen pyykkejä pesulasta. Käytiin tutustumassa mm Pape’eten kauppahalliin (Marché Papeete). Siellä oli myynnissä mustista helmistä tehtyjä koruja, pareoita (eli isoja kankaita/huiveja) ja palmun lehvistä tehtyjä hattuja ja laukkuja sekä tietysti erilaisia kukkia, hedelmiä, kalaa. Mustat helmet (Poe Rava, Tahitinhelmi) ovat tämän paikan erikoisuus. Hinnat olivat korkeita. Kaiken kaikkiaan hintataso saarilla  oli korkea.

Tapaamispaikka - jonka ihan vieressä oli myös kumiveneparkki. Kumiveneen edessä näkyy se tulinen reuna jota pitkin piti liukua kumiveneeseen.

Kumivene - seiloreiden auto

Kun oli pyykit saatu, oli aika lähteä kumiveneellä kohti Victoriaa. Täytyy kyllä sanoa, että hieman jännitti kuinka pääsisin kumiveneeseen korokkeelta, jossa oli polttavan auringon lämmittämä metallinen reunus. Auts!

Victoria odotti meitä Pape´ete Airport anchoragessa muiden veneiden kanssa. Olin nähnyt Victorian viimeksi Helsingissä kesällä 2019. Rautarouva oli tutun näköinen, mutta samalla oli nähtävissä selvää leviämistä perän suunnalla. No, tikulla silmään sitä joka toisia arvostelee.  Leviämistä tapahtuu yhdellä jos toisellakin keski-ikäisellä. Victoria oli saanut lisää katosta, uusia aurinkopaneeleja ja kumiveneellekin oli ilmestynyt hieno paikka perään. 

"Ihastuttava" isäntäväki iloisina myös siitä, että sai sampanjaa ensimmäistä kertaa pariin vuoteen.

Sain veneestä oman nurkan, johon tein pesäni ja pääsin aloittamaan varsinaisen vierailuni ihastuttavan isäntäväen kanssa. Ensimmäisenä päivänä nautiskeltiin ihanaa paikallista mantelipullaa ja lentokentältä tuomaani shampanjaa. Kun ei ole vuosiin saanut kunnolla puhua sydänystävän kanssa, niin siinähän sitä puhetta sitten riitti. Pahoittelut Macko…. Aurinko laski siinä kuuden pintaan ja luonto tarjoili upean valonäytöksen Mo’orean suuntaan. 

Ankkuripaikan äänimaisema oli mielenkiintoinen. Riuttoihin jatkuvasti lyövät aallot loivat taustakuminan, vähän kuin olisi kuunnellut Kehä I:stä tai Tuusulanväylää matkan päästä. Aina välillä läheiselle lentokentällä laski isompia pitkän matkan koneita tai  pienempiä potkurikoneita. Lisäksi Victoria tarjoili soppaan omat äänensä. Päivällä musiikki ja nauru  raikasi lähellä olevilta  baarilautoilta, joissa nuoriso nautti elämästään. Nämä lautat lähtivät onneksi auringon laskiessa takaisin satamaan. 

Illan viimeinen bilelautta ihailemassa auringonlaskua

Seuraavana päivänä oli taas kumivene-seikkailun aika, kun lähdettiin ostoksille isompaan kauppaan. Ostettiin ruokia myös muille venekunnille. Veneilijöillä on tapana auttaa kaveria jos toiset ovat jossain mistä ei saa sitä mitä tarvitaan. Isompia kauppoja ei ole joka atollilla, kunnon apteekista puhumattakaan. Kauppareissun aikana oli taivas auennut ja vettä satoi kuin aisaa. Onneksi se siitä taukosi niin päästiin kulkemaan takaisin veneelle. Siinä oli muuten kumivene lievästi sanottuna täynnä. Ja vielä piti tankata bensakanisterit täyteen, jotta päästään kumiveneellä menemään muuallakin. Kumiveneilystä muistiin itselle: Kannattaa aina laittaa arvotavarat vedenkestävään kassiin, koska on taattua, että Macko onnistuu kastelemaan meidät suolavedellä. Tällä reissulla otettiin myös pientä pohjakosketusta kumpparilla, kun varoituksista huolimatta, joku ohjasi kumpparin liian lähelle matalaa. Tiedät kuka olet….

Vähän omaan veneeseen ja vään kavereillekin. Briochet vain omaan veneeseen (toim.huom.)

Ensimmäinen purjehduskokemus Tyynellä merellä - lääkkeet!

Sitten olikin aika tehdä ensimmäinen yhteinen purjehdus. Suuntana läheinen Mo’orea. Päästäksemme ankkuripaikalta pois ja läpi Pape´eten passista, oli purjehdittava kiitoradan lähestymisalueen poikki. Tähän tarvittiin lupa lennonjohdolta. Lennonjohto löytyy radiopuhelimen kanavalta 12. Tällä kertaa saatiin lupa suoraan eikä tarvinnut jäädä odottelemaan koneita.  Juuri ennen passista menoa nähtiin myös reissuni ekat delfiinit. Iik!!! Ja siis passi on se kohta, jossa on aukko riutassa ja pääsee turvallisesti atollin sisälle tai ulos. 

Pape´ete lentokentän lennonjohtotorni, josta ohjataan myös veneliikenne lentokentän ympäristössä. Pape´eten passi. Mo´oren ylväs silhuetti.

Olin varautunut seilaamiseen pahoinvointipillereillä ja apteekin Seaband nimisillä rannekkeilla. Varotoimet kuitenkin toimivat hyvin. Pääsimme mukavasti purjeilla menemään ja elämä hymyili. Mo’oreaan päästiin kuutisen tuntia lähdöstä ja paikka oli kaunis kuin helmi. Ankkuroinnissa huomasin, että tämä pari on tehnyt tämän muutaman kerran ennenkin, sen verran saumattomasti homma sujui. Jos ei oteta lukuun paria snorklaajaa, jotka yllättäin tulivat pintaan melkein Victorian alta, niin moitteeton suoritus. Sitä paitsi jos ei laita mitään varoitusmerkkejä pintaan snorklatessaan niin saattaa löytää itsensä veneen alta. 

Hänen korkeutensa - Mo´orea

Ankkuripaikassamme Maharepalla vesi oli kirkasta ja turkoosinsinistä. Juuri sellaista kuin kuvissa näkee. Mo’orealla oli ankkurissa iso risteilyalus. Samanlainen oli myös satamassa Pape’eteessa. Liekö ollut sama alus. Oli aika hurjaa katsoa miten tuollainen iso alus kääntyili ankkurin varassa, tuulten ja virtausten armoilla, sellaisen 180 astetta suuntaan jos toiseenkin. Jotenkin en ollut ymmärtänyt ajatella, että iso laiva käyttäytyy samojen lainalaisuuksien perusteella kuin pienempikin. Risteilyvieraita vietiin laivalta rantaan oransseilla pelastusaluksilla, joita kulki laivan ja rannan välillä tiheää tahtia. 

Iltasella nautittiin sundownereita kannella ja ihasteltiin upeaa auringonlaskua. Sen jälkeen olikin aika ihastella tähtitaivasta, joka kauempana kaupunkien valosaasteesta oli mitä hienoin. Huomattiin ettei meistä oikein kukaan tunnistanut tähtikuvioita. Orionin vyön kyllä kuitenkin löytyi.  

Kunhan oli ensin viritetty uimarappunen kumiveneeseen, pääsimme Mo’oreassa myös snorklaamaan. Hieman epäilin, että näinköhän sitä rappusen avulla nousen vedestä kumiveneeseen, mutta  se olikin helpompaa kuin kuvittelin. Korallien seassa uiskenteli useampi eksoottisen näköinen pikkukala.  Täällä kävimme vielä kerran ruokakaupassa ja täytimme varastoja vähän lisää. Kaupassa oli aivan järkyttävän isoja porkkanoita. Ne olivat ranteeni paksuisia mötiköitä. Patongit ja muut leivonnaiset myytiin ilman suojapusseja. Hygieniasäädökset lienevät täällä löysempiä kuin meillä. Ranskan Polynesia ei kuulu Euroopan Unioniin vaikka se on Ranskan paikallishallintoalue, joten säännötkin ovat erilaisia. Ilokseni kuitenkin maahanpääsy vaati minulta koneessa vain yhden paperin täyttämisen EU kansalaisena, toisin kuin sen ulkopuolisilta se vaatii 2.

Kumivenerapun testikäyttöä. Vali on iloinen, että ihan ensimmäisestä testikerrasta ei jäänyt kuin neljän ihmisen verkkokalvoille muistot ;)

Suunnittelimme kävelyreissua maihin, mutta koska saarella oli denguekuumetta, päätimme pysyä poissa metsästä. Mo’orealla oli myös hienoja vuoria. Se oli selkeästi korkeampi atolli kuin muut, joilla tulisimme matkan aikana vierailemaan. Tahitilla on myös vuoria, mutta se on vähän matalampi kuin Moorea tai ainakin onnistuu antamaan sellaisen kuvan itsestään.

Edellinen