Kielissä alkoi helpottaa. Itämeri on takana, vaikka se yrittikin meistä pitää mustasukkaisesti kiinni.
Pirullisen ovela taktiikkamme alun itätuulten hyödyntämisessä meni hiukan pieleen: Pääsimme kyllä vauhdilla Ventspilsiin ja Klaipedaan rannikon suojassa, mutta sen jälkeen onkin länsituuli ottanut vallan. Loikimme päiväpurjehduksilla Puolan pikkukaupungista toiseen aina kun tuuli hiukan hellitti. Elokuun lähestyminen aiheutti jonkinlaista rauhattomuutta; silloin meidän pitäisi olla Brestissä kärkkymässä sopivaa säätä Biskajan ylitykseen.
Tuulet ovat pysytelleet lännen puolella ja ajoittain niin navakkoina, että eteneminen on ollut joko mahdotonta, tai turhan rankkaa näin pienelle miehistölle.
Kova tuuli ei ole ongelma, vaan näiden sisämerien lyhyt ja sekava allokko. Victoria ei ole - etenkään tässä lastissa - mikään varsinainen luoviohjus. Yritetty on; eräällä pätkällä eivät edes kivet pysyneet kiukaassa. Kevytveneillä (Alle 10 tonnia) monet kryssivät iloisesti ja vesi lentää. Tosin niissäkin miehistön voimavarat sanelevat legien pituuden.
Muutamat siedettävät tuulijaksot on hyödynnetty täysillä, vastatuulet kuitenkin konekryssiä. Ennätys tuli Cuxhaven - Den Helder -legillä; 36 tunnista varmaan vuorokausi tultiin reivattu isopurje keskellä ja konevoimalla.
Tuokiokuva öiseltä mereltä:
Tanskan ja Fehmarnin välinen salmi.Koiravahti.
Rahtareita menee suuntaan ja toiseen kuin takseja vappuna.
Vastatuulta on ihan reippaasti, joten pysyttelemme konekryssissä rantakaistalla, pois isompien jaloista.
Silloin tällöin monsteriaalto heittää suolapärskeet veneen yli ja tyssää vauhdin mutta Ford vastaa siihen väsymättömällä murinallaan.
Tuijottelen Tanskan rannoilla vilkkuvaa punaista valomerta. Tuulivoimapuisto jatkuu vaan.
Kolmen tunnin päästä on aika löysäta isopurjeen skuuttia, rullata genuaa auki ja taittaa lounaaseen kohti Kieliä.
Aamu alkaa vaalenemaan.