top of page
Etsi
  • Writer's pictureVali

Aruba

Päivitetty: 18. tammik.

Aruban ihan ehdottomasti paras puoli oli värikkyys. Kaikkialla värit olivat vahvat ja kirkkaat. Ne tekevät ihmismielelle kyllä hyvää.

Purjehdus Curacaolta Aruballe oli oikein miellyttävää normipurjehdusta pitkän päivämatkan verran (64NM) Ei mitään suurta draamaa tai tapahtumaa.


Aruballa sisäänkirjaus tapahtui ainakin vuonna 2021 kauppasatamassa agentin antamien ohjeiden mukaisesti. Yhä Covid-aikaa, joten ilmoittautuminen oli tehty hyvissä ajoin, tiesivät odottaa meitä ja tulivat vastaan kertomaan proseduurit.

- Odottelette veneessä niin kauan, kun terveysviranomaiset tulevat suorittamaan kaivauksensa. Kun testitulos on saapunut, voitte hoitaa loput paperiasiat lähellä olevissa toimistoissa.

Kaikki yhdessä paikassa. Tämä on asia joka ilostuttaa enenevässä määrin matkan edetessä.

Vietimme yhden yön siinä laiturissa odotellen testituloksia ja ommellen Aruban kohteliaisuuslippua, joka jostain syystä puuttui varastoistamme. Se syntyi kätevästi farkkujen lahkeesta, yhdestä keltaisesta t-paidasta ja valmiiksi tuhoutuneista punaisista sortseista.


Kauppasatamasta siirryimme meidän tulevan telakan eteen ankkuriin. Matkalla sinne ohitettiin Aruban jätteenkäsittelylaitos, melkoinen palava jätevuori. Tuulen kääntyessä haju oli melko ikävä ja kärpästen määrä oli raivostuttava. Ei siis pysytty kauaa siinä ankkurissa, vaan siirryimme jälleen ihan pienen matkan eteenpäin Orangestadin edustalle ankkuriin. Tässä välissä taas on Aruban lentokenttä, jos oikein somasti oltaisiin osattu ajoittaa siirtymistämme, olisimme nähneet lentokoneen vatsan melkoisen läheltä. Ensimmäiset laskeutumisvalot ovat nimittän keskellä väylää.


Aruba oli hyvin mielenkiintoinen, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta vain meidän mielestä. Pieni saari, jonka tärkein teollisuudenala oli öljy ja sen ympärille saaren kaakkoisosaan rakentunut kaupunki jalostamon työntekijöille. Jalostamo ei ole enää varsinaisessa toiminnassa ja kaupunkikin on aavemmainen. Tripadvisorin suosittelemat rannat ovat kuitenkin nimenomaan tällä alueella. Kävimme katsomassa niitä, mutta huonoina rantaeläjinä uimassa ei siellä käyty.




Acapellakaraokea ehdotteleva aasi



Luonto on hyvin kuivaa ja matalaa. Vielä kuivempaa kuin Curacaolla. Saaren koilisranta oli kovin tuulinen verrattuna lounaiseen rantaan, kun taas luoteisrannalle pyrkii menemään kaikki ne jotka harrastavat kite-surfingia, on kuulema siihen aivan erinomainen ranta.


Se puoli saarta jonne ei kannata ankkuroida.


Orangestad on kaupunki, joka näyttäytyi meille kulissilta risteilyturisteja varten. Parin korttelin verran kaikenlaisia muotikauppoja ja käsittämätön määrä kultasepänliikkeitä. Hienoja ravintoloita ja kahviloita, yksi valtava hotelli oli kaupungissa, mutta varsinainen hotellikeskittymä oli hieman sivummalla. Kaupungissa oli todella kitch-rakennuksia, vähän kuin olisi jossain Liisa ihmemaassa -oudossa unikaupungissa. Sellainen olo tuli, että todellakin olimme siellä mitä suurimmassa määrin turisteina eikä sellaisina niinku.. ihmisinä.

Ei näitä pitsihuviloiksi voi sanoa. Kermakakkutaloja ehkä. Näitä oli kahden korttelin verran maksimissaan, sitten alkoi hyvin pelkistetty normirakennuskanta.


Meillä oli Arubaa varten ihan tarkat suunnitelmat, Victoria oli jälleen kerran nostettava pohjan maalausta varten. Tämä tuntui melko turhauttavalta, koska se oli tehty kerran vuodessa, eikä sen nyt varsinaisesti pitäisi olla tarpeen. Siispä varattiin itsellemme telakkaviikko. Aruban telakka ja sen henkilökunta oli ystävällistä ja ammattitaitoista, sen vähän mitä heiltä apua tarvitsimme. Työntekijöinä oli myös jonkun verran Venezuelalaisia, jotka kertoivat että parempi olla Aruballa töissä, kuin Venezuelassa tällä hetkellä. Yhden kaverin vaimo oli taas Kolumbiassa töissä. Niin monenlaista elämää voi ihmiset elää, ei aina kaikista parasta, mutta hyvää niin kauan kuin se toimii. Telakan sijainti taas ei ole millään muotoa kätevä. Lähimpään venetarvikeliikkeeseen oli vajaa kolme kilometriä matkaa täydessä auringonpaisteessa. Polkupyörät ovat tässä kohtaa hyvä juttu, jos ei tarvitse hankkia sieltä mitään kauhean painavaa. Toisaalta auton vuokraus osoittautui myöhemmin myös hyvin helpoksi, eikä ihan mahdottoman kalliilta. Ruokakauppaa ei lopulta löydetty telakan läheisyydestä, kun ei etsitty. Sen verran oltiin tutkiskeltu aluetta, että teimme kunnon ostokset ennen veneen nostoa, jotta selviämme viikon myös ruokahuollon näkökulmasta.

Meitä oli varoitettu, että telakka on ihan järkyttävän kuuma, kun tuuli ei osu siihen ja kärpäsiä on ihan tuhottomasti vieressä olevan jätevuoren vuoksi. Onneksemme sen viikon ajan mitä siellä olimme, tuuli oli meille suotuisa.


Jotain luksusta telakkaeloon - jäitä drinkissä. Työkalu vaan muistuttamassa, seuraavasta tehtävästä.

Ennen telakalle menoa olimme tilanneet muutamia asioita saapuvaksi juuri sillä viikolla, kun olemme siellä, jotta olisi helpompi roudata niitä veneeseen. Yksi näistä oli uusi ompelukone. Meillä oli koulun yläasteen jo kestänyt Husqvarnan ompelukone mukana ja se jaksoi hienosti toimia pari ensimmäistä vuotta, sitten se lopetti toimintansa juuri sen Aruban kohteliaisuuslipun tekemisen jälkeen. Yritimme omin voimin saada korjattua sitä muutaman viikon ja yritimme etsiä korjaajaakin Arubalta, mutta onnistumatta. Siispä tilasimme the one and only - sanovat - Sailriten. Toimitus UPS:lla, maksettiin vielä aimo summa rahaa siitä, että se on express toimituksella, varmistuaksemme siitä, että tulee sovittuna aikana. UPSista vaan - ei tullut. Pääsimme takaisin veteen, tutustuimme yhä paremmin saareen, vuokrasimme autonkin, uimme ja seurasimme jokaisen lentokoneen laskeutumista toiveella, tuossa koneessa se varmasti on kyydissä, ennen kuin se vihdoin saapui! Vähän apua marinan väeltä tullimuodollisuuksien kanssa ja vihdoin pitkän odotuksen jälkeen uusi uljas Sailrite oli kyydissä.


Husqvarnan viimeinen työ - Aruban kohteliaisuuslippu. Vannon - heti ostettiin oikea, kun päästiin kaupungille kauppaan! Ja uusi uljas Sailrite, joka toivottavasti maksaa joskus itsensä takaisin.





Aruba ei todellakaan ollut meille se paikka, jossa mieluusti viettäisi kolme kuukautta, kaksikin oli aivan liikaa - ja me sentään ollaan hitaita. Vuokra-auto alle viimeiset nähtävyydet jotka haluttiin vielä nähdä, tarvittavat ostokset seuraavaa purjehdusta varten ja vihdoin lähdimme saarelta kohti meille uutta mannerta. Edellisen kerran olimme olleet mantereella marraskuussa 2019.



  1. Meidän virallinen häämatkakuva.

  2. Peace labyrinth - a place for silent and respectful contemplation

  3. Arubalainen Papagena

  4. Aruba Experience Cafe - Patisserie. Nam.

  5. "Eiköhän ole jo aika lähteä?" aasi.


0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page