top of page
Etsi
  • Writer's pictureVali

Den Helder

36 tuntia meni matkaan. Päiväsaikaan oikein mukavasti, yöllä vähän jotain pientä jännitysmomenttia aiheutti yksi kalastusalus joka varmistaakseen huonossa näkyvyydessä, että ollaanko me siinä, vaiko eikö laitto päälle sellaisen valoheittimen, että ihan silleen saatto joku pelästyä. Tällä kertaa Kapu heräsi vienoon (buahhahah) kutsuun. Erään kerran, kun yritin herättää Kapun kesken hänen nukkuvuoroaan, se ei oikein onnistunut. Muutaman kutsun jälkeen totesin ettei tässä olekaan mitään, odotin että rahtilaiva meni turvallisen matkan päähän ja sitten kävin varmistamassa, että onhan se sentään hengissä. Tästä tapauksesta on pari vuotta. Olen käynyt sen jälkeen äänenkäyttötunneilla ja hankkinut megafonin.


Aamulla soiteltiin marinaan, jotta oltais tulossa ja ihmeteltiin voiko tuosta oikopolkua tulla tällä veneellä. Hirmuisen ystävällinen Satamakapteeni totesi, että hyvin pääsee kun vaan pysyttelee vasemmalla laidalla ja paikka on meille varattuna.


Kuninkaallinen satama olikin Victorian arvon mukainen.


Minun huono nimimuisti vaikuttaa myös paikannimiin. En siis muistanut, ennenkuin ajoimme satamaan sisään, että olemme käyneet täällä aikaisemmin. Noin neljä vuotta sitten, ennen kuin ostimme Victorian, kävimme Hollannissa katsomassa kahta venettä. Toinen oli aivan järjettömän kaunis karkki, mutta siinä ei ollut tarpeeksi isoja tankkeja meidän makuun, eikä suihkua. Olisi tuntunut kauhealta haaskaukselta repiä niin kaunis sisus jotta pääsisi rakentamaan lisää tankkeja ja vessan kokonaan uusiksi. Myyjäpariskunta oli aivan ihana, tarjosivat meille keittolounaan, juteltiin pitkään ja kun myöhemmin jouduimme heille viestimään, että emme osta Mooriaa, niin heille tuli kovin paha mieli. Niin tuli meillekin.


Toisessa veneessä oli samankaltaisia ongelmia, mutta hieman kärjistetyimmin. Upeasti tehdyt sähkötyöt ja pelit ja vempeleet, mutta polttoainetankki oli 80 litraa. Koska olimme lähtökohtaisesti ajatelleet, että vesitankkeja pitäisi olla suht reilusti ja polttoainetankkeja samoin, niin se vaikutti näihin spekseihin vähän pieneltä, niinkin isossa veneessä. Minä, typerys, menin kysymään omistajalta, joka sattui olemaan mukana kun venettä katsottiin brokkerin kanssa, "Kuin tässä on niin pienet polttoainetankit?" Tämä vanhempi arvonsa tunteva entinen armeijan kapiainen katsoi minua paheksuvasti ja vastasi "Tämä on purjevene." Ymmärsin olla hiljaa loppuajan.


Vaan olipa yllätys, kun köysiä kiinnittäessäni kannelta huomasin tuon tutun veneen olevan yhä samalla paikalla, myyntikyltti reunalla. Vähän tuli sellainen jopa surullinen olo. Mietin Kapulle ääneen, etteikö hää sitten ole suostunut laskemaan hintaa, kun se vielä tuossa on? Samantien alko googletus ja todettiin, että kyllä hintakin on laskenut n. 20.000€, mutta vielä ei ole tullut se oikea ostaja. Ei ole parhaat myyjänmarkkinat täälläkään päin maailmaa nähtävästi.


Ensimmäisenä iltana oli normiväsy, joten kerhon ravintolaan syömään ja siitä sitten pienelle kävelylle. Pieni kävely Kapu Kolumbuksen kanssa saattaa helposti venähtää vähän pidemmäksi, mutta ikinä se ei ole tylsää! Tällä kerralla taidettiin kiertää koko armeijan koulutuskampus, ennekuin löysimme tarpeeksi matalan aidan jonka yli loikimme varsinaiselle tielle josta pääsi kaupunkiin. Siinä väsymystilassa hihitys oli melkoinen ja totesimme josko hetkeksi istuttaisiin tähän penkille Merimuseon eteen lepäämään. Siihen sattuikin sitten tulemaan marinasta vastapäiset naapurit ja heidän kanssaan höpistiin vähän aikaa, juuri sen verran että energiat palautu ja jaksoimme jatkaa kaupunkiin. Muutaman tunnin päästä siitä kävelimme huomattavasti lyhyempää reittiä takaisin marinan portille jossa piti hetken aikaa muistella, että mitenköhän se menikään jotta tuonne pääsisi takaisin sisään. Tällä kertaa ei tarvittu vartijakikkoja* avaamaan porttia, vaan löydettiin ihan sellainen nappi jota painamalla sai yhteyden jonnekin tuonpuoleiseen, joka veneen nimellä ja Kapun sukunimellä avasi meille portin. Kyllähän tämä oli meille selitetty, mutta..


Väsymystä kuvasi mm. se, että Kapu meinas ruveta syömään pöytäkoristetta alkupalaksi. Koriste saatiin pelastettua.

Lauantaiksi ohjelmassa oli - yllätys - venetarvikeliike! Ja vähän myös ruokakauppaan. Kumpikin onnistui hienosti. Venetarvikeliikkeessä oli hienoin köysimyyntiteline ikinään! (kts. kuva) Nerokas keksintö - yhdestä taulusta valitset mitä haluat ja siitä samasta myyjä alkaa sitten kelaamaan halutun määrän.


Nerokas kapine.

Autotarvikeliikkeessäkin käytiin kyllä sitten myöhemmin, luonnollisesti, mutta ehdittiin sentään hetken myös turistoida ja käydä merimuseon sukellusveneessä, Kapun toistaessa erinäisiä Daas Boot -elokuvan repliikkejä.


Tonijn radiohytti


Vorvrwärts!

Laiturissa oli myös pelastusalus. Vaikuttava sellainen. Yhtenä iltana käytiin siinäkin sitten vähän kävelemässä ja totesimme, et heilläkin taitaa olla lomakausi meneillään.


Pelastusalus

Varuilla oloa?

* Mie pystyisin rönsyilemään joka kohdassa, mutta pakko tätä on hieman avata. Muutama vuosi sitten emme meinanneet päästä takaisin erääseen naapurimaan marinaan illallisen jälkeen. Mukanamme oli ammattivartija, joka katsoi hetken porttia - loikkasi itse aidan yli - nosti tiettyyn kohtaan rautaisen venepukin ja kas portit aukesivat itsestään. Kameroitakin oli kyllä paikalla, mutta ei kukaan tullut kyselemään seuraavanakaan päivänä.


0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page