Uusi Seelanti

Marsden Cove marina aikaisin aamulla

Vuosien aikana ollaan koettu erilaisia maahantuloja. Euroopan Unionin sisällä alkoi jo tottumaan siihen, että  sisäänkirjautumiskäytännöt olivat lähinnä satamakapteenin kanssa tehtävät paperit. Atlantin ylityksen jälkeen ensimmäinen sisäänkirjautuminen Guadaloupelle - Les Saintesin saarella -  tapahtui erään baarin nurkkapöydässä olleen tietokoneen avulla, viranomaisia ei tavattu. 

Antigualla ei ollut juuri sen vaikeampaa ja sitten alkoikin Covid ja maahantulo vaati taas toisenlaisia paperitöitä - enimmäkseen siinä tarvittiin talouspaperia pyyhkiäkseen pakollisesta nenänkaivelusta aiheutuneita kyyneleitä silmänurkista. Curacaolla se oli kertakaikkisen hyvä juttu, koska normioloissa tarvittavat viranomaistoimistot sijaitsevat kovin kaukana toisistaan - kun saavuimme sinne maaliskuussa 2021, kaikki viranomaiset tulivat itse paikalle veneeseen - nenänkaivajat, tulli ja immigration. Columbiassa käytettiin agenttia, koska vene tarvitsi hienoja papereita, Panamassa juostiin kahden kontin väliä yksi päivä, teetettiin joka välissä lisää valokopioita  ja odotettiin loppuja papereita sen verran pitkään, että oli muutenkin jo viisumi lopussa. 

Ranskan Polynesia on eurooppalaisille ihmisille helppo, käynti gendarmeriessa riitti. 

Sitten alkoi vähän tarkemmat toiminnot - Cookseilla jo oli tarkat määräykset siitä mitä sai olla mukana ja mitä ei. Käytännössä se ei ollut niin tarkkaa. Tongalla vähän samankaltainen tilanne. Kummassakin viranomaiset tulivat itse vuorotellen käymään veneessä. Ystävällisiä olivat kaikki.

Sitten tuli meidän tapauksessa Uusi Seelanti, joka on Australian kanssa tunnettu tiukoista biosecuriteistään ja jonne meidänkin piti hakea viisumi ennen maahan saapumista. Positiivinen yllätys oli, että he myös oikeasti toimivat omien sääntöjensä mukaisesti. 

Marsden on iso melko uusi asuinalue, jossa monilla taloilla on omat laiturit veneineen.

Kuten aiemmissa kirjoituksissa ollaan kerrottu, monenlaista dokumentaatiota lähetettiin jo pitkin aikaa ennen saapumista. Viimeisimpinä oli videot veneen pohjan kunnosta. Vaikka tiesimme jo lähtökohtaisesti, ettemme tule läpäisemään tätä tarkastusta, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että Victoria oli jo alkanut kuoriutumaan Panamassa maalatuista maalikerroksista. Halusimme kuitenkin tehdä parhaamme, joten neljänä päivänä Tongalla sukelsimme ja putsasimme pohjaa sen minkä pystyimme. Nämä merenelävät vaan ovat kovin vikkeliä kiinnittymään ja jos pohjassa ei ole juuri myrkkymaalia, eikä edes primeria jäljellä, ne saa aika hyvän otteen siitä pohjasta. 

Neljän päivän työ videoituna toimitettiin MPI-bioturvallisuudelle, jotka totesivat, että katsotaan sitten tarkemmin kun olette perillä. 

Kun sitten jännittävän yösaapumisen jälkeen viranomaiset tulivat tarkistamaan meidän itsemme lisäksi myös Victorian pohjaa. Me ihmiset pääsimme läpi yhdellä lisäpaperin täytöllä. Victorian pohjaa he tirkistelivät kameralla ja totesivat, että täytyyhän tämä nyt sit putsata. Ei siellä nyt mitään kauhean vakavaa ollut, koska laittoivat meidät kategoriaan “Nostettava 28 päivän aikana”. Siinä kohtaa ymmärsimme tehneemme itsellemme karhunpalveluksen. Jos pohjassa olisi ollut jotain sellaista mitä eivät todella olisivat halunneet, olisimme päässeet kategoriaan “Nostettava 24-48 tunnin kuluessa.” 

Vaikka me ihmiset olimme vapaat kulkemaan maissa, Victoria ei saanut poistua Marsdenista, joten  jouduimme olemaan marinassa puolitoista viikkoa odottamassa nostoa. Koska telakalla oli siinä vaiheessa niin paljon töitä ja meidän tapaus ei ollut niin kiireinen. Mikäs siellä on ollessa - kaunis alue, vaikkakin kaukana isommista kylistä. Kaikki tarvittava oli toki siinä marinan läheisyydessä - kauppa, ravintola, venetarvikeliike. Marinassa näiden lisäksi ihanat pesukoneet. Autonvuokrauskin onnistui kivasti, joten yhtenä päivänä päästiin sitten Whangareihin, jonne on Marsdenista n. 25km. 

Marinan ihanat pesukoneet. Yhtäkkiä ei ollut ollenkaan paha laittaa sukat, farkut ja kengät jalkaan. Samaan aikaan paikalliset kulkivat sortseissa ja varvassandaaleissa. Hieman kauempana, ehkä siellä jossa alunperin oli ollut marina sijaitsee tämä Shamrock.

Olimme tätä kuitenkin niin paljon jännittäneet ja yrittäneet tehdä parhaamme, jotta olisimme päässeet helpolla ja stressittä. Muunmuassa olimme saaneet kiirehdittyä omaa nostoa Dockland5 telakalle parilla viikolla. Valitettavasti Dockland5 ei ole MPI-hyväksytty telakka, joten tätä heidän määräämää paineputsausta ei voitu yhdistää meidän jo aiemmin suunniteltuun nostoon. Lopulta saimme ajan 5.11. keskiviikolle Marsdenissa ja 6.11. meillä olisi sitten ollut oma nosto. Se tuntui kovin hassulta, mutta minkäs teet. Kuluja ei lopulta tullut mitään mahdottomia, sen verran kuitenkin oli auttanut se meidän tekemä työ. Nosto pesu ja paluu veteen n. 2h. maksoi n. 200€ Tietysti tuohon pitäisi laskea myös se pakotettu puolitoista viikkoa marinassa 20€/yö, mutta toisaalta se oltaisiin jouduttu maksamaan kuitenkin, koska nyt oli tarkoitus päästä telakalle. 

Pohjan pesun yhteydessä biosecurity-heput löysivät yhden rapusen, jonka ottivat purkkiin ja totesivat, että todennäköisesti se on heidän omia rapusiaan. Kuulosti aika järkeenkäyvältä, sillä puolentoistaviikon aikana on hyvä rapusten asettua skegin ja ruorin väliin asustamaan. Ystävällisiä olivat nämäkin perusteelliset virkahenkilöt.

Meillä oli hyvin aikaa riisua Victoria telakkakuntoon.

Sen pesun aikana lähti pohjasta taas aimo annos maalia. Samana päivänä siirryimme jokea yläjuoksulle päin Dockland5 laituriin. Palaveerasimme telakan väen kanssa ja selvisi, että maston nostokin on hyvä tehdä nostoaltaassa.Tätä varten tilattiin auto, mutta se tapahtuisi vasta seuraavan viikon tiistaina. Saimme näin lisäaikaa valmistautumiseen. Rikimestari kävi katsomassa ja kertomassa mitä hän toivoi meidän tekevän valmiiksi ennen nostopäivää, jotta saisimme hommat sujumaan nopeasti = vähemmän kuluja. 

Biosecurityn pesulle mentiin tällä kyydillä.

Seuraavan viikon tiistaina meidät sitten nostettiin Dockland5 toimesta ja samantien hiekkapuhallus-maalausfirma Rudolphin puolelle - nämä kaksi ovat vain portilla erotetut kentät. Docklandin puolella sitten tulemme tekemään kaiken muun työlistalla olevan. Nostossa tapahtui pieni kömmähdys, mutta siitä ja varsinaisesta remontista kerrotaan lisää seuraavissa kirjoituksissa.

Lokkeja ei olla nähty moneen vuoteen. Okeamos vaka Motu kävi tankkaamassa yhtenä meidän odotuspäivänä. Hieno perinteiseen tyyliin rakennettu katamaraani.