Aotearoaan - seiluu Kiiwimaahan

Tongan muutamaan viimeiseen viikkoon kuului tiivis sääopin opiskelu. Syys-lokakuun täkäläinen kevät on se aika, kun länteen ja lounaaseen on hyvä Tongalta seilata. Kaakkoispasaati antaa hyvät kyydit kohti Uuuttaseelantia, jos onni suosii. Asiaa mutkistavat Uudenseelannin eteläpuolella ympäri vuoden mylläävät säärintamat ja ne taas työntävät peräkkäisiä korkeapaineita sekä matalan keskuksia kohteenamme olevan Pohjoissaaren kärkeen. Isot korkean selänteet hävittävät tuulet kokonaan, ja matalat taas tietävät myrskyä ja myllerrystä. Lisäksi ne sekottavat valtamerimainingin epämukavaksi sotkuksi.

Pitkästä aikaa matkalla saareen joka näkyy kartalla. Mitä etelämmäksi tultiin, sen kylmempää oli.

Teimme tälläkertaa meille poikkeuksellisen tempun: Liityimme Island Cruising Rallyyn. Siinä tulee kohtuullista maksua vastaan tietynlaista yhteisöllisyyttä, Met Bob -sääreitittäjän palvelua ja alennuksia veneilijöiden kauppoihin ja palveluihin. Rally on muuten hyvin vapaamuotoinen lähtöpäivien ja saapumissataman suhteen. WhatsApissa jäsenet jakoivat tietoa eri määränpäihin seilaavien kesken ja Rallyn vetäjät seurasivat jäsentensä liikkeitä ylityksen aikana. Tullimuodollisuuksiin tuli heiltä myös selkeä toimintamalli. 

Viimeinen valaan tervehdys Tongalta poistuessamme. Hetki ennen tätä pelästyimme melkoisesti, kun puhku tuli aivan meidän avotilan vierestä - kun valas aloitti sukelluksen olisi sitä voinut miltei silittää. Ikävämmän näköistä oli valassafarivene lähti näitä valaita ajamaan takaa.

Predictwind-sääpalvelun reititys ja myös paikalliset säätietäjät (Met Bob ehkä tunnetuin) olivat yhtä mieltä että Victorian kannattaa lähteä 17-20 päivä syyskuuta ja suunnata hiukan pohjoisen kautta koukaten kohti Whangareita. Näin pysyttäisiin hyvän pasaatin kyydissä ja vältettäisiin etelässä jököttävä tyyni alue. Seuraava matalapaine ja kovat vastatuulet olisivat uhkana vasta reilun viikon päästä. Ennen sitä pitäisi olla narut kiinni Whangarein Marsden Coven tullilaiturissa. 

Jos säiden jumalat Eolo ja Neptunus päättäisivät sotkea koko suunnitelman, voisimme pysähtyä suojaan Minerva-atollille ennen puoliväliä. Se olisi kyllä muutenkin käymisen arvoinen paikka. Meillä oli suunniteltu telakointi Whangareissa ja siksi kiirehdimme Minerva Reefin ohi.

Alkumatkasta nähtiin muutama kaunis auringonlasku ja nousu. Hirmu usein horisontissa on pilvipatja joka piilottaa auringon. Ja hyvin usein, kuten tälläkin legillä on paksu kaikenkattava pilvipeite.

Suunnitelma toteutui melkein. Alkuun ryskyteltiin reivatuin purjein Victorian huippuvauhteja välillä 8 solmun surffeja sekavassa aallokossa yötä päivää. Teimme neljän tunnin vahtivuoroja eikä ruoriin tarvinnut koskea. Tulipa kiiteltyä meidän väkivahvaa "Jefe" -autopilottia ja sitä, että Jefa sai ennen lähtöä taas kipparilta hellyyttä ja huoltoa. Eikä Förstikään ollut siitä yhtään  mustasukkainen.

Tuo neljätuntinen vahtivuoro salli taas molemmille - alun totuttelun jälkeen - hyvät kaksi kertaa  reilun kolmen tunnin unet ja päiväsaikaan vielä melkein järjellistä yhteistä aikaa. 

Förstin tekemät valmiit ateriat ja niiden ainekset pitivät energiatasoja yllä vaikka elo kallistelevassa veneessä vaatii aina pientä akrobatiaa.

Helpot ja nopeat valmiiksi tehdyt eväät ovat alkumatkan pelastus. Saa förstikim rauhassa totutella merelläoloon. Vaatekerrokset lisääntyivät tasaisen varmasti.

Tyynen alueen väistö pohjoisen kautta ei ihan onnistunut. Korkeapaine ei täysin uskonut meteorologeja. Saimme pari reipasta puuska-saderintamaa, ja loppupuolelle legiä hyvin kevyttä vastatuulta. Ford taisi laulaa reilun kaksi vuorokautta yhtäsoittoa. Ennen huonon sään matalapainetta oli ehdittävä alta pois, eikä tuulen odottelulle ollut aikaa.

Monenlaista keliä oli tarjolla ja viimeiseen saakka kantta huuhtovia aaltoja. Sateisena, kuuttomana, kylmänä yönä, on mukavaa voida lämmitellä sisällä. Kun maata on näkyvissä niin, että puhelimellakin saa tuon verran selvän kuvan, sitten ollaan jo melkein perillä: Aotearoa.

Loppuhuipennuksen järjesti Northlandin edustan vastavirta ja -tuuli: Päädyimme ajamaan meille vieraaseen satamaan säkkipimässä karttaplotterin, tutkan, kaikuluotaimen ja förstin tähystyksen varassa. Onneksi kapea väylä oli hyvin viitoitettu, emmekä edes klohmineet marinan suun superjahteja.

Maileja kertyi noin 1250 ja aikaa meni 9 vuorokautta ja 12 tuntia. Hieman nopeampia oltiin tällä legillä verrattuna Cook saaret - Tonga legiin.

Olimme onnellisesti Marsden Coven karanteenilaiturissa ja hyvien yöunien jälkeen odotimme tulliviskaalien tiukkaa tarkastusta.