Bond - Rustbond

Teräsvene ruoste ja maalaus.

Victoria joululahjapaketissa - Whangarei joulukuu 2025

Nyt asiaa teräsveneen maalauksesta. Kuten aiemmin ollaan kerrottu, Uuteen Seelantiin tultiin uudet hienot maalipinnat unelmissa vilistellen - erityisesti Victorian pohjan osalta. 

Jaskan aikanaan juuri hiekkapuhallettuun tyhjään  runkoon ruiskuttamat paksut epoksiprimerit ovat pitäneet kutinsa koko tämän yli 35 vuotta. Mutta väkevä suolavesi, tropiikin armottoman auringon kuumuus lisättynä ankaralla kulutuksella on purrut sinne tänne etenkin kannella. 

Saapumistilanne - tai vaihtoehtoisesti lähtötilanne oli seuraava: 

Pohja on miltei jo maaliton (maalattu viimeksi Panamassa joulukuussa 2022).

Osa kannen maaleista rapisi varpaista sisälle ja kylkien sininen väri alkoi olemaan lähempänä haikeata harmaata. 

Oma suunnitelmamme (purjehtijoiden suunnitelmat tiedetään), että pohja hiekkapuhallutetaan ja maalautetaan ammattilaisilla - koska täällä sen vihdoin luulisi onnistuvan. Tämä on nyt kolmas kerta kun Victorian pohja hiekkapuhallutetaan meidän toimesta. Kyljet ja kansi maalataan itse. 

Sittemmin hiekkapuhallusfirman pomorouva Ali ja hänen minioninsa saivat meidät ympäripuhuttua siihen, että he hoitavat myös kylkien maalauksen. Sovittiin kuitenkin että “autamme” eli teemme sitä valmistelevaa työtä heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Kun todistimme heille, että olemme erityisen hyviä ja tautisen hitaita paklaamaan ja hiomaan, taputimme toisiamme keventyville takataskuille - tästä on ihan hyvä maksaa. Lähdimme joululomalle kotiSuomeen, ja jätimme ammattilaiset hoitamaan homman.

Runkopaksuutta mitataan samankaltaisella ultraäänilaitteella, jota käytetään myös raskaana oleville naisille. Victorian pohja ensimmäisen märkäpuhalluksen jälkeen sylkee viimmeisiä suolarippuja pois itsestään.

Runkoon teetettiin ultraäänimittaus hiekkapuhalluksen jälkeen. Hankalissakin kohdissa - vessan, saunan ja vesitankkien alla - runkolevyt ovat alkuperäisessä paksuudessaan, 5mm ja pilssi-köli 6mm. Tämä lohdutti, kun näiden purjehdusvuosien aikana, pohjan maalin tilanne on ollut yksi turhauttavimmista asioista ja sen myötä tietysti huoli myös siitä, että kuinka paljon se on tehnyt tuhojaan. Olemme siis kuitenkin inhonneet ruostekukkasia niin paljon, että olemme onnistuneet kitkemään ne pois aina sen mukaan, mitä paikat ja taidot ovat sallineet. 

Victorian pohjaan ruiskutettiin hiekkapuhalluksen jälkeen heti ensimmäinen uusseelantilainen Carboguard epoksimaalikerros. Kaksi seuraavaa seuraavaa kerrosta heti kun sää salli. Lopunviimein myrkkymaalia muutama kerros. Työnjohto (Ali ja Ray) mittasi ultraäänellä tämän  joka kerroksen jälkeen, että maalia on tasaisen paksu kerros 300 mikrometriä. 

Parempi on jokaisen pidättäytyä omissa vahvuuksissaan. Meidän kolmas erityistaito: Puhallushiekan lapiointi.

Kyljet menivät samalla konseptilla, vaikka niitä ei sentään tarvinnut hiekkapuhaltaa teräkselle asti, kuin muutamasta kohdasta. Epoksikerrokset ja värikerroksia tarkan speksin mukaan. 

Ja yhtäkkiä meillä onkin kiiltävä vene.

Valin mietteet tähän: Tämä tulee olemaan tuskaa, kun päästään takaisin veteen. Enää meiltä ei tulla huutamaan liian lähelle ankkuroiville “Ei hätää tämä on rautavene, meitä ei pienet naarmut haittaa!” Vaan: “Jos et heti nosta sitä kyntöauraasi ja vie sitä vähintään hehtaarin päähän tästä pellosta, tulen tekemään sen puolestasi.” Toivottavasti tästä vaiheesta päästään pian yli.

Ray ja Macko ihmettelemässä. Kiiltävä - niinku oikeasti.. kiiltävä! Ja meitähän se vähän huolestuttaa.

Sitten päästäänkin päivän polttavaan kysymykseen: Victorian kannen maalaus. Kokemusta meillä tästä on jo ainakin neljän kerran edestä. Ensimmäinen ekana talvena Tallinnassa sisähallissa - jossa myös “hiekkapuhallutettiin”. Siellähän ei firmalla ollut siihen oikeita vehkeitä, joten hiekkapuhalluksen tulos oli kehno. Toinen kerta Espanjassa samalla kun pohja hiekkapuhallettiin toistamiseen. Kolmannen kerran kansi maalattiin ennen Tyynenmeren ylitystä Las Perlaksen saaristossa ja neljännen kerran Rangiroan atollilla pari vuotta sitten. Ensimmäinen maali muuttui aika pian sellaiseksi kalkkipinnaksi ja hävisi jo pohjoisen auringossa. Toisella kertaa käytetty maali oli erinomaisen hyvä. Espanjan Muroksen maalikauppias saikin meidät puhuttua ympäri ostamaan kaikkien paikallisten kalastajien käyttämää maalia Hempelin sijasta. Sillä maalilla mentiinkin aika monta vuotta, eikä siinä ollut mitään ongelmia. Silloin tehtiin kanteen myös liukuesteitä - maaliin sekoitettiin Muroksen rantahiekkaa. Panaman maali oli varmaan suhteellisen ok, mutta silloin pohjatyöt sakkasivat, samoin kävi Rangiroalla. Aika äkkiä  nimittäin selvisi, että eniten hikoillut, istutut ja muuten rasvatut  kohdat alkoivat hilseillä. Valkeat hippuset alakerran lattioilla olivat ajaa etenkin Förstin raivon partaalle harva se päivä. 

Kannessa on lisäksi muutama hankala kohta, jotka alkavat aina vain kukkia ruosteen ruskeana. Ne on yritetty metsästää ajoissa ja jyrsiä Boschin multitoolin terällä puhtaalle raudalle. Sitten Ospho - fosforihappokäsittely, joka erään uskonnon mukaan "deaktivoi" alkavan ruosteen. Siihen sinkkimaalia ja päälle pintamaalit. Nno, vuoden päästä samaa kohtaa taas raaputeltiin.

Meidät käännytettiin tästä Ospho-uskosta, kun Ali vahvisti, että rasvan poisto kunnon pesulla on tärkein ja toiseksi tärkein on ihan oikeat aineet ja maalit. Ruostuminen tavitsee happea ja suolavettä kyytipojaksi. Ospho tms. hapot ei toimi teräksellä, se kyllä muuttaa rautaoksidin mustaksi pinnaksi, mutta alkaa päästää vettä ja happea taas reagoimaan raudan kanssa vuodessa.

Puhtaaksi, harmaaksi ja kuivaksi hiekkapuhallettu teräs pitää koteloida hyvin tunkeutuvalla epoksiprimerilla välittömästi. Sen päälle 300 mikrometriä epoksiprimeria. 

Entäpä meidän kantemme kukkaset? Alilta löytyi myös siihen lääke: Carboline Rustbond, erityisen liukas ja tunkeutuva epoksi, jolla jopa alkava ohut ruoste koteloidaan hapettomaan umpioon. Ja päälle taas kolmisen kerrosta epoksiprimeria ja pintamaalit.

Bond . Rustbond kerros ja joku typerä itikka.

Juuri nyt ollaan vaiheessa - kaikki hiottu, paklattu, hiottu ja hiottu. Maalivuorossa olevat kohdat pesty moneen kertaan - Rustbondia levitetty ohuenohut kerros ja annettu kuivua, pesty ja annettua jälleen kuivua - 636:sta somasti ja kannen ylärakenteet ovat saaneet ensimmäiset puhtaanvalkoiset pintamaalikerrokset.

Näiden vuosien aikana on opittu ainakin se, että maalikerroksien suhteen ei kannata laiskotella, tai ruoste kostaa ihan kohta. Ja pohjatyöt, pohjatyöt, pohjatyöt. Jos joku sanoo, että eiköhän tämä nyt riitä, niin tee se vielä kerran.

Meidän onni on ollut Victorian tuhdit materiaalivahvuudet ja Jaskan tinkimätön pohjatyö.

Tässä kansi on vielä maalamatta - mutta onhan tuo nyt komea!

Edellinen