Telakalla Uudessa Seelannissa

Whangarein nostosilta aamulla - sen alta pääsee Town basin marinaan. Kuva otettu Dockland 5 laiturilta.

Whangarein joen varteen on syntynyt melkoinen venealan palvelukeskittymä. Useita marinoita, joista ylävirrassa on City Basin; se on tosiaan tämän herttaisen kaupungin keskellä. 

Telakoista on suomalaisillekin veneille tulleet tutuksi ainakin Norsand ja tämä Dockland 5,  johon me teimme nyt pesän. Siirsimme sovittua nostoa muutaman päivän, jotta saatiin sovitettua siihen myös maston nosto. Näitä tulevia töitä varten Victoria oli valmisteltava ja riisuttava. Purjeet, kumivene, perämoottorit, kompura, kaappien ovet, jotka Vali ehti irrottaa ennen nostoa - kaikki nämä ja vähän muutakin kannettiin merikonttiin, joka vuokrattiin varastoksi. 

Marsdenissa saatiin iso ja Genua alas, muta fokka vastusti hieman. Se jäi sitten Dockland 5:n laiturissa riisuttavaksi. Samalla otettiin puomi alas, joka myös meni varastokonttiin odottelemaan. Sitten vasta olikin alaston olo, kun mastokin lähti.

Olimme olleet yhteydessä sekä telakkaan, että Rudolphs -hiekkapuhallusfirmaan jo kuukausi pari sitten. Jo silloin huomasimme, että Rudolphsin Ali-rouva ja telakan ihmiset pelaavat hienosti yhteen. Ali on tunnettu tietämyksestään, mitä tulee teräksen pintakäsittelyyn.

Kun ajoimme Victorian nostoluiskalle siellä jo odotti Hiab-auto ja rikimestari Matt. Masto siirtyi vantteineen ja rullalaitteineen Mattin pajalle.

Telakkamestarit Sam ja John sovittelivat Travelliftin hihnoja huolella veneen alle.

Olimme näyttäneet vanhoista telakkakuvista oikeat kohdat, mutta silti kävi hupsahdus: taaempi hihna oli tarttunut potkurin lapaan kiinni ja väänsi sen solmuun. Jos nosto on aina vähän jännittävä, niin voi arvata, että sellainen 20 sentin yhtäkkinen pudotus pelästyttää kyydissä olijoita, eli meitä. Onneksi ei kuitenkaan mitään suurempaa sattunut, potkuri toki menee vaihtoon.

Lopulta Victoria nousi nätisti, sai vielä yhden reippaan painepesun ja siirtyi Rudolphin hoiviin pohjan hiekkapuhallusta ja maalausta varten.

Alustava arvio oli, että pohjan puhallus ja epoksikerrosten maalaaminen ottaa noin viikon. Kun ensimmäinen vesi-hiekkapuhallus oli tehty, selvisi, että ilman mitään maalia jo jonkin aikaa olleet alueet pohjasta olivat niin suolan kyllästämiä, että runkoa täytyi huuhdella ja kuivatella muutama päivä. Sitten oli aika varsinaiselle hiekkapuhallukselle ja ensimmäiselle kriittiselle epoksikerrokselle. Tietenkin säiden jumalat jarruttivat tätä suunnitelmaa, muutama sadepäivä huuhteli meitä ja Victoriaa. Niinä päivinä Vali hioi salongin kaapistojen ovet ja kun sade hetkeksi hellitti skrabattiin  kannen ruosteplänttejä. 

Jos ei vielä kauheasti olla ehditty näkemään Uutta Seelantia, niin se vähäinenkin on hirmuisen kaunista.

Tässä tulivat Rudolphin heput mukavan ehdotuksen kanssa: "kun meillä nyt on nämä hiekkapuhalluskapineet tässä, niin voitais puhaltaa nuo pikku täplät nätiksi ennen maalia, ja kyljestä kanssa."

Samalla tuli selväksi, kuinka nopeasti ja laadukkaasti ammattilaisilta homma käy, verrattuna meidän omaan askarteluumme.

Ali teki loppujen lopuksi meille tarjouksen, josta oli vaikea kieltäytyä: Jospa he hoitaisivat myös kylkien pohjatyöt ja maalauksen ruiskulla sen sijaan, että me viettäisimme rattoisan pari viikkoa paklaamassa hiomassa ja telaamassa sinistä maalia parhaan taitomme mukaan.

Hintaahan sillekin tuli, mutta hyvin kohtuullisesti erityisesti verraten siihen, että voimme olla kaksi viikkoa vähemmän telakalla. Talkoilimme osaltamme kylkien hionnassa ja tulipa lapioitua tonni puhallushiekkaakin veneen alta pois.

Veneen alla asumisharjoitukset asuntovaunussa. Vessaa tässä vaunussa ei ole, mutta pystyjääkaappi ja iso sänky!

Victoria oli tiukassa paketissa koko tuon ajan, eikä siellä voinut yöpyä. Tähänkin löytyi kelporatkaisu; telakkamestari Sam vuokrasi vanhan mutta mukavan asuntovaununsa meille asunnoksi. Telakan yhteiset siistit tilat, suihkut, vessat, keittiö ja grillipaikka olivat mukavan lähellä.

Ensimmäinen kuukausi Uudessa Seelannissa oli hyvin hektinen ja työntäyteinen. Hetken saattoi painaa mieltä, että pitäisi ehtiä myös näkemään tätä kaunista maata, mutta työt veivät tällä kerralla voiton. Muuta ei oikeastaan nähty kuin telakka, lähikaupat ja sateisena päivänä Whangarein taidekeskus, vaan jos siitä kirjoittaisi oman juttunsa, se kun oli niin mielenkiintoinen. 

Kun oltiin vielä vedessä, joka aamu saatiin kulkea telakan Riemukaaren alta hommiin. Kontti alkaa pikkuhiljaa täyttymään. Valin hiomahommat. Victorian kylki hionnan välissä. Näiden miltei seitsemän vuoden aikana on lakanat ohentuneet hämmentävästi - kun enää ei voi korjata, pääsevät vielä tähän remppavaiheeseen hyviksi räteiksi. Auringonlasku telakkaolosuhteussa. Sadepäivänä käytiin ihan oikeassa baarissa - siellä kävi paikalliset työmiehetkin, kuten näkyy. Jos Suomessa kävijät ihmettelevät, että kodeissa otetaan kengät pois, niin voidaan aina todeta, että Uudessa Seelannissa myös baareissa.

Edellinen