Lähdön tunnelmaa hakemassa
- Vali
- 15.6.
- 3 min käytetty lukemiseen
Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että olemme oikeasti lähdössä eteenpäin.
Olemme aikaisemminkin jumittaneet pidempiä aikoja yhdessä paikassa - kuten esimerkiksi Grenadalla ja Panamassa. Toki ne on onneksi ollut paikkoja, joissa voi seilata edes takas kauniita lahtia.
Emme kuitenkaan missään ole olleet näin pitkään kuin Ranskan Polynesiassa. Muutaman viikon kuluttua tulee Victorialla aika täyteen (kahden vuoden jälkeen veneestä pitäisi maksaa tuontivero) ja sehän on oikein oivallinen tekosyy lähteä eteenpäin.
Vaiaren lahti Mo´oreassa, yksi lemppareista. Matka maihin on hieman pidempi ja usein kovin märkä. Parempi lähteä vähissä vaatteissa ja pukea vasta rannalla.
Alunperinhän suunnittelimme, että seilaamme samantien Mackon lääkärikäynnin jälkeen Leward saarille - eli Huahine, Raiatea, Taha´a, Bora Bora - ihmettelemään meille uusia paikkoja, valmistautumaan ja odottelemaan Samia miehistöksi. Se suunnitelmahan sitten meni uusiksi, kun lekuri sanoi, että olette kuukauden vielä hoodeilla (Seurasaarilla) ja vasta seuraavien labratulosten jälkeen voidaan edetä.
Näin teimme ja sehän muodostui aivan ihanaksi kolmeksi viikoksi Vaiare lahdella täynnä jälleennäkemisiä ja hyvästejä, unohtamatta kaikenlaisia pieniä venetöitä.
Tuulettomana päivänä on hyvä ottaa purje alas ja leikkiä vähän varjoteatteria. Genuan ylärulla sai taas vähän silitystä. Alkuperäiset tikit alkaa häviämään. Käsiompelukoneella uutta tikkiä. Lanka oli hieman paksu. Kestänee pidempään.
Genua on tuottanut pientä päänvaivaa silloin tällöin, joten kerran vielä otimme sen alas ja huolella kävimme kaikki liikkuvat osat läpi. Purjeen ylempi rulla tuntuu olevan se joka meinaa jumia, vaikka sitä on huolella huuhdeltu useampaan kertaan viime kuukausien aikana. Tällä kerralla Vali päätti myös huoltaa genuan UV-suojan. Hiva Oalla heti Tyynenmeren ylityksen jälkeen ommellut tikit näyttivät olevan vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta ihan alkuperäiset alkavat pikkuhiljaa häviämään. Tällä kerralla ei kannettu ompelukonetta kannelle, vaan korjaukset tehtiin käsin.
Erityisen iloiseksi meidät teki nuoren chileläispariskunnan Benjan ja Savkan kyläily tänä aikana. Benjaan tutustuimme San Andresin saarella vuonna 2022 ja vietimme paljon aikaa yhdessä Panaman Linton Bayssä, San Blasilla ja Panama Cityssä. Seiloreita on kaikenikäisiä. Tällä kokemuksella voidaan kuitenkin todeta, että eläköityneiden lukumäärä on huomattavasti suurempi kuin nuorten. Erityisen vähän on noin nuorten kuin Benjakin on - alle 30 vuotias, pitkäaikainen cruisereläjä. On ollut ilo seurata Benjan suurisydämisyys ja valmius auttaa ihan jokaista avuntarvitsijaa. Auttaessa ja läheisissä tekemisissä ollessa niin monen vanhan merikarhun kanssa, on tuonut jo muutenkin sosiaalisesti lahjakkaalle Benjalle melkoisen määrän tietotaitoa, jota hän mielellään hyödyntää ja jakaa. Millä nuoret elää sitten tämänkaltaista elämää? Luonnollisesti siinä kohtaa tästä elämäntavasta tulee helposti myös työ, mm. tarjoamalla charter palveluita.
Benjan ja Savkan kanssa Tiki villagessa ja lounaalla. Me ollaan nuo ruttuisemmat keskellä. Huom! Jos haluaa poisson cruta - lounaalle pitää mennä aikaisin, se kun loppuu usein ensimmäisenä.
Kun itse on tehnyt tämmöisen perinteisemmän irtioton työelämästä keski-ikäisenä, ihailen suuresti tämänkaltaisten nuorten rohkeudesta heittäytyä tällaiseen eloon. Väitän kuitenkin, että näin vahvana AI-aikana, se inhimillisyys, joka karttuu tässä elämäntyylissä, tulee olemaan hyvä kilpailuvaltti. Tietoa voi AI-korvata - humaaniutta ei.
Benjaa ja Savkaa oli siis pyydetty miehistöksi Tyynenmeren ylitykselle ja saavuttuaan Nuku Hivalle, he sovitusti lensivät sieltä Tahitille ja siitä eteenpäin sitten Mexicoon, jossa Nonna Rosa (Benjan ja Savkan vene) odottaisi heitä. Viisaasti olivat varanneet muutamia päiviä Tahitille - ottivat lautan ja olivat meidän seurana muutaman päivän ajan. Jos se ei tästä tekstistä muuten käy ilmi, niin sanoitettakoot se nyt oikein selkeästi - oltiin ihan hurjan imarreltuja siitä, että nuorisolaiset tuli meitä moikkaamaan.
Keskenämme harvemmin mennään kohteisiin. Seurassa se onkin paljon kivempaa. Benjan ja Savkan kanssa käytiin Tiki villagessa ja Mo´orean Eco museossa - viimeinen kuva.
Samikin pääsi moikkaa Benjaa ja siinä oli oivallinen hetki saada vertaistukea tulevaan, sillä onhan se aina vähän jännittävää muuttaa toisten luokse ja jakaa elämää näinkin pienissä tiloissa. Muutaman päivän päästä olikin Samin aika muuttaa meille - kauan odotettu päivä. Laitettuaan Tamora -veneen timmiin ja pakattuaan rinkan ja repun isoihin jätesäkkeihin - koska oli tietysti soman tuulinen päivä ja mikään ei säilynyt kumiveneessä kuivana - Samista tuli Victorian puosu.
Muuttohetki. Puosun oma hytti. Ensimmäinen testi suoritettiin jo maissa ollessa, kun Vali leikkasi hiukset. Meira onneksi neuvoi ja hyväksyi lopputuloksen <3
Vielä viimeinen yhteinen Vaiare pizzaperjantai Tamoran Warrenin ja Carleenin sekä muiden marinatuttujen kanssa. Lauantaina nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti Leeward -saaria, ensimmäiseksi Huahinelle. Siellä ensimmäisen kerran tavattiin Meira ja Sami livenä - eräänä sateisena maramupäivänä (Maramu - kylmä eteläinen säärintama) syyskuussa 2023. Silloin vietettiin hieman pidempi tovi saarella, tällä kerralla viihdyttiin vain kaksi yötä (hyvin harvinaista meiltä, olla yhdessä paikassa noin lyhyen aikaa) ja siirryttiin meille uudelle saarelle, Taha´alle.
Taha´ata on syytä tutkia hieman tarkemmin, joten siitä sitten seuraavalla kerralla lisää.
Meillä sattui hääpäiväkin tässä välissä. Käytiin hienosti ulkona syömässä Mo´orean Sofitel hotellissa.
Meinaatteko ja milloin edetä pitemmälle lännen suuntaan? Tämä saattaa olla turha kysymys, kun tiedän, ettei teillä ole tarkkoja suunnitelmia. Meilläkin oli veneilyaikana lomareissujen periaatteena: - tavarat veneeseen - porukka kyytiin - köydet irti ...ja silloin oltiin perillä ja sitten vain ajelehdittiin kohteesta toiseen ilman suunnitelmaa ja aikataulua, paitsi että loman loppupäivä oli tietysti tiedossa.