Ees taas, ees taas - Seurasaarilla
- Macko
- 25.5.
- 2 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 2 päivää sitten
Moorealta siirryimme vaihteeksi kymmenen merimailin päässä kauniina siintävälle Tahitille. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä ToDo-listallamme vilkkui moottoriremontin viimeistely. Nyt meillä oli ihan oikean malliset varaosat, ja mekaanikko Danielilla aikaa taputella Fordiamme taas hyvälle tuulelle. Olimme vältelleet koneen käyttöä, kun siellä oli se hiukkasen kärsinyt venttiilin työntötanko vielä. Hyvinhän se oli toiminut niinkin, mutta varma on aina varmaa. Papeetessa pistäydyimme myös tullikonttorissa hakemassa Tax Free-polttoaineen ostoluvan. Tankkeihin lorahti reilut 600 litraa dieseliä, ja sillä mennään toivottavasti taas vuosi. Samalla täydennettiin jo hiukan ruokavarastoja ja - kuinka ollakkaan - pistäydyttiin venetarvikeliikkeessä.
Ruotsista ostettu puhkiruostunut ja muutenkin kehno Magma-kaasugrilli oli jo pitkään odottanut korvaajaa. Kaverimme Brian hälytti eräänä päivänä, että nyt ois marinassa huippuvehje myynnissä. Niin olikin, hiukan turhankin iso, ihan uusi Weber siirtyi Victorian kaiteeseen. Kyllä kelpasi uudella grillillä sitten valmistaa läksiäis/kiitosillallinen ystävillemme Theolle ja Brianille Papeeten ainoalla ankkuripaikalla.
Hyvästelimme hyvinkin tutuiksi tulleet purjehtijakamut. Jotkut lähtivät kohti länttä ja toiset jäivät vielä valmistautumaan seiluuseen. Paras purjehduskausi kohti Fijiä ja Uutta Seelantia on käsillä.
Siirryimme sitten mekin ensimmäisen askeleen länteenpäin, taas tänne tutulle Mo´orealle. Täällä tapasimme jälleen ystävämme Anisian ja Tomin Vagabond Voyagesta. He olivat puolisen vuotta kotona Sveitsissä töissä ja palasivat nyt taas veneelle. Jos oikein somasti käy, pääsemme seilaamaan yhdessä kohti länttä.
Mo´orea on vaan niin kaunis. Pienesti haastava polttoainelaituri - tuohon köysi-, letkusotkuun ei Vali suostunut hyppäämään - eikä siihen hieman edenpänä olevaan 10cm kielekkeeseen. Koska kukaan ei tullut ottamaan vastaan, piti lähestyminen ottaa uusiksi ja mennä sivuttain laituriin. Anisian ja Tomin Vagabond Voyages Vindö. Debbien ja Chrisin katamaraani jonka malli on meille vielä tuntematon.
Nyt on ohjelmassa pieniä huoltotöitä, ja varsin rentoa snorklailua koralliriuttojen keskellä. Olemme suojaavan kehäriutan ja vuoristoisen saaren välisessä salmessa ankkurissa. Vesi on kirkasta ja vuorovesi ruokkii korallit ja värikkäät kalaparvet. Kilpikonnia, haita ja rauskuja uiskentelee pohjassa, eikä vilu tule ilman märkäpukuakaan. Virta saattaa olla aika railakas, joten ajoitus on tärkeää näillä vesillä, ettei ihan päädy virran viemäksi. Toinen vaaramomentti on vesiskoottereilla kaahaavat turistiryhmät. Sukeltajapoijukaan ei aina tehoa näihin; jotkut vuokraamojen oppaat ovat huolellisia, toiset eivät.
Kuun vaihteessa tehdään vielä kipparin koneiston vuositarkastus ja aletaankin olla valmiit pomimaan Sami-gasti kyytiin ja lähtemään kohti läntisiä saaria. Hiiohoi!!!
Sitä jaksaa kummasti tuijottaa noita pieniä värikkäitä kaloja, vaikka onhan nuo isommatkin hienoja kyllä. Viimeinen kuva tässä sarjassa on juuri otettu. Kun meri on tasainen snorklaajan saattaa nähdä. Ehdottomasti helpompaa, jos on tuollainen punainen poiju mukana. Aallokon ei tarvitse olla kummoinenkaan, kun onkin jo miltei mahdotonta nähdä uimareita, erityisesti vesijetillä ajavat.
Samia valmistellaan muuttoon pehmeän hitaasti hakemalla hänet aina välillä snorklaamaan ja viettämään aikaa meidän ja yhteisten ystävien kanssa. Tai vaihtoehtoisesti me mennään koputtelemaan s/y Tamoran kylkeen tärkeiden ja tosi tärkeiden asioiden kanssa - kuten esim. Vaiaren Pizza perjantai -illanviettoon liittyvien järjestelyjen kanssa.
Tällä viikolla on ollut synttäreitäkin vuoroveneissä. Macko kovin vakavana uuden hatun kanssa, josta juuri tässä tajusin, voisin väittää sen olevan se syntymäpäivälahja. Chrisillä oli vuorossa pyöreät. Pizza Vaiare - perjantaisin livemusiikkia. Jos laulat, saat pizzan ilmaiseksi. Ei kokeiltu, koska epäillään, että jos laulaa huonosti, joutuu maksamaan tuplasti. Tuota isoa olutämpäriä kutsutaan kirahviksi kuulema - se somasti riittää koko seurueelle. Niin tuo toinen oli sit.. no joo - riitti kaikille.
Comments