Arkea veneen alla

Helsinki

Kotimaassa keväinen pohjan skrabaus ja maalaus on täynnä intoa ja tulevan kesän reissujen odotusta. Eräänäkin keväänä olimme naapuriveneen kipparin kanssa jääsohjossa telakalla työn touhussa. Vitsailin, että "jos tästä maksettaisiin palkkaa, niin kyllä harmittaisi”.

Ensimmäinen oma purjeveneeni oli Pohjoismainen kansanvene, aito puinen Folkkari, F287 muistaakseni. Sitä huolsin parhaan taitoni mukaan ja opin perinteistä purjehduskulttuuria ja myös purjehdusta. Kaivopuistonrannan yhteisö oli tiivis, ja  myös paikalliset laitapuolen kulkijat tulivat tutuiksi. Sekin on jo mennyttä aikaa ja “ihan itse” tekeminen on vaihtunut monilla palvelujen ostamiseksi.  

Seuraavat veneet olivatkin siten lujitemuovisia, perhe kasvoi ja venettä ostin ikäänkuin osamaksulla; aina metriä pidemmän.  Nyt on työura ja ruuhkavuodet takana, ja oli aika toteuttaa todellinen unelma. Kirjoista ja lehdistä luetut tarinat houkuttivat. Itse tekemisestä en kuitenkaan antanut periksi, joten veneen alle tie vie edelleen, kun sen aika on.

Victoria-veneemme on rakennettu isoille vesille ja materiaali on kotimainen teräs. Sitä ei lasikuiturutto uhkaa, mutta ruoste kuitenkin. Onneksi pohja ei ulkopuolelta ruostu, niin kauan kuin sinkkianodit ovat kunnossa. Maalien pohjassa pysyminen onkin sitten oma kysymyksensä. Pohja täytyy hiekkapuhaltaa mattapintaiseksi ja siihen välittömästi vahvat epoksiprimerit.  

Tallinna

Ensimmäisenä talvena veimme Victorian Tallinnaan, jossa oli tarkoitus hiekkapuhalluttaa ja maalauttaa pohja. Hieno siitä tulikin - hetkeksi. Kun valmistelimme Victoriaa pitkään reissuun, tiesimme että Itämerellä sallitut myrkkyvärit eivät juuri toimi isoilla vesillä. Onnistuimme ostamaan kauppalaivoille tarkoitettua myrkkymaalia mukaamme ja varasimme telakoinninkin Espanjan Muroksessa elokuuksi. Biskajan jälkeen Coruñassa tarkistus ja valitettava havainto - Tallinnassa tehty hiekkapuhallus oli epäonnistunut - maalia oli lastuina lähtenyt niin, että peilikirkas teräs paistoi. Murokseen soitto - tarvitsemme aiemman pelkän noston sijaan myös uuden hiekkapuhalluksen ja maalauksen ammattilaisilla.

Muros, Espanja

Teräsveneen pintakäsittely on oma taiteenlajinsa jos se kunnolla tehdään. Kippari vakuutti Förstille, että nyt ei venettä nosteta muutamaan vuoteen! 

Försti on tästä muistuttanutkin sitten joka vuosi telakalla, kun olemme skrabanneet ja paikkamaalanneet taas pohjaa. Eli jotain meni hiukan pieleen Muroksessakin. Ehkä Atlantin tyrskyjen suolasumu kuitenkin ryömi pressun alle ennen maalikerroksien ruiskuttamista. Javier, ammattimies alallaan lupasi kyllä että tulee tekemään koko homman uudelleen jos ei maalit pysy. Ei kuitenkaan pyydetty häntä Covid-vuonna Karibian Grenadalle, vaan skrabailimme ja paikkamaalasimme pohjan ihan itse.

Eliöstön kasvuvauhti vaihtelee kovin paljon vesialueen ja vuodenajan mukaan. Kolumbian Cartagenan edusta oli tässä suhteessa hurjin: pari viikkoa ankkurissa suurkaupungin edustalla ja potkurikin oli täysin näkkien peitossa. Ajoimme täydellä kaasulla kolmea solmua kaupungin ulkopuolelle ankkuripoukaman kirkkaisiin vesiin ja snorklailimme sitten tovin teräslasta kourassa. Victorian pohjan yltää kaapimaan pinnalta käsin kun teräslastaan kiinnittää harjan varren jatkoksi. Kotimaan sameissa vesissä tämä olisi tietysti hankalaa. Köli ja sinkkien vaihto vaativatkin sitten sukellusvarusteiden esiinottoa. Onneksi sellaiset ja hiukan taitoakin kulkee meillä mukana.

Grenada

Eliönestomaaleihin pätee tropiikissa  sama fakta kuin ruostumattomaan teräkseen; kasvaa ja ruostuu hiukan hitaammin. Ylitimme tuore Hempel Oceanic -myrkky pohjassa Tyynenmeren, ja aikaahan siihen meni kevyissä tuulissa pari viikkoa enemmän kuin suunniteltiin. Jo alkumatkasta vesilinjassa lepatteli komea barnaakkelilaahus. Sellaistahan Tapio Lehtinenkin esitteli aikoinaan Golden Globe -kisan maalissa.

Venealan palvelut toimivat maailmalla niinkuin Suomessakin: Vaihtelevasti. Parempi olla itse paikan päällä ainakin alkuun, että yllätyksiltä vältytään. Laatu voi olla hyvää tai kelvotonta ja aikataulu pitää tai ei. Olemme yrittäneet kerätä suosituksia muilta cruisereilta ja valita tekijät aina sen mukaan. Internetin paikalliset Facebook-, Whatsapp-, ja NoForeignLand -ryhmät ovat hyviä lähteitä.

Panama

Panama oli meille iso pettymys näissä asioissa: Pohjaremonttiin buukattu porukka kävi aloituspäivänä nostetun veneen vierellä kertomassa, että ei heillä olekaan kompressoria, eikä muutenkaan huvita. Päädyimme siis kulmahiomakoneiden kanssa itse taas kerran veneen alle. Oikein hyvät purjehtijakaverit sattuivat paikalle, vetivät samantien suojakamppeet päälleen ja alkoivat hiomaan toista sivua. Voi mitä enkeleitä!

Eikä moottorin merivesipumpun remonttikaan ollut sitä mitä toivottiin. Harva asia on yhtä harmillinen, kuin suolaveden lorina pilssiin keskellä valtamerta.

Remonttien teettäminen ja tekeminen on Euroopan rannoilla kertaluokkaa helpompaa ja halvempaa, Las Palmas oli tässä voittamaton, ja Portugalin Portimaosta on ystävillä myös hyviä kokemuksia. Meidän reitillämme Kolumbian Cartagena on kokemusten mukaan seuraava edullinen ja hyvä paikka telakoinnille. Telakkapalvelun lisäksi tärkeitä ovat tarvikkeiden saatavuus ja liikenneyhteydet vaikkapa kylälle kauppaan. Voidaanko asua veneessä, tai onko lähistöllä mukavaa majoitusta tarjolla? Voidaanko vene jättää muutamaksi kuukaudeksi telakalle tai marinaan ja pistäytyä kotimaassa? Monet päättävät näin tehdä vaikkapa Karibian kierroksen pitkän kaavan mukaan kiireettömästi.

Aruba

Nyt olemme Ranskan Polynesiassa ja täällä kaikki on huomattavan kallista. Eurooppalaisten nettikauppojen hinnat voidaan kertoa kahdella, ja tavarat saattavat juuttua useammaksi viikoksi tulliin.

Olemme jo saaneet tarjoukset Victorian telakoinnista Uudessa Seelannissa. Sieltähän on hyviä kokemuksia parillakin suomalaisella venekunnalla. Ehkäpä siellä tehty pohjaremonttikin toimii sitten muutaman vuoden -  vai mitä rakas Försti?

Försti: Jännä nähä! 

Näiden miltei vuosittaisten isompien pohjahultojen lisäksi pohjaa käydään rapsuttelemassa aina silloin tällöin. Samalla kun mennään tarkistamaan ankkuria, tulee katsottua kasvuston tilannetta ja sen mukaan määräytyy snorklauskohde - Victorian pohja vai läheinen riutta. 

Aikoinaan kun muutimme omakotitalosta kerrostaloon, oli ilo kuunnella huoltoyhtiön saapuvan leikkaamaan nurmikon tai kolaamaan lunta. Ja joskus taisi tulla sanottua, että venehän on kuin omakotitalo, paitsi ettei ole pihaa. No niin no.. onhan se tuokin eräänlaista nurmenleikkuuta.

Pohjan putsaukseen vedessä parhaaksi työkaluksi on osoittautunut sopivan terävä teräslasta. Snorklaten pääsee vähän helpommalla, kun sen kiinnittää pidempään harjanvarteen.