Jälleen kahden - kohti Uutta Seelantia
- Vali
- 5 tuntia sitten
- 3 min käytetty lukemiseen
Vietimme miltei kaksi viikkoa ihanaa ankkurieloa ja kuinka ollakaan meidän ystävät Vagabond Voyages olivat siellä myös. Heidän kanssaan perustettiin pieni kelluva raviolitehdas - se on kyllä hauskaa puuhaa se.
Palasimme sitten takaisin Neiafuhun poijuun - oli aika käydä kaupassa, pestä lisää pyykkiä ja suunnitella miten ja missä aloitetaan rankemmat valmistelut Uuteen Seelantiin seiluuta varten. Kuinka ostaa sopivasti evästä niin, ettei Uuden Seelannin tulliviskaalien tarvitse kantaa paljoa tuhottavaksi. Kovin tarkkaan pitävät huolta “biosecuritystään”
Tässä vaiheessa meidän etämiehistö Meiralta loppui työt ja Sami päätti jättää Victorian ja ottaa nopeamman matkustusvälineen jolla matkata samaan paikkaan Meiran kanssa. He olivat tähän mennessä olleet erossa puoli vuotta ja voi vaan kuvitella kuinka hienoa oli taas olla yhdessä samassa paikassa.
Neljän kuukauden jälkeen oltiin taas kahdestaan. Reilun kuuden vuoden aikana ollaan pääosin oltu kahdestaan 24/7 ja yhä se tuntuu hyvältä ja helpolta. Eipä tätä muuten olisikaan kestänyt näin pitkään.
Viimeisen illan kuohuvat ja sanapeli! Sami tiesi millä Valin saa iloiseksi. Aamulla rantaan ja autotaksilla lentokentälle kohti seuraavia seikkailuja.
Samin lähdettyä aloitettiin valmistautuminen. Dokumenttien osalta työ oli aloitettu jo muutama kuukausi sitten. Tänä vuonna Uusi Seelanti on kiristänyt biosecurityään. Tarkoittaa, että tarkastavat vielä tarkemmin veneiden pohjat mahdollisten vieraslajien välttämiseksi. Victorian pohja on ollut ostohetkestä lähtien murheenkryyni ja meidän toimesta se on hiekkapuhallutettu jo kaksi kertaa. Karibialla meinattiin jo kolmannen kerran se tehdä, mutta telakat eivät innostuneet ajatuksesta, olivat sitä mieltä, että heillä ei työ onnistu kuten toivottaisiin. Rehellisyydestä pisteet heille. Työ joka lopulta tehtiin itse Panamassa, ei myöskään onnistunut kuten saatettiin toivoa. Silloinhan hiottiin kaikki maalit pois, fosforihapotettiin pohja, maalattiin neljä kerrosta primeria ja siihen päälle neljä kerrosta myrkkymaalia. Tämä tehtiin 2022 joulukuussa, ennen kanavan läpi menoa. Ajatuksena oli, että Ranskan Polynesiassa ei sitä varten nosteta - koska hinnat jne. Putsataan vaan tarpeeksi usein ja toivotaan parasta. Vaan taas Victoria sylki maalit pois - ei niin että ne kuluisi vaan ensin alkaa pientä kuplintaa ja kohta maalit karisee lastuina pois. Tämän vuoksi meillä oli jo heti lähtiessä mielessä, että sitten Uudessa Seelannissa, sitten hiekkapuhallutetaan taas, josko se kolmas kerta toden sanoisi.
Mutta nyt oltiin vasta menossa ja vaatimukset kiristyneet - kuinkakohan iso lasku olisikaan tulossa? 😯
Skipattiin sitten suunnittelemamme nopea ylösnosto Tongan Neiafussa ja samaan aikaan meillä oli tiukka seuranta Uuteen Seelantiin saapuvista veneistä. Kuultiin heidän kokemuksiaan, kun veneen pohja ei ollut mennyt tarkastuksesta läpi ja mitkä olivat kustannukset siitä, että vene nostettiin ja putsattiin siellä. Ynnättiin, että rahallisesti ja riskimielessä kannattaa saapua mieluummin ei hyväksytyllä pohjalla. Silti tottakai sukellettiin ja putsattiin kaikki eliöt yrittäen samalla olla karistamatta loppuja maaleja mereen. Tämä on näin käytännönläheinen esimerkki - mutta yleisesti ottaen elämä on juuri tätä - suot ja vetelät. Ei auta kuin tehdä parhaansa olemassa olevissa olosuhteissa. Neljänä päivänä sukellettiin rapsutettiin ja dokumentointiin. Videot ja kuvat lähetettiin Uuden Seelannin MPI-bioturvalle. Sieltä tulikin viesti, jossa kiitetttiin tehdystä työstä, mutta katsotaan sitten tarkemmin, kun ollaan perillä.
Tongan pohjoisimman saariryhmän sisällä purjehtiminen on mukavaa ja voisi välillä kuvitella olevansa Suomen saaristossa.
Muuten valmistelut sisälsivät lähinnä ei hyväksyttyjen ruokien syömistä tai niiden hävittämistä. Simpukankuoria ei myöskään saisi olla ja puusta tehdyt tuliaiset tai vastaavat tarkistettu, ettei niissä vahingossakaan asu jotain outoja ötököitä.
Siinä samalla tuli käytyä enemmänkin lokeroita läpi. Tonga ei ole erityisen rikas maa ja he ottivat mielellään myös meiltä kaapissa olleita vaatteita, joille ei olisi enää oikein käyttöä ja siinä samalla tuli annettua paljon muutakin tavaraa, joista ei meille ollut varsinaisesti käyttöön. Miten voikin pieneenkin veneeseen kertyä rompetta! Ollaan niitä reilu vuosi yritetty jakaa eteenpäin ja siltikin niitä vielä oli. Ystävät, jotka myyvät veneensä, ovat ihania, kun niitä jakavat, mutta vielä on opittavaa, että kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan😀
Tongalla olimme yhteensä n. pari kuukautta ja nähtiin kaikkein ihanimmat ja tärkeimmät mitä luonnolla on tarjolla, mutta turisti-osuudesta ei taaskaan saada pisteitä. Ei käyty Tonga feasteissä, joita järjestettiin eri pikkusaarilla ankkurissa oleville veneille, ei järjestetyllä valassafarilla, eikä oikein muuallakaan. Elettiin vaan hyvin tavallista arkea, snorklailtiin hiukan, valmistauduttiin seuraavaan purjehdukseen ja kytättiin sopivaa sääikkunaa.
Dokumentteja oltiin aloitettu täyttämään jo tosiaan ennen lähtöä Ranskan Polynesiasta, koska ensimmäisenä piti hakea viisumit. Pikkuhiljaa täyteltiin sitten kaikkia muita lippusia ja lappusia. Viimeinen lappu piti täyttää 48h ennen saapumista. Kätevää tämä Starlink aika…?
15.10. kirjauduttiin ulos ja hieman yllätyksenä tuli, että siitä olisi pitänyt lähteä samantien. Monasti maasta pitää poistua 24 tunnin kuluttua uloskirjautumisesta. Lähdettiin vähän myöhemmin, koska vielä viimeisen viimeiset valmistelut. Aterioita valmiiksi muutamaksi päiväksi etukäteen, kumiveneen pesu. Ne kun oli tehty oli aika jättää Tonga ja lähteä sinne, minne meidän ei alunperin ollut tarkoitus ikinä mennä: Seuraava kohde oli Aotearoa - pitkän valkoisen pilven maa.
Kuvia Neiafusta
Neiafu kuvina.
Kommentit