Tonga

Kun nyt sitten vihdoin päästiin valtioiden rajojen ylittämisen makuun, niin seuraavana olikin vuorossa Tongan kuningaskunta. 

Sopiva sääikkuna avautui, ja lähdettiin suoraan kohti Tongaa. Moni muu venekunta päätti vierailla matkan varrella Cook saarten Palmerstonissa ja pysähtyä vielä Niuella. Me - erinäisistä syistä johtuen, päätettiin seilata reilu 900 mailia pohjoisenmutkan kautta suoraan Tongalle. Seiluu oli hyvinkin normaali - aavistuksen enemmän olisi saanut olla tuulta, koska vaikka moottorilla avitettiin pätkän jos toisenkin, niin yhdeksän päivää saatiin tähän legiin kulumaan aikaa. Kuten ystävämme totesivat, jokainen 200 mailia ottaa n. 1-2 astetta lämmöstä. Näin todella oli. Päivälläkin tuntui mukavalta pitää hupparia.

Vain vana jää

Merinäkymää

Pilvimuodostelmat on ne maiseman muuttajat ja kertovat usein myös mitä on tulossa

Tonnikala tyytyväinen Macko

ja jo tottunut kalastaja Sami - aina tulee kalaa ei sille minkään mahda

Merinäkymää ylemmältä kannelta

Merellä matkalla Tongalle

Kun kajahti “land ohoi!” Tonga näyttäytyi hyvin erilaiselta, kuin oltiin kuviteltu - rannat olivat jyrkät ja suhteellisen korkeat. Ei enää mitään vuorenhuippuja vaan pitkää korkeahkoa rantaa ja vihreitä metsiä. Palmut eivät enää olleet pääosassa. Valaskausi oli siinä vaiheessa Tongan seudulla parhaimmillaan ja tietysti toivottiin näkevämme paljonkin valaita. Mitään tervetuliaisnäytöstä ei varsinaisesti saatu, mutta turistiveneitä oli jonkunkin verran ulkona niitä etsimässä. 

1.Mittarimatomaa Tonga. 2. Noiden välistä pääsi sisälle Vavau saariryhmän sisään. 3. Rannat ovat jyrkät ja meri on syönyt luolia alalaitaan.

Ranskan Polynesiassa ei kukaan käynyt veneellä, kun sisäännkirjauduimme, biosecurity ei ole siellä niin tarkkaa. Aitutakilla viranomaiset kävivät, kysyivät ja ottivat roskat ja se oli siinä. Tongalla oli vähän samankaltainen tarkastus. Kolme viranomaista tuli kyytiin, papereita täytettiin, kysymyksiin vastattiin, mutta sen tarkempaa kaivelua ei veneessä heidän toimestaan tehty. Ehkä jännittävin kohta oli kiinnittyminen tullilaituriin, joka oli hieman rosoinen, kauppalaivojen mitoilla tehty. Onneksi satuimme yläveden aikaan, niin laiturin omat “fendarit” osuivat suunnilleen somasti Victorian kylkeen. 

Tullilaiturin jälkeen etsittiin vapaata poijua jonkin aikaa, mutta samaan aikaan valaskauden kanssa on myös purjehduskausi. Iso määrä veneitä tulossa Ranskan Polynesian suunnalta ja matkalla Fijille tai Uuteen Seelantiin. Tonga on varsin luonnollinen etappisatama. Tämä tarkoitti meidän tapauksessa, että vapaata poijua ei löytynyt ja piti lähteä toiselle puolelle lahtea etsimään sopivaa ankkurointipaikkaa. Erityisesti Tongalla oli iso apu NoForeignLand -appista, jonne purjehtijat merkkaavat kokemuksiaan ankkuroinnista eri paikkoihin. Se mihin päädyimme, ei ollut paras mahdollinen, mutta kyllä se vaan tuntui hyvältä laskea ankkuri ja sihauttaa juhlallinen ankkurointiolut. 

Meidän ensimmäinen takapiha Tongalla. Ei enää palmuja niin paljoa, mutta vehreyttä senkin edestä.

Rauhallisen ruokailun ja hyvien yöunien jälkeen oli aika päästä jalottelemaan 10 päivän veneessä olon jälkeen. Dinghyllä telakan laituriin ja sieltä sitten maihin. Telakka on melko uusi. Olimme yhteyksissä heihin ajatuksella, että nostetaan Victoria ylös ja tehdään kunnon putsaus ja laitetaan uutta myrkkymaalia Uutta Seelantia varten. Seurattuamme ja juteltuamme sekä telakan kanssa, että muutaman sinne nostetun veneen kanssa, ei oltu pahoillamme että peruimme noston. Telakka oli hieman epäileväinen, miten onnistuu nostamaan Victorian 2.15 syvyyden vuoksi. Juttelimme veneen kanssa jolla oli suunnilleen sama syväys ja he kertoivat, että onnistui toisella kertaa, ensimmäisellä kerralla oli vene lipsahtanut kyljelleen - ei onneksi mitään vaurioita. Ei uskallettu testata onneamme tämän kanssa. Päätettiin putsata niin hyvin kuin mahdollista vedessä ja Uudessa Seelannissa sitten tehdä se mitä vaativat. Meillähän on varattuna Uuteen Seelantiin pohjan hiekkapuhallus ja maalaus. 

Miltä näytti Tonga ensimmäisellä kävelyllä - hyvin erilaiselta kuin aiemmat saaret: Ranskan Polynesia on hyvin siisti. Cooksin Aitutaki oli jopa kliinisen siisti. Tonga ei varsinaisesti. Tiet olivat vähän niin ja näin, eikä monikaan päällystettyjä. Autojen nostama pöly olikin melkoinen. Autokanta vanhempaa, taloja oli moneen lähtöön, kuten tietysti kaikkialla, ehkä kuitenkin hieman yksinkertaisempaa. Kaduilla kulki paljon koiria ja vähintään yhtä paljon possuja. Hinnat - voih hinnat kahden vuoden hyvin kalliin elon jälkeen saivat hymyn nousemaan huulille. Torilla oli vaikka mitä kasvista tarjolla ja kun kassi oli täysi, hinnaksi tuli n. 20 euroa. Papeetessa pussi tomaatteja (jos löytyi) n. 400grammaa maksoi 10 euroa. Kananmuniakin oli aina, paljon ja joka kaupassa. 

Satamaan mennään aina alamäkeä

Telakan pitkä ja jyrkkä ramppi

Sama ku äskeinen, mut ku niin kiva valo.

Sami valitsemassa seuraavaa venettä

Tässä oli enemmän venettä - jos myös ehkä enemmän laittamista?

Possusia

Isompi .. emakko

Telakalta Neiafun kylälle ei ollut pitkä matka, sen verran pitkä kuitenkin, että pyykkejä ei olisi viitsinyt ruveta kantamaan tuota matkaa. Muutaman päivän jälkeen onnistuimmekin saamaan poijun kylän edustalta ja hyödynsimme kaikki tarjolla olevat palvelut siinä - tärkeimpinä pesulan ja rantaravintoloiden palvelut. Lahti on niin suojaisa ja välimatkat lyhyet, että ei siinä edes kastunut, kun veneeltä mentiin maihin. 

Ensimmäinen viikko meni näin ja kun sää sattui olemaan soma, lähdettiin saariryhmän ulkopuolen lahteen ankkuriin. Toiveena oli, että siellä saattaisi nähdä valaita -  ja nähtiinkin! Joka päivä meitä kävi viihdyttämässä delfiiniparvi ja yhtenä päivänä valaslapsi ui rantaan päin meidän ja ruotsalaisveneen Angelican välistä. Mamma huokaili pinnassa ja seuraili tilannetta Victorian keulan edessä. Sen lähemmäksi ei oikeastaan valaita tarvitse päästä. Tämän lisäksi snorkaltessa saattoi kuulla valaan laulua. Laulu kantautuu useiden satojen metrien matkan, vaikka vaikutti siltä, että saattaisivat olla aivan vieressä.

Tonga oli kaikenkaikkiaan mukava lepohetki ennen valmistautumista isompaan harppaukseen ihan uusille mantereille: Siitä sitten seuraavassa blogissa.

Tongan toisen viikon takapiha oli moninainen ja äärettömän upea. Yhtenä yönä seurattiin rinnepaloa - todennäköisesti ylhäällä oli päässyt kulotus vähän turhan pitkälle. Oli vaikuttava näky, vähän jännittäväkin.