Hei vain kaikille, täällä sitä ollaan yhä Pape’ete marinassa. Koneen varaosista on sen verran saatu väliaikatietoja, että paketista uupuu enää pieni osa tarvittavista. Tällä viikolla kirjoitetaan joulupukille, josko saatais ne pukinkonttiin. Jos ei siihen ihan ehdi, niin loppiainenkin käy. Itse asiassa mikä tahansa arkipäiväkin käy meille. Ei olla sillain kranttuja.
Jatkamme siis raportointia Pape’etesta käsin.
Kesä on ovella ja siitä muistuttamaan saapuivat alkuviikosta yölliset sateet. Keskiviikkona alkoi jatkuvampi sade ja se on hidastanut meidän muuten hyvin vauhdissa olevia (muita kuin koneen korjaukseen liittyviä) venetöitä.
Samaan aikaan joulu ja joululomat lähestyvät. Perheet alkavat valmistautumaan juhlakauteen ja lasten kotiin paluuseen. Kuten saattaa hyvin kuvitella opiskelu Ranskan Polynesiassa on keskittynyt suurimmille saarille. Päiväkoteja ja ala-asteita on miltei joka saarella, mutta siitä ylöspäin alkaa koulut harvenemaan ja lasten täytyy lentää muille saarille opiskelemaan. Tällä viikolla joulurauhaa uhkasi palomiesten lakko, joka pysäytti miltei kokonaan kotimaan lentoliikenteen. Suuremmille atolleille lentoja saatiin joten kuten vielä järjestymään, mutta toiset atollit olivat totaalisen pysähdyksissä. Paikalliset olivat huolissaan, miten saisivat lapsensa kotiin jouluksi ja ko. atolleilla olevat turistit luonnollisesti huolissaan, miten pääsisivät Tahitille josta lennot kotimaahan lähtevät olivat he kyydissä tai eivät. Atollien välille järjestettiin venekyytejä, jos minkä pystyivät. Mutta sekään ei ole aivan yksinkertaista, kun välimatkat ovat kuitenkin vähintään melko pitkät ja avoveneellä kyyti saattaa olla kovakin. SoMen kautta jotkut neuvokkaat turistit kyselivät myös purjeveneilijöiltä, josko joku olisi lähdössä kohti Tahitia. Heille tuli vähän yllätyksenä kaksi asiaa: 1) tähän aikaan vuodesta purjeveneet liikkuvat mieluummin Tahitilta Tuamotuille päin, eikä päinvastoin. 2) Matka kestäisi n. 2,5 päivää, eikä sinne voisi lähteä koska vaan, vaan pitäisi katsoa sopivaa tuulta.
Atolleilla asuvat ihmiset asuvat kertakaikkisesti paratiisissa, mutta ei se elämä ihan yksinkertaita ole sielläkään.
Meitä lakko ei muutoin koskettanut, paitsi sen puolesta, että saatiin viettää enemmän aikaa s/y Lungtan Kathyn ja Danin kanssa. Heidän oli tarkoitus lentää Fakaravalle alkuviikosta, mutta joutuivat hekin odottamaan lakkotilanteen purkautumista. Päättyihän se lopulta suhteellisen pian kuitenkin ja ystävämmekin pääsivät palaamaan veneelleen.
Muutoin meidän viikko on kulunut hyvin arkisissa askareissa. Yksi hauska uutinen on, meidän naapuriin muutti toinen Bruce Roberts teräsvene. Sama suunnittelija siis kuin Victorialla. Sitä ei ole tapahtunut kovin usein. Kerran Suomessa oli samassa laiturissa kolme - ääreistharvinaista ja nyt jo toisen kerran vierekkäin kaksi. Vielä ei olla päästy niin tutuiksi, että olisi voinut kinuta pientä venekierrosta. On aina erityisen kiinnostavaa nähdä toisen samankaltaisen veneen ratkaisuja. Se jo tiedetään, että heillä ei ole saunaa. Ja heillä on iso takakajuutta. Siellä on varmaan iso sänky, sellainen johon mahtuu oikeasti kaksi ihmistä. Älkää käsittäkö väärin, kyllä me mahdutaan meidän punkkaan, mutta onhan se kesäisin hieman lämmin.
Kolme Bruce Robertsia Suomen saaristossa kesällä 2018. Kaksi Bruce Robertsia Pape'ete marinassa kesällä (Eteläinen pallonpuolisko) 2024.
Kippari-Mackolla on uudessa maassa aina melkoinen kiire oppia muutamia elintärkeitä lauseita. Niistä tärkein on - “Saisinko 500g savustettua kinkkua.” Toissavuonna Kolumbiassa kipparin espanjan opinnot olivat hyvällä alulla. Lihakaupassa leivänpäällistä ostamassa:
“Hola, quiero medio kilo JAmon humado, grazias..”
Ei ymmärrystä. Sama uudelleen lujempaa ja hitaammin. Pään pyörittelyä ihmeissään tiskin takana.
Ystävällinen rouva vieressä auttoi englanniksi. “AAAAAA… jamOON!”
Koko rouvakuoro kaupassa alkoi laulaa “ jamOON JAMOON jamOON..”
Ja kunnon naurut päällle.
Uusia muraaleja kaupungilla. Naisen silmissä näkyy Mo'orea.
Tämä ranskankieli onkin sitten puupäiselle kipparille ihan toivoton haaste.
Eilen tahitilaisella lihatiskillä yritin google-kääntäjän opeilla ostaa savukalkkunaa.
Neito kuunteli minun loistavaa ranskankielistä kysymystäni, ja sanoi jotain: “pardon.. en ymmärrä englantia.. haen kaverin avuksi.”
No, täällä pitää olla jokaikinen äänne oikein, vaikkei niitä kirjoitettuna näy.
Vali-Förstillä on vähän (noo) helpompaa, kun on sentään syntynytkin siellä jossain latinassa.
Kuulemma Tahitin kieli olisi helpompi oppia, siitä sentään osataan jo normaalit päivää-kiitos-heihei -fraasit. (ia’oranaa - mauru’uru - nana) Oikein suuhun sopiva kieli on tämä.
Venetarvikeliikkeessä on hyvä olla kännykällä kuva valmiina. Toki sielläkin yksi englantia puhuva yleensä löytyy.
Tänään lauantaina 14.12. piti olla isot joulumarkkinat. Niin olisi ollut mukava päästä näkemään Tahitilainen joulutori. On kuitenkin satanut niin paljon, että joutuivat perumaan ne, tai ainakin siirtämään. Toivottavasti vain siirtämään, koska silloin voitais kertoa niistäkin jotain.
Kun sade pitää taukoa lähdetään hoitamaan asioita ja ihmettelemään kaupunkia.
Comentarios