Etsi
  • Vali

Muros, kuivalla maalla

Päädyimme Muroksen telakalle Erkin suosituksesta. Erkki on s/y Sulon kapteeni ja on pitänyt venettään Muroksessa nyt useamman vuoden. Hän osasi neuvoa tärkeimmät rautakaupat / venetarvikeliikkeet / maalikaupat / parhaat enpanadapaikat ja paljon muuta. Kaiken tämän lisäksi hänellä oli auto, jonka hän lainasi meille. Purjehtijoiden yhteisö on vaan niin uskomattoman vahvaa ja ystävällistä, ettei sitä meinaa todeksi uskoa. Tämä taisi olla vasta alkua tälle kokemukselle (myöhemmin kirjoitettu huomio). Vieläkin huokailemme iloiten siitä, että olipahan hienoa että Eki meille Murosta suositteli ja niin paljon auttoi. Onhan se aina kätevää, kun joku muu on tehnyt jo ET (ennakkotutkimukset) kohteelle ja kertoo omat kokemuksensa.





Perjantai 23.8. odotettu jännittävä nostopäivä. Olimme sovittuun aikaan telakan lukin edessä. Telakkamestari Ramon viittoili, että 5min ja hän on valmis. Ajettiin Victoria lukin alle ja sommiteltiin oikeita nostokohtia. Pienen jahkailun jälkeen Kapu reippaana hyppäsi veteen ja sukelsi katsomaan, jotta perän nostohihna osuu varmasti oikeaan kohtaan. Se mitä haluttiin välttää, oli potkuriakselin vääntyminen siinä tapauksessa, että nosto olisi tapahtunut väärästä kohtaa. Vesi ei kuulema tuntunut ollenkaan kylmältä. Taisi adrenaliini hoitaa lämmityksen. Kun kaikki oli varmistettu, alkoi nosto ja myö oltiin kyydissä kunnes Victorian ankannokka oli samalla tasolla telakan kanssa, jolloin pääsimme hyppäämään kyydistä.


Ramon vei Victorian sitten omalle paikalleen venerollaattorilla jota lukiksikin kutsuvat. Pohja pestiin huolella painepesurilla, sen jälkeen Victoria asetettiin somasti pukeille. Saimme portin avaimet. Teimme alustavia valmistelutöitä, keräsimme yöpymiskamat ja menimme tulevan viikon/parin nukkumispaikkaan ilmoittautumaan ja suihkun kautta syömään jotain pientä - helpoimmalla mahdollisella tavalla: Katso mitä naapuripöydässä syödään ja pyydä samaa. Tämä ei vaadi aivotoimintaa ja se oli sillä hetkellä (jos monasti muutoinkin) oikein oivallinen toimintatapa.


Aamusta alkoi sitten työt. Aloitimme loppujen yläsalongin ikkunoiden vaihtamisella. Ensin rikottiin vanhat lasit pois, putsattiin silikonit ja asennettiin uudet ikkunat tilalle. Ei montaakaan työvaihetta kun sen näin kirjoittaa. Todellisuushan on vähän toisenlainen. Pelkästään valmistelutöihin menee hyvä tovi. Itse työvaiheet eivät ole aina niitä nopeampia. Siivous on sitten ihan oma juttunsa. Ehdimme kuitenkin tekemään tämän ja muutaman muun pienen asian sopivasti ennen pohjan hiekkapuhallusta.


Kun Javier & Co saapuivat hiekkapuhaltamaan, se tarkoitti meille paria vapaapäivää, koska sinä aikana ei pystynyt tekemään muita asioitasivussa. Tässä kohtaa Ekin autosta oli jos mahdollista vielä enemmän riemua. Ensimmäisenä vapaapäivänä lähdettiin keskenämme retkeilemään Santiago de Compostelaan. Samana iltana Murokseen saapui s/y Relax ja saimme kutsun illalliselle. Olikin kovin mukava tavata taas Tuulaa ja Pekkaa. Seuraavakin päivä oli meillä vapaapäivä ja auto käytössä, joten ehdotettiin Tuulalle ja Pekalle retkeä Finisterreen. Kun maita myöten menee kohteisiin, joiden ohi on purjehtinut, niistä saa hyvin uuden näkökulman.


Iltaan mennessä oli sitten hiekkapuhallus tehty ja epoksit saatu pohjalle. "Huonona" uutisena tuli Javierin kommentti siitä, että ko. maalin täytyy antaa kuivua pidempään kuin mitä oltiin ajateltu. Eipä haluttu väittää vastaan ja otettiin sitten ne lisäpäivät positiivisena asiana hyödyksi. Saadaanpahan sitten rauhassa tehtyä tuo kannen maalaus. Ja sitähän sai todella tehdä, eikä niinkään rauhassa. Sellaista piiperöimistä se aina on, kun etsitään ruosteläikät, putsataan ne, maalataan sinkillä, annetaan kuivua ennen seuraavaa maalikerrosta. Viimeisellä maalikierroksella tehtiin myös liukuestepalat (ensi kerralla menee kyllä koko kannelle). Ensanada de Esteirasta otimme mukaan sangollisen hiekkaa joka sekoitettiin ja maalattiin sitten ko. kohdat. Ei mennyt koko sangollista hiekkaa.


Toisen viikon alussa Murokseen saapui Pasi, joka oli pienenpienellä purrella liikkeellä. Hän oli kuullut, että Muroksessa olisi ehkä mahdollista nostaa vene talvehtimaan ja olikin jo matkalla saanut Ramonin kanssa sovittua asian. Autoimme Pasia maston kaatamisessa kannelle, jotta Ramon pääsisi lukilla helpommin venettä ajamaan oikeaan kohtaan kenttää. Päivisin normisti tehtiin töitä ja auringonlaskun aikaan menimme sitten yhdessä syömään. Hauska oli tämäkin kohtaaminen.


Seuraavana Murokseen tuli Pikkune II henkilökuntansa Virven ja Hannun kanssa - ja meitä taas lellittiin! Työpäivän jälkeen tuli komento saapua veneelle syömään. Toisena iltana päädyttiin myös kuuntelemaan tarvittavalla hartaudella musiikkia. Taisi olla kummankin kapun lempibiisejä. Videota ei julkaista, mutta sen verran voin asiaa avata, että siitä on ollut paljon iloa. Sitä hartauden ja ilon määrää on vaikea sanoin kuvailla.


Muroksen telakan henkilögalleria ei ollut iso, mutta hahmot sitäkin vaikuttavampia:

Ramon - ammattimies jonka jokainen solu henki herrasmiesmäisyyttä. Kaikki onnistui ja kaiken hän selvitti ja varmisti ja varmisteli. Ammattitaitoa on mielestäni myös se, ettei ole liikkeellä asenteella "kyllä minä tiedän.." vaan "varmistetaan, etten vain sano väärin ja teemme jotain turhaan/tuhoa." Elokuvahahmona hän voisi olla jostain sellaisesta rauhallisesta peräänantamattomasta tarinasta jossa hyvyys voittaa isosti.


Kino - Kinon metallipaja oli aidan toisella puolellla. Kun hiekkapuhalluksen yhteydessä kävi ilmi, että kölissä on melkoinen määrä vettä, Kapu kävi kysymässä olisiko Kinon mahdollista käydä katsomassa ja ehkä poraamassa siihen muutama reikä. No sehän tapahtui sitten samantien. Kino hitsasi kölin taas tiiviiksi ynnä Victorian peräpeiliin tuuliperäsimen kiinnikkeen. Jos Kino ei olisi metallimies hänen pitäisi olla radioääni. Niin upea ääni, että ihan vahingossa saattoi ohikävelyn vauhti hidastua vain, jotta sai kuunnella sitä matalaa ja kuitenkin niin selkeätä ääntä. Elokuvahahmona Kino olisi ehdottomasti Sergio Leonen lännenelokuvan pahiksia. Niitä sellaisia pahiksia jotka kuiteskii on hyvksii.


Suurin osa Muroksen ajasta meni tosiaan telakalla. Iltoja kuitenkin tuli aika monta ja silloin saattoi suihkun jälkeen jaksaa pienelle kävelylle illallisen jälkeen. Kylänä Muros oli ehkä yksi suloisimmista tähän astisista. Varsinainen turistikohde se ei ole - ainakaan kansainvälisesti. Pikemminkin sellainen - ne löytää jotka uskaltaa/on saaneet vihiä tästä paikasta. Muualta Espanjasta taisi kyllä väkeä olla ihan lomameiningillä ja esim. kaikki Airb'n'b:t oli varattuina sinä aikana kun olimme siellä. Ravintoloita riitti ja kun vaan malttoi mennä aukiolta hieman sivummalle, hintataso oli oikein kohtuullinen Tietysti tykästyimme majapaikkamme vieressä olevaan baariin, jossa oli oikea Matami Mimmi. Häneltä ei hymy heltiäisi ihan helpolla. Meidän kummankin ominaisuuksiin tietysti kuuluu tässä kohtaan haasteen vastaanottaminen - onnistuisko kuitenkin saamaan hänet hymyilemään. Kolmantena iltana kun sinne menimme iltapalalle (oluelle), suoraan telakalta, hieman pölyisinä ja kovin pöllämystyineitä, ja oven suusta viitottiin, että oluet olis kivat - niin irtosihan se hymy. Siitä ei toki tullut tapaa.


Muroksen ja lähiympäristössä löytyy kolme asiallista rautakauppaa ja muutama hieman vähemmän varusteltua. Kaikissa tuli käytyä. Useammankin kerran. Kävelymatkan päässä telakalta kaksi hyvää ruokakauppaa ja kiinalaisten pitämä sekatavarakauppa. Vasta Virven ja Hannun vinkistä löysimme itsepalvelupesulan. Olin kyllä nähnyt sen kun ajoimme siitä Ekin autolla ohi ja hihkaisin, että tuossa on autopesula, pitäisikö pesettää auto kiitokseksi? Onneksi ei sitä sit kuitenkaan tehty. Ajettiin sinne pyörillä ja isojen pyykkikassien kanssa myöhemmin.


Kun vihdoin oli kaikki tehtyä ja pohja myrkkymaalattua, tuli vielä pieni viive. Tuuli oli niin kova, ettei Ramon halunnut ottaa riskiä. Siispä vielä yksi päivä telakalla. Tekemistä kyllä riittää aina, sen puolesta ei ollut hätää - samaan aikaan alkoi jo maa polttelemaan kovasti kölin alla. Iltapäivästä alkoi pieni tyven hetki ja Ramon tuli kertomaan - Puoli tuntia ja sit mennään! Viimeiset vilkutukset Sulolle ohimennessämme ja kohta oltiin takaisin vedessä. Telakan altaalta marinaan on matkaa ehkä 0,3 mailia. Sillä välillä delfiini tuli toivottamaan Victoria tervetulleeksi takaisin veteen. Sehän ei siis voi tarkoittaa muuta kuin paljon onnea tuleviin retkiin.


Mitä tuli teetettyä ja tehtyä:

- pohja hiekkapuhallettiin ja maalattiin.

- tuuliperäsimen kiinnitys peräpeiliin.

- yläsalongin tuulilasin ikkunoiden vaihto

- potkuriakselin perälaakerin tarkistus

- potkuriakselin tiivisteen "blackjackin" vaihto

- kannen ruostepilkkujen putsaus ja maalaus

- koko kannen ylimaalaus tukevalla pintamaalilla.

- karhennusmaalit kanteen

- ankkuriketjuboksin tyhjennys, ruosteiden rassaus, pohjamaalaus ja pintamaalaus.

- vesilinjaan uusi hieno valkoinen raita (viisi senttiä ylemmäksi kuin alkuperäinen)

Projektin aikana sää suosi: Oli hellettä jopa liikaakin; maali oli kuivua pensseliin.


P.s. Kuvia tulee lisää hieman myöhemmin - sori.

0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki