Nurinkurin
- Vali
- 22.6.
- 3 min käytetty lukemiseen
Juhannus saapuu Suomeen aina yhtä yllättävän nopeasti heti joulun jälkeen. Yleensä jo ennen kuin kukaan on edes ehtinyt huomata kesän saapumista - onkin jo keskikesä.
Yhtä kiivaasti kuin luonto herää Suomen kauniissa saaristossa, venerannoissa heiluu myrkkymaalipensselit, soi rälläkät ja kuuluu soidinlaulun lailla suomalaiset parhaat kirosanat veneilijöiden valmistellessa kauden alkua.
Lämpöä ei välttämättä ole liiaksi, mutta päivänvaloa ja parhaimmillaan jopa aurinkoa riittää niin myöhäiseen iltaan, että veneet valmistuvat kuin valmistuvatkin parahiksi veteenlaskettaviksi viimeistään juhannukseksi.
Vaikka olemme täällä toisellapuolen palloa, täälläkin alkaa purjehduskausi. Toki Ranskan Polynesiassa pystyy purjehtimaan läpi vuoden, mutta tavallaan mukavampi kausi alkaa näin talvella. Ja talvella täälläkin on päivät lyhyemmät, joten sillä aikaa, kun Suomessa juhlitaan yötöntä yötä ja pitkiä päiviä, täällä iloitaan siitä, että päivät alkavat pitenemään taas. Ei toki samassa suhteessa kuin Suomessa, mutta sen verran, että muutaman kuukauden päästä voisi taas ruveta käyttämään pakastinta, ilman että pitää käyttää bensagenua aina silloin tällöin.
Genu - se yksi niistä laitteista, joista on ollut niin paljon iloa ja ihan tarpeeksi asti ärsytystä. Jos olet lukenut tätä blogia jo jonkun aikaa, ehkä muistat, että siihenkin on saatu uusi kaasari samaan aikaan perämoottorin kaasarin kanssa. Se oli silloin kun olimme marinassa pääkonevian vuoksi. Miten se olikaan se sanonta, että aina kun alkaa tapahtumaan, niin ne tapahtuu ryppäissä.
No - meidän uskollinen Honda 2000 genu antoi nyt sitten vihdoin totaalisesti periksi. Uskokaa pois, sitä on huollettu ja yritetty tekohengittää, huolella ja tosissaan. Näin monen merivuoden jälkeen huomaa välillä olevansa ihan pöhkö ja uskovansa kaikenlaisiin outoihin ilmiöihin … tai jos ei ihan usko, niin niistä tulee vaan ihan kelpoja tarinoita.
Miehiä Raiatean satama-alueella
Genun kanssa on nimittäin niin, että Macko on jo pidemmän aikaa yrittänyt löytää täältä Seurasaarilta uutta tilalle. Monasti on saatu vihjeitä, että löytyy sieltä kaupasta ja tuolta - kaikkien vihjeiden perässä on Macko uskollisesti juossut ja niin monasti pettynyt. Normikauppojen lisäksi, luonnollisesti on tapana seurata FB:n tai muita kirpputorityylisiä sivuja jossa eräänä päivänä oli juuri meille tarkoitettu ilmoitus: Suloinen pieni 1kW Honda myynnissä. Ei juurikaan käytetty. Hintakaan ei paha.
Victoriassa innostus nousee aivan yhtä nopeasti kuin v—-tus.
“Ostamme sen teiltä! Koska voimme tulla noutamaan?” Kauppa sovittiin tehtäväksi seuraavana päivänä. Hieno homma. Palattuamme kävelyltä Macko laittaa myyjille viestiä: “Tässä somasti olen jo kumiveneessä, voisin tulla noutamaan genun.” “Njoo - tuota meillä on hyviä ja huonoja uutisia. Genu käy kyllä, mutta se ei tuota sähköä. Jos silti haluat sen, saat sen ilmaiseksi.” Kapteeni, Macko McGyver, toteaa että “Tokihan minä sen kuntoon saan.”
Jos jotain matkapurjehduksessa pitää pitää kiinni, on ikuisesta uskosta luoda uutta ei mistään käsillä olevista materiaaleista tai vähintäänkin kykyyn korjata sellaistakin, mitä kukaan muu ei ole saanut kuntoon.
Eihän nämäkään kuvat nyt varsinaisesti liity tuohon genuun. Rehellisyyden nimissä, eiköhän genun kuvia ole tässä blogissa nähty ihan tarpeeksi. Siispä tässä on Raiatean satamaterminaali. Tahitilta pääsee Raiatealle lentokoneella tai lautalla ja satama-alue on ihan hirmuisen suloinen.
Näin meille saapui pieni suloinen 1kW genu kahden sukepullon kanssa. Valin ilme ei ollut iloisemmasta päästä, kun näki metsästykseltä kotiin palaavan saaliin. Mackolla samaan aikaan pyhimyksenkehä loisti kirkkaammin kuin aurinko kirkkaana päivänä päiväntasaajalla.
Miksi näin? Macko ei ole saanut sukelluslupaa takaisin ja meillä oli jo omat suketankit olemassa - joten siinä oli Valin mielestä kaksi hyvää syytä, miksi sukepullojen osto oli täysin turha… Ja se ilmaiseksi saatu genukin osoittautui aivan turhaksi, koska pienen itsetuntokolauksen jälkeen Macko joutui toteamaan, että ei siitä tule peliä.
Sen sijaan vanhasta Hondasta Macko sai tekohengitettyä meille laitteen vielä muutamaksi viikoksi - kunnes Taha´alla jouduttiin toteamaan, että vanha Honda on työnsä tehnyt, Honda saa mennä. Huolellisten tutkimusten jälkeen todettiin, että Hondan tunteita oli loukattu niin syvästi tuomalla toinen genu veneeseen, että mitään ei ollut enää tehtävissä.
Tähän olis tullut hienoja snorklauskuvia - mutta Valilla on teknisiä ongelmia, eikä pääse juuri tällä hetkellä omilla tunnuksilla tähän alustaan niitä lisäämään. Siispä laitetaan kukkasia, kun ne on jo valmiina täällä. Kissakuviakin voi aina lisäillä, jos ne nyt sopivasti sattuvat olemaan tarjolla.
Käyttäjäongelma ratkesi - pari snorklauskuvaa Taha’an Coral gardenista.
Näissä tunnelmissa ollaan nautittu Taha’an käsittämättömän upeista snorklauksista joitakin päiviä ja siirrytty Raiatealle. Täällä odotellaan ihkauuden generaattorin saapumista Papeetesta. Vaan mikäs täällä on ollessa kaupungin edustalla mooring-poijussa. Hinnalla ei ole pilattu tämä mooringi täällä - vajaa 20€/viikko. Ja hirmuisen kätevästi ainakin kolme hyvänkokoista supermarketia kumivenelaiturin lähellä. Provianteeraaminen tulee olemaan helppoa. Tämän lisäksi matkalla kauppaan on sellainen Bon Apetahi kahvila jossa on hirmuisen hyvät leivokset. Olisi suorastaan epäkohteliasta olla käymättä siellä välillä.
Bon Apetahi Raiatean satamassa - troppo buono sanoisivat.
Jos ihan pien maininta purjehduksesta - Taha´an ja Raiatean välillä purjehditaan koko matka riutan sisällä. Se on sitä leppoisan mukavaa tasaista purjehdusta, jos sattuu hyvä sää. Sattuuhan sitä.
Ollaan yhä otollisilla auringonlaskupaikoilla.
Lopuksi vielä aivan tuoretta - Juhankusaattoa vietettiin myökin ja tilliä oli niin, että Kapukin oli iloinen.
Meille tuli yllättäen ruohonleikkuriongelma. "Joku" tankkasi siihen bensan sijasta lasinpesunestettä. Se tarkoitti, että kaasari olis pitäny saada irti huuhdeltavaksi. Katselin konetta ja totesin, että tätä ei opetettu kauppaopistossa. Panin koneen auton peräkonttiin ja kuskasin pienkonekorjaamolle. Niin että lähetä se genu tänne Joensuuhun, niin toimitan sen sinne korjaamolle.😁
Piti oikein kartasta katsoa että miten tp-seisaus (teillä) vaikuttaa aurinkoon. Ei juuri mitään, olette siellä n. 15 S asteilla, sama kuin Kap Verde täällä.
Kissa näytti vähän ärtyneeltä, eikö Valikuvaamo lahjonut häntä ensin? Useimmat kissat eivät pidä kuvaamisesta, meidänkin edesmennyt Norski käänsi päänsä pois. Syynä voi olla joidenkin kameroiden lähettämä etäisyysmittauspulssi (time to fly), joka on ihmisen silmille näkymätön, mutta ei ehkä kissalle. Ainakin Huihain kännyissä se oli IR-alueella.
Honda mainostaa pikkugenuissaan digitaalista kontrollia... Eli kaseva mies ei voi sitä korjata.
Hyvää Jussin jatkoa sinne lämpimään.