Kun yksi portti sulkeutuu, toinen avautuu.Kovin konkreettisesti. Tekstin lopussa yhdeksän minuutin video meidän reilun 12 tunnin kanavaretkestä.
Panaman kanavan läpi menemiseen liittyy jonkin verran byrokratiaa. Byrokratian voi hoitaa kokonaisuudessaan itse, tai vaihtoehtoisesti maksaa agentille siitä, että kaikki tulee valmiina. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon.
Meidän suunnitelmat ovat olleet aina melko joustavia, jos niitä on ylipäätään ollut. Tällä kertaa oli, ja ihan aikataululla. Olimme päättäneet mennä kanavan läpi vielä vuonna 2022 mm. sen vuoksi, että hinnat nousevat seuraavien vuosien aikana aina tammikuussa. Tästä aiheesta voi lukea enemmän tästä linkistä.
Huom! Tilanteet ja säännöt muuttuvat tiiviiseen tahtiin.
Haaveenamme oli tehdä tämä jouluna, vähän niinku joululahjaksi meille. Otimme meille suositeltuun agenttiin yhteyttä ja kerroimme toiveistamme ja tilanteestamme. Agentti kertoi, että päästäksemme kanavaan jouluna, meidän pitäisi olla Shelter Bay -marinassa, Colonissa seuraavana maanantaina 19.12.2022. Silloin vene voitaisiin mitata ja täyttää tietyt paperit kanavaviranomaisten kanssa. Näin teimme, saavuimme sovitusti Shelter Bay -marinaan sunnuntaina 18.12.2022. Maanantain mittaus kuitenkin peruuntui kanavassa olleen tulipalon vuoksi ja jouduimme odottamaan seuraavaan päivään. Tiistaina mittaus onnistui ja jäimme odottamaan yön yli kanavaretkemme päivämäärää.
Tiistai iltana kannelle ilmestyivät tarvittavat jättikokoiset fendarit ja köydet.
Marinan hinta oli melkoisen korkea (52,50usd/yö) ja yleensä vältämme marinoita jos se vain on mahdollista. Tällä kertaa päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi. Näin saimme hyödynnettyä ilmaista bussikyytiä Quatro Alton kaupoille, josta hankimme viimeiset tarvittavat eväät ja erityisesti paljon pullovettä. Kyytiin tulevalle advisorille ja köysimiehille kun on tapana tarjota vain pullovettä.
Keskiviikko-iltapäivänä siirryimme Shelter bay marinan ja kanavan välissä olevalle Flats-nimiselle ankkurialueelle, jonne saimme tiedon, että pääsemme kanavaan 23.12.2022.
Ankkurialue oli melkoisen levoton, ei niinkään liikenteen vuoksi, mutta sattui sellainen tuuli, joka mukavasti molskutti aallonmurtajien aukosta aallot sisään. Colonissa ei ole edes yritetty tehdä elämää mukavaksi ankkurissa oleville matkaveneille.
Odotettavissa siis pari yötä ihmettelyä ja hyvää valmistautumisaikaa. Torstaiaamuna tuli tieto, että 23.12. päivälle ei olekaan vapaata advisoria, joten meidät siirrettiin jouluaattoon. Samalla kuitenkin tuli tieto, että köysimiehet tulevat meille jo 23.12. illalla. Tämä tarkoitti siis sitä, että lähtisimme liikkeelle jo heti aamun koitteessa jouluaattona. Suoraan sitä ei meille kerrottu, mutta ymmärsimme, että mahdollisesti saamme tehtyä koko kanavan yhden päivän aikana, eikä meidän siis tarvitse jäädä yöksi Gatun -järvelle.
Aatonaaton iltana köysimiehet saapuivat kyytiin kahdeksan jälkeen illalla. Heille tarjoiltiin vahva illallinen ja esiteltiin venettä sen verran mitä oli tarpeen. Victoriassa on kaksi kajuuttaa, toinen keulassa - se jota me käytämme itse ja toinen perässä. Periaatteessa sinne mahtuu nukkumaan kaksi ihmistä, mutta köysimiehemme valitsivat niin, että yksi sai kajuutan, yksi yläsalongin sohvan ja yksi halusi nukkua avotilassa.
Jouluaattoaamuna heräsimme klo 03.00 laittamaan VHF:n päälle, jotta kuulemme jos advisori on syystä tai toisesta tulossa aikaisemmin, kuin sovittu 04.30. Neljältä herätimme köysimiehet vahvalla aamiaisella: munakasta, raakamakkaroita, leipää, kahvia, teetä, keksejä ja aivan aikataulun mukaisesti advisor Moises hyppäsi kyytiin puoli viideltä. Juuri ja juuri saatiin tarjottua hänelle kahvi ja sitten jo lähdettiinkin.
Ajo ensimmäiseen sulkuun on ehkä se jännittävin. Siinä vasta kapteeni ja advisori tutustuu toistensa tapoihin ja haetaan tasapaino näiden kahden taitoihin, kykyyn ymmärtää toisiaan ja vähän ehkä auktoriteettiinkin. Advisori kun ei voi tuntea jokaista venettä ja sen kyvyistä pelkästään sen perusteella mitä papereihin on kirjattu jos ei tunne kapteenia.
Saavuimme ensimmäisiin Gatun-sulkuihin juuri auringon noustua. Siihen mennessä försti oli ehtinyt oman köysimiesparinsa kanssa käymään läpi, miten hän haluaa förstin toimivan kun ollaan varsinaisesti sulussa.
Meillä oli siis kolme köysimiestä. Kapteenin lisäksi veneessä tulee olla neljä köysimiestä yhteensä ja försti kelpaa yhdeksi.
Advisori pitää huolen siitä, että kanavan altaisiin mennään oikeassa järjestyksessä. Ylös järvelle noustessa ensin menee iso laiva ja sitten tulee pienet veneet. Ensin ajettiin hyvin lähelle kanavan toista laitaa, jotta kanavan kävelevät köysimeihet saivat heitettyä heittoliinansa veneeseen ja me saimme solmittua paapuurin köydet niihin ja lähetettyä ne heille. Sitten aivan toiseen laitaan jossa sama proseduuri styyrpuurin puolelle. Siitä sitten pikkuhiljaa varsinaiseen altaaseen, jossa advisori ilmoitti käveleville köysimiehille mihin pollareihin kiinnitytään ja näin tehtiin.
Atlantti jäi konkreettisesti taakse siinä vaiheessa kun nämä ensimmäiset portit sulkeutuivat. Se oli hyvin vaikuttava kokemus niin konkreettisuudessaan kuin symbolisuudessaan. Kun portit olivat täysin kiinni, alkoi veden virtaaminen altaaseen ja köysien vuorottainen kiristys jotta pysyimme nätisti keskellä allasta. Olimme ainoana pikkuveneenä siihen aikaan kanavassa. Listan mukaan näimme, että toinen pikkuvene aloittaisi kanavan myöhemmin iltapäivällä.
Miten on mahdollista, että olimme yksin? Ehkä moni ei halunnut ylittää kanavaa jouluaattona. Todennäköisempi syy on se, että jos laiva on oikein pitkä, altaaseen ei voida ottaa tiettyä metrimäärää enempää muita veneitä. Tämähän tuntuu vähän hassulta, koska pienet veneet yleensä sidotaan toisiinsa kiinni kylki-kylkeen. Säännöissä ymmärtääksemme sanotaan, että altaassa voi olla max. n-metriä aluksia ja jokaisen veneen pituus lasketaan niinku peräkkäin jolloin tietysti metrejä tulee todellista enemmän.. Byrokratia on.
Kun sitten vesi oli noussut tarpeeksi, alkoivat edessä olevat luukut aukeamaan ja me odotimme paikoillamme, kunnes laiva oli päässyt seuraavaan altaaseen, ennen
kuin itse lähdimme liikkeelle.
Ensimmäisissä suluissa on kolme allasta - näiden läpi kävelijäköysimiehet (siis ne kanavan omat rannalla olevat miehet) pitävät koko ajan veneen köysiä kiinni omassa heittoliinassaan ja kävelevät veneen kanssa seuraavaan altaaseen. Sitten taas advisori kertoo mihin pollareihin kiinnityään ja sama kuvio toistuu.
Kokonaisuudessaan ensimmäisissä suluissa meni aikaa vajaa parisen tuntia. Tämän jälkeen alkoi järviajo ja sitä riittikin sitten pitkäksi aikaa. Victoria kulki nyt puhtaalla pohjalla ja förstin vahaamalla potkurilla kevyen tuntuisesti hyvää vauhtia.
Yhdeksän aikaan förstillä oli jo karmea jännitysnälkä ja kuvitteli, että vaikka köysimiehet tuskin jännittävät mitään, niin heilläkin saattaisi olla nälkä. Lounaaseen oli kuitenkin vielä pitkä aika - se kun on ajoitettu juuri vähän ennen seuraavia luukkuja puolenpäivän aikaan.
Snacksit esiin ja hyvin iloisia köysimiehiä pöydän ääreen. Kyse oli pienestä välipalasta - sipsejä, juustoa, oliiveja, salamia, suolakeksejä ja tämän kaltaisesta pikkupurtavasta.
Ja mutakakkua ja banaani, näitä tarjoiltiin joka välissä vähän niinku suklaan korvikkeeksi varmistamaan, että energia ei lopu.
Järviajelu kesti reilu viisi tuntia. Advisori valvoi tarkkaan, että pysymme väylän aivan reunassa ja koska tiesi, että yhdessä mutkassa vastaan tulee valtava laiva, pyysi kapteenia välillä hidastamaan roimastikin vauhtia, jotta ei vaan jouduta samaan aikaan siihen kohtaan.
Meininki oli melkoisen rento. Advisori saattoi vahingossa nuokahtaa välillä (oli nähtävästi todennut siis, että vene ja kapteeni ovat luottamuksen arvoisia), köysimiehet rentoilivat kukin siellä missä löytyi vähän varjoa ja förstikin sitten kuunteli äänikirjaa ja tuijotti kelloa, jotta ei vaan myöhästy lounaan tarjoilusta. Kapteeni oli tässä kohtaa kovimmalla, koska hän ei juurikaan saanut muutamaa pissitaukoa lukuunottamatta yhtään rellottaa.
Lounas tarjottiin tasan klo 12. perinteinen kanavalounas, pasta e ragù. Kuusi ihmistä, pastaa keitin 800gr. kastiketta oli pohjalta kilo lihaa ja höysteet päälle. Kaikki meni ja försti jäi ilman, koska ei kerennyt ottamaan ja yksi nuorimies innostu syömään vähän enemmän. Sehän vaan ilostuttaa keittiöhenkilökuntaa - mutta suuri epäonnistuminen kyllä, koska kuten Italiassa on tapana sanoa, jos ruokaa ei jää yli, sitä oli liian vähän.
Heti kohta lounaan jälkeen pääsimme seuraavaan Pedro Miquel -sulkuun. Nyt mennään alaspäin ja ensin menee pienet veneet ja taakse tulee oikeat laivat. Proseduurit samat kuin ensimmäisessä. Nyt ei tarvinnut jännittää laivojen potkurivirtojen pyörteitä, tosin taitavan advisori-köysihenkilöjoukkueen avulla kaikki on mennyt hienosti tähänkin asti.
Toisen ja kolmannen sulun väli on alle maili. Siinä kohtaa advisori sai kuitenkin tiedon, että meidän tulee odottaa kanavahinaajaa, joka tulee kanssamme altaaseen ja meidän tulee kiinnittyä heidän paapurin kylkeensä. Siinä sitten muutama kierros ajeltiin ympyrää ja hidasteltiin, jotta nämä sai ensin laivan nätisti alkupäähän laituria ja sitten kun Panama XIV tug boat meni altaaseen me kiireesti perään ja kylkeen. Tällä kertaa Victorian köysi-ihmisillä ei siis ollut sen enempää tehtävää kun Victoria oli saatu Panamaan kiinni. Siinä vaan ihmeteltiin ja höpöteltiin ja oli jopa hyvää aikaa ottaa kuvia.
Tästä viimeisen luukun ensimmäisestä altaasta lähtöjärjestys oli se, että ensin Panama XIV sitten me ja viimeisenä laiva. Tästä advisori ja kapteeni kävivät lyhyen keskustelun miten kapteeni haluaa tehdä sen yksinkertaisella springilähdöllä. Advisori kuunteli ja ohjeisti köysimiehet ja sehän onnistui erinomaisesti, tästä advisori oli kovin mielissään. Viimeisessä altaassa kiinnityttiin samalla tavalla Panama XIV paapuuriin. Kun nämä vimeiset luukut avautuivat Tyynelle valtamerelle, ensimmäisenä altaasta lähti Victoria.
Siinä saattoi olla förstin ja kapteenin hymylihakset kovilla, kun haave muuttui hetkessä todellisuudeksi.
Viimeisenä tehtävänä oli vielä ajaa pois kanavan alueelta ja tiputtaa advisori ja köysimiehet kyydistä. Balboa marinan vieressä advisori neuvoi ajamaan mahdollismman hitaasti hieman sivuun ja kohta saapui Victorian kylkeen luotsivene, jonne hän ketterästi hyppäsi. Köysimiehiä tuli hakemaan huomattavasti pienempi vene, samalla tavalla koko ajan liikkuen pienen avoveneen kyytiin heitettiin fendarit ja köydet ja perään loikkivat miehetkin. Sitten se olikin siinä - yhtäkkiä Victoria oli jälleen vain oman miehistön kanssa. Vielä n. tunti ajoa kannaksen toiselle puolelle Brisan ankkurialueelle ja auringonlaskun aikaan avautui Suomesta saakka odottanut shampanja. Aika paljon puhetta ja Panama Cityn pilvenpiirtäjien ihmettelyä riitti siksi illaksi. Aiheena “Ollaan nyt sit Tyynenvaltameren puolella, heh?”
Alunperin tähän loppuun olimme lisänneet linkin toiseen blogiin, jossa tarkasti kerrottiin, kuinka kanavabyrokratian saa hoidettua itse ilman agentteja. Tässä vaiheessa kuitenkin toteamme, että tilanteet muuttuvat niin tiheään, että se todennäköisesti on jo vanhentunutta tietoa. Jos sellaiseen haluaa ryhtyä, kannattaa liittyä esim. Panama cruisers FB-ryhmään ja seurata siellä keskustelua, varmasti löytyy viimeisimmät tiedot. Panama posse on toinen ryhmä johon voi liittyä - emme ihan ole perillä sen toiminnasta, mutta vaikuttaa oikein hyvältä järjestäytyneeltä ohjatulta toiminnalta. Heidän kauttaan todennäköisesti löytyy myös yhteislähtöjä tai vastaavia.
Meille kanavan läpimeno kustansi n. 2750 usd. Tämä sisälsi itse kanavamaksun, agentin, köysien ja fendareiden vuokrat sekä kolmen köysimiehen palkan.
Mielenkiintoinen pieni fakta.Panaman kanavan läpi veneissä on oltava advisori. Advisori ei kuitenkaan ole Panaman kanavan palkkalistoilla, vaan tekevät tätä hommaa vähän niinku sivutyönään, puoliharrasteena. Osa siis panaman kanavan maksusta menee näille friikuille.
Tarkempaa tietoa itse kanavasta, rakenteista ja toiminnasta löytyy mm. tästä Wikipedian artikkelista.
Myös kanavamuseota suositellaan. Se oli ihan mielenkiintoinen ja sijaitsee Panamán kauneimmalla alueella Casco Viejossa. Se taas on hyvin tarkkaan rajattu alue. Iltaisin ei kannata yhtään mennä laitamille. Poliisit ei tykkää siitä.