Aamusta Swinoujsciesta lähtö tarkoituksena ehtiä saman päivän aikana vielä Stralsundiin. Olimme sen verran aikataulusta edellä, että jouduimme odottamaan pari tuntia sillan avautumista. Kun saimme Victorian kiinni odotuspylvääseen (olipa taas operaatio, josta voisi kertoa muutaman huonon vitsin) valmistettiin illallinen ja rauhassa söimme ihaillen samaan aikaan auringonlaskua ja sillan päällä lentävää ilmalaivaa.
Sillalta ei sitten ollut marinaan juuri mitään matkaa. Löysimme sopivan paikan ja lähdimme kävelylle pimenevään kaupunkiin. Sadunomainen kävely. Jäimme hetkeksi kuuntelemaan kesäteatterimaista musikaaliesitystä aidan takaa, ja jatkoimme vanhaan kaupunkiin Unescon maailmanperintökohteessa.
Hieman meidän edellä olevasta porttikongista tuli ulos hahmo, jolla oli kolmikolkkahattu, iso viitta, pitkä kävelykeppi ja lyhty. Hahmo käveli pitkän matkaa edellämme, välillä kääntyen katsomaan mitä takana tapahtui. Sitä saattaa mennä ihan häpsinkiin innosta ja jännityksestä tuollaisessa kohtaa. Se ympäristö ja siihen niin sopiva hahmo, mihin ihmeeseen tiputtiin juuri? Huimaa.
Seuraava puolisuunnitelma oli mennä Straslundista suoraan Kielin kanavan suulle. Ennen lähtöä piti kuitenkin aamusta kävästä kaupassa, joka onneksi aukesi jo klo 7, ja tankkaamassa. Näin tehtiin ja yhtäkkiä siihen menikin neljä tuntia.
Stralsundista päästiin käytännössä lähtemään puolenpäivän aikaan ihanassa auringonpaisteessa. Koko päivä oli oikein miellyttävää etenemistä, rauhaistaa ja melko tasaistakin. Yöksi tuuli taas nousi ja saatiin vähän vauhtiakin. Aamu valkeni pilvisenä mutta meininki jatkui aika mukavana. Iltapäivästä saavuttiin Laboeehen, sen verran oltiin kurkittu sataman sivuja, että arveltiin oikeanpuoleisessa altaassa olevan sopivia paikkoja. Mentiin sisään ja todettiin ettei näytä olevan vihreällä (vapaa vierailijoille) merkittyjä sopivia paikkoja. Eiku takas ulos ja soitetaan satamakapteenille joka neuvoo menemään F laiturille se ja se paikka (sanoo numeroita ja ne numerot on siis niin pienellä, että pitäisi olla kaukoputki niiden selvittämiseksi) - takas sisään vain todetaksemme, että se oli se sama ahdas väli joka jo käytiin katsomassa ja paikat on kaikki varattuja. Uusi soitto ja toteamus, ettei teillä taida olla täällä vapaata. Samaan aikaan, kun sataman ulkopuolella soitettiin satamakapteenille, aallonmurtajalta kuului suomenkielistä huutoa - "Täällä on tilaa!"
Heti kun köydet oli saatu kiinni ja hätäisesti liivit riivittyä päältä, mentiin kiittämään näitä vielä tuntemattomia ihania ihmisiä, s/y Relaxin Tuulaa ja Pekkaa, jotka tarjosivat apuaan.
Se se vasta olikin hieno hetki meille, koska kaiken lisäksi saatiin rantautumisoluet, ihanat jääkylmät sellaiset. Toimivat aika hyvin, juuri niin kauan kun tölkissä oli jotain, pulina jatkui mutta sitten alkoi hidastua. Alkoi väsymys voittamaan. Sen verran vielä yritettiin pysyä hereillä, että saatiin satamamuodollisuudet hoidettua ja sitten nukkumaan.
Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa öljynsuodattimien vaihto koskaa Fordillakin oli väsymysoireita satamaan tullessa. Päivän aikana sovittiin Tuulan ja Pekan kanssa, että syödään nyt yhdessä, kun näin somasti samassa satamassa satutaan olemaan. Ohimennen oli jo käynyt ilmi muutamia hassuja yhdistäviä tekijöitä, mm. se että kummatkin Kaput ovat Joensuusta ja syntyneet samana vuonna. Jos nyt ei olla muutenkaan ihan kaikista hiljaisimpia, niin kyllähän tuollaiset hassut yhteensattumat saivat vielä lisävauhtia jutusteluun. Sinä iltana käytiin läpi myös mm. eri maiden liput. Kapteeni Kolumbus ja försti oli kovin iloisia tarkentavista huomioista ja opeista.
Kuvissa: 1. Swinoujscien uloskäynti. 2. Kauneutta merellä. 3. Lubminin edustalla konferenssi tai festari tai ehkä vaan ravintoa. 4. Peenemunden lentokentän lähetymistutka.
Comments