Maanantai 8.6.2020
Aamusta nostettiin ankkuri miltei kolmen kuukauden jälkeen. Kaikki Mayagin pyytämät asiakirjat tarkistettuna. Toisella korvalla suunnilleen kuultuna ketkä muut oli lähdössä tähän samaan aikaikkunaan. Grenadan päässä oli myös radioamatööri joka piti aamu ja ilta HF-radiosession kaikkien niiden kanssa, jotka halusivat ja joilla oli SSB-radio. Ensimmäistä kertaa meillä oli tämmöinen seurantamahdollisuus. Se tuntui kyllä kivalta, ehkä erityisesti sen vuoksi, että tällä kerralla ei voitu valita sääikkunaa jolloin lähteä. Oli vaan lähdettävä niin, että ehtii varmasti Grenadalle perjantai iltapäivään mennessä, jolloin viranomaiset olisivat vastaanottamassa.
Koska tuuliperäsintä oli taas tuunattu ja asennettu päätettiin heti alkuunsa testata sen toimintaa. Se testi ei kestänyt montaa tuntia ja taas saattiin nostaa lapa takaisin sivukannelle odottamaan seuraavaa tuunausta. Samoihin aikoihin huomattiin, että isopurjeen vinssi oli hieman oudossa asennossa, yksi ruuvi oli antanut periksi. Sää oli onneksi mukava ja päivä vasta alussa, että nämä alkuhankaluudet saatiin korjattua pois päiväjärjestyksestä ennen lounasaikaa.
Sää oli kyllä mukava, mutta tuuli ei ollut ihan paras purjehduksen kannalta, enimmäkseen aika vastainen, välillä saatiin ihan jopa sen verran tuulta, että voitiin kone sammuttaa - ainakin hetkeksi.
Pysyväisluonteinen paapuurihalssi hankaloittaa hieman keittöpuuhia. Meidän pentteri on keskiveneessä alasalongisssa jolloin tiskialtaan tyhjeneminen on tällä halssilla vähän kinkkinen, joskaan ei nyt varsinaisesti ongelma. Aina löytyy ratkaisuja, kuten esim. laskiämpäri. Ruokaa oli taas tullut tehtyä valmiiksi sen verran, ettei isotöisiin kokkauksiin ollut tarvetta.
Iltapäivästä saatiin taas parempaa tuulta, kone sammutettiin - aina juhlaa. Kitts & Nevis lähestyi. Normioloissa siellä olisi varmaan näiden kolmen kuukauden aikana tullut käytyä. Joskus toiste sitten. Redillä oli monta tankkeria.
Aurinko paistaa todella kuumasti. DIY-bimini auttaa edes vähän. Sisällekään ei oikein ole hinkua kun luukut on pidettävä kiinni ja kone on lämmittänyt sisätilan entisestään.
Muistutus laitettu soimaan klo 18.00 jotta muistetaan kuunnella onko uutisia SSB-netissä. Ko. ihmiselle on myös lähetetty linkki josta hän pystyy seuraamaan meidän kulkua Predictwindin kautta.
Tiistai 9.6.2020
Yö meni hämmentävän hyvin, kumpikin sai hyvin nukuttua omat vuoronsa ja pysyttyä valveilla omat vahtivuoronsa ;) Koko yö saatiin mennä purjeilla, jee! Hyvä normi purjehduspäivä jonka kohokohtana 4kg:n Mahimahi!
Keskiviikko 10.6.2020
Toinen hyvä yö takana unien ja vahtien kannalta. Onpa hieno homma, yleensä pari ensimmäistä yötä menee aina vähän pyllylleen. Vielä todennäköisempää se on silloin kun tiedetään jo lähtökohtaisesti, että legi ei ole mikään kovin pitkä. Tuulta ei valitettavasti riittänyt, jouduttiin ajamaan koneella.
Toisen ja kolmannen vahtivuoron päätteeksi olin laittamassa teevettä kiehumaan aamupalaa varten ja Kapu alkoi heräilemään, kunnes koneesta kuului pelottava ääni. Hyökkäsin niin nopeasti kun mahdollista sammuttamaan koneen, mutta se ehti sammumaan jo itsekseen. Mieli on liikkeitä nopeampi ja ehdin jo matkalla miettimään "Tuommoinen ääni, eikä mitään hajua?" Kapu tarkisti konehuoneen, ei savua, ei hajua, ei ylimääräisiä nesteitä pilssissä ja totesi, että täytyy olla jotain ulkopuolella. Menin perään ja siellähän näkyi laahus jota itse prinsessa Dianakin olisi kadehtinut. Vapaasti kelluva kalastusverkko potkurissa. Kovin tylsä juttu. Verkon ympärillä melko pinnassa ui pieniä kaloja, tarkistiko ne että onko verkossa kamuja vai mitä lie.
Tässä kohtaa otettiin pieni aikalisä. Meri oli suhteellisen rauhallinen, tuulta ei juurikaan. Syödään reippaasti aamiainen ja mietitään rauhassa vaihtoehtoisia toimintamalleja. Kapun tarkistettua eri säämalleja näytti vahvasti siltä, että tuuli olisi oikein kevyt ja näin ollen merikiin rauhallinen vielä muutaman tunnin ajan. Ei täsyin tyyni, mutta Victorian liikkeet olivat aika rauhalliset. Näin ollen päädyttiin kaivamaan sukelluskamat esiin ja Kapu hyppäsi narutettuna (förstillä oli naru kannella, jota kautta Kapu pystyisi kommunikoimaan jos olisi tullut joku hämminki siellä alla) laitteen kanssa Victorian alle irrottamaan verkko. Operaatiossa meni vajaa tunti ja verkko saatiin kokonaan irti potkurista. Huh helpotus sentään. Koko toimitusta seurasi lintu joka ui ihan lähellä Victoriaa ja piti kasvonsa pitkiä aikoja veden alla ihaillen Kapun toimintaa. Tästä ei nyt sit tietenkään ole kuvaa, koska kuten niin monasti, kamera on väärässä paikassa oikeaan aikaan.
Suuri helpotus, että mitään ei ollut mennyt rikki ja suuri harmistus siitä, että verkko oli niin iso, etten onnistunut nostamaan sitä kannelle. Tuotakin asiaa sitten piti märehtiä monta päivää. Ilmoitettiin kaikille liikkeellä oleville tämän tapahtuman koordiinaatit jotta jos osuisivat edes lähelle, osaisivat katsoa meren pintaa sillä silmällä. Aika toivotonta näitä puoliupoksissa olevia karanneita verkkoja on kyllä nähdä, mutta parhaansa sitä jokainen tekee. Siitä hetkestä kun kone sammui, siihen kun kaikki oli selvää meni yhteensä noin pari tuntia.Heti kohta alkoikin sitten tuuli nousemaan, juuri ajoissa ehdittiin siis ja pääsin omalle lepovuorolle.
Lounaaksi edellisen päivän saalista, josta jäi seuraavallekin aterialle. Iltapalaksi tuoretta leipää. St. Martinista oltiin hankittu uusi leipävuoka. Edellinen teflonvuoka oli ruostunut :( Hirmu hyvä leipä tuli ja irtosi helposti uudesta vuoasta. Tämmöisestäkin tulee kovin iloiseksi.
Iltapäivästä AIS:sta näkyi Distant drummer -vene jonka kanssa Kapu vaihtoi muutaman sanan. Olivat lähteneet Puerto Ricosta ja päämäärä sama kuin meillä St. Georgesin karanteenilahti. Olivat lähteneet jo edellisen viikon perjantaina ja tuskailivat myös iltapäivän tyyntä.
Torstai 11.6.2020
Moottori sammui itsekseen neljän aikaan aamulla. Ilmavaiva hoitui normikonstein. Kun kone oli taas kunnossa alkoi tuulikin sopivasti viriämään sen verran, että päästiin ihan reivaamaan. Isopurje ykkösreivissä ja fokka puolikkaana päästiin jo asiallisen purjehduksen makuun ja otettiin vähän menetettyä aikaa kiinni.
Klo 17.00 Kiinnityimme Grenadan St. Georgesin Port Louis marinan laituriin joka oli varattuna nimenomaan saapuville karanteeniveneille. Ensimmäistä kertaa sitten Las Palmasista lähdön (18.12.2019) olimme laiturissa. Koska viranomaiset olivat jo ehtineet lähteä, saimme luvan jäädä laituriin yöksi. Veneestä sai nousta vain viemään roskia laiturin päässä olevaan roskikseen. Uni maittoi. Se oli syvää ja raskasta. Lämpötila tuntuu olevan yhä nousussa ja taas kiiteltiin St. Martinilta löydetttyjä pieniä hiljaisia tuulettimia.
Perjantai 12.6.2020
Meidät pyydettiin aamulla klo 8.00 aikoihin tapaamaan terveysviranomainen. Ystävällinen mieshenkilö mittasi kuumeen, kertoi proseduurit ja muut tarpeelliset teidot. Hänellä oli kaikki meidän aiemmin sähköisesti lähettämämme dokumentit, joten mitään paperihommia ei tarvinnut tehdä. Saimme väliaikaisen 14 vuorokauden oleskeluluvan karanteenialueelle. Tämän jälkeen saamme mennä samaiseen paikkaan, kumiveneellä, testattavaksi. Kun, painotan, kun testi on negatiivinen teemme loput normit paperityöt ja voimme siirtyä saaren muihin lahtiin.
St. Martinin reilun 11 viikon jälkeen, kaksi viikkoa ei tunnu ajalta eikä miltään. Otetaan tämä rentoilun kannalta. Sekin jo tuntuu rentouttavalta, että olemme hurrikaaninäkökulmasta turvallisemmilla vesillä. Maisemakin on taas uusi ja sitä voi tuijotella ja kuvitella, että millaista se sitten oikeasti on. Aamulla ainakin kuului kukonlaulua. Sitä olikin jo vähän ikävä.