Aina perillä - aina lähdössä

Sitähän se oikeasti on - kun asiaa katsoo vähän laajemmin. Malttamattomana on vaan niin, että saattaa joskus tuntua mahdottomalta katsoa isompaa kuvaa ja näkee itsensä vain polkevan paikallaan.

Maupiti aamuauringossa

Joka tapauksessa Bora Boralta päätettiin lähteä yötä vasten, koska tuntui turhalta maksaa yhdestä lisäyöstä se 40euroa ja silti joutua lähtemään hirmuisen aikaisin aamulla, jotta ehtii oikeaan aikaan Maupitin passille. 

Maupiti sijaitsee amfidromisen pisteen läheisyydessä. Amfidrominen piste on valtameressä kohta, jossa kuun aiheuttama vuorovesi lähes katoaa: vedenpinta ei juuri nouse tai laske, koska vuorovesiaalto kiertää pisteen ympäri mutta ei nosta vettä siinä kohdassa.

Tämän seurauksena Maupitilla vuorovesivaihtelu on hyvin pieni – vain muutamia kymmeniä senttejä – eikä tavallisia vuorovesitaulukoita voi käyttää passin virtauksia ennustettaessa. Sen sijaan aurinko, tuuli ja ilmanpaine hallitsevat veden liikettä.

Edellä mainituista syistä Maupitin passi on kuuluisa - se käyttäytyy vallan toisella tavalla kuin useimpien saarien riutta-aukot: se voi olla rauhallinen silloin, kun muualla virtaus olisi voimakas, tai päinvastoin. Tämä tekee siitä sekä kiehtovan että haastavan kohteen purjehtijalle – navigointi perustuu paikan päällä tehtyihin havaintoihin, ei taulukoihin. Kuitenkin tiedettiin, että aamulla aikaisin on paras hetki koittaa sisälle ja näin tehtiin. 

Rantatontti

Sääennuste oli tällä kertaa +30%, eli tuulta oli oikein mukavasti ja olimme turhan nopeasti jo passin läheisyydessä. Joten joitakin tunteja maattiin piissä ja sitten aamuvalon ollessa parhaimmillaan, lähdettiin ajamaan sisään. Se oli jännittävä ja jälleen yksi kauneimpia hetkiä joita ollaan koettu tällä retkellä. Pääsimme hienosti sisään ja isolla lahdella oli hyvin tilaa ankkuroitua.

Maupitin mantat. Ankkurointi oli hieman kaukana itse saaresta. Melkoisen märkää kyytiä mennä kumiveneellä.

Maupitissa kuten Bora Boralla asustaa paljon mantoja ja korallirantojen värit ovat taianomaisemmat kuin yhdessäkään matkailuoppaan kuvassa. Meitä saattoi vielä hieman painaa nuo erinäiset tekniset haasteet, mutta eihän tämänkaltaista eloa jaksaisi, jos ei siihen liittyisi jotain tällaista tasapainottavaa herkkua.

Ikinään ei tiedä mistä sitä itsensä löytää.

Ensimmäisenä päivänä rantaan meni vain varustamon väki - eli Vali ja Macko. Mackolle tekikin hyvää päästä vähän venyttelemään jalkoja Boran venejoogailujen jälkeen. Maupitin tunnelma on ainutlaatuinen. Saari on niin pieni, asukkaita on vähän reilu 1000 ja sen pyöräilee ympäri muutamassa tunnissa välillä pysähdellen. Ensimmäinen kohtaaminen paikallisten asukkaiden kanssa sattui yllättäen erään baarin terassin läheisyydessä. Joukko ystäviä oli kerääntynyt terassille ja kohta huomasimme istuvamme heidän kanssaan vaihtamassa kuulumisia. 

Yhtenä päivänä Sami kävi kävelyllä ja kiipesi Maupitin huipulle. Me mentiin snorklaamaan mantojen kanssa. Sami oli nimittäin kertonut ko. kävelyn olevan kovin jyrkkä - sellainen tosiasia ei houkutele korkeanpaikankammoista Valia. Toisena päivänä otettiin sitten pyörät koko porukka ja päästiin Maupitin legendaarisemmille rannoille. 

Vihanneksia yritettiin ostaa, mutta olimme hieman huonosti informoituja oikeasta tavasta ostaa niitä. Käytyämme neljässä eri kaupassa Maupitin varsinaisessa kylässä, totesimme että vihanneksia niissä ei varsinaisesti ole. Valkosipulia sentään. Yhdessä kaupassa myytiin patonkeja, mutta vain tilauksesta ja aivan liian myöhään kävi ilmi, että torilla myytävät vihannekset nekin ovat vain erillisestä tilauksesta. Niinpä se saalis jäi melkoisen heikoksi. 

Pyöräilyä Maupitilla ja Sami kävelyllä itsekseen, koska aivan liian pelottavan korkea tuollainen. Samin selfien credit @samitabell

Ystävämme Vagabond Voyages veneestä viesteilivät meille tässä välissä terveisiä Maupihaalta, johon he olivat niin kertakaikkisen ihastuneita, etteivät malltaneet sieltä lainkaan lähteä. Laittoivat omaa toivomuslistaansa asioista joita mahdollisesti voisimme heille viedä  - Maupihaalla kun kauppoja ei ole lainkaan. Lisäksi Normalla olisi paketti miehelleen Harrylle, joka on yksi Maupihaan vakiasukkaista. 

Säätiedotusten tutkinta jatkui normaalina päivittäisenä rutiinina, jotta ei jäätäisi Maupitiin jumiin. Näillä riuttasaarilla, joiden passi on näin kapea ja haastava on helppo jäädä pidemmäksi aikaa saarretuksi. Joten kun sää näytti vielä somalta ja kaikki asiat oli maissa toimitettu, lähdimme seilaamaan kohti viimeistä Ranskan Polynesian saarta Maupihaa.

Jos Maupitin passi oli jännittävä, emme vielä tienneet kuinka kapea Maupihan passi on. 

Viikko vierähti kuitenkin tälläkin saarella, mukava leppoisa viikko, jossa rauhoitettiin mieli kaikista teknisistä ongelmista. Uudet akut latautuvat hienosti päivän mittaan, kun vanhempi jääkaappi on otettu pois käytöstä. Joten genuakaan ei tarvita niin paljoa. Genuan rulla ei ole parhaimmillaan, mutta sen kanssa pystyy elämään. Hyväksyttiin siis kokonaistilanne ja lisättiin loput "ongelmat" hoidettavaksi myöhemmin, kun siihen avautuu mahdollisuus. Keskityttiin siis olennaiseen - paikan kauneuteen ja hyvään säähän. Kuten kuvista näkyy.

Edellinen

Kylän ympäristöä. Viimeisessä kuvassa näkyy hieman kumivenelaituria, jolla on tapana karkailla silloin tällöin huonolla kelillä.

Riutasaarien parkkialueet voivat olla tämmöisiäkin.