Sairastuminen

Vaikea oli päättää mikä olisi hyvä aihe tällä viikolla. Koska ollaan oltu nyt melko avoimia, niin ehkä voidaan mennä ihan ajankohtaiseen aiheeseen, sairastumiseen.

Asioita joita ei voi, eikä haluakaan suunnitella. Jotka sattuvat, kun sattuvat, yleensä just silloin kun ei tarttis. Onneksi ei kuitenkaan välttämättä pahimpaan hetkeen. 

Me ollaan tarvittu lääkäriä tämän viiden vuoden aikana vuonna -21 Curacaoussa, kun Valilla oli korvatulehdus. Panamassa vuonna -22 hammaslääkäriä kun Valilla oli hammassärkyä ja nyt juuri täällä Ranskan Polynesiassa, kun kapteenilla alkoi vatsahaava salakavalasti vuotamaan ja kun se vihdoin alkoi oireilemaan alkoikin olemaan viime tinka. 

Evakuontikone

Se, että oltiin Tuamotujen Makemossa vaikutti ensin todella huonolta paikalta, koska olimme lukeneet, että siellä ei ole enää lääkäreitä eikä sairaanhoitajia. Vaan mitä on joka tapauksessa kaikilla asutuilla atolleilla on ensihoito. Se oli meidän pelastus. Makemon atollin itälaidalta Vali ajoi veneen kylälle ja sai soitettua heidät apuun. Tahitin lääkärin konsultoinnin jälkeen totesivat, että kapteeni on evakuoitava Papeeteen jossa sairaala ja kaikki tarvittavat välineet ja ammattitaito. Näin tapahtui saman illan aikana. Vali jäi Makemoon vahtimaan venettä. Papeetessa hänestä ei olisi ollut hyötyä, sen sijaan uutinen, että Victorian ankkuri olisi pettänyt ja Victoria ajautunut riutalle, olisi ollut liian iso lisäpala sulateltavaksi siinä tilanteessa. 

Lentokoneen henkilökunta kiinnittämässä Mackon paarit koneen lattiaan.

Papeetessa Macko sai erinomaista hoitoa ja asioiden selvitessä kävi myös selväksi, että ihan pian ei ole syytä Mackon lentää eikä varsinkaan purjehtia. Siinä vaiheessa purjehtijayhteisön voima nousi arvoon arvaamattomaan: Kanadalainen Alan ilmoittautui vapaaehtoiseksi miehistöksi Victoriaan, jotta pääsisimme myös Tahitille. Näin tapahtui, viikko ja pari päivää Mackon evakuoinnin jälkeen lähdimme Alanin kanssa seilaamaan kohti Papeetea, jonne saavuimme erinomaisen hienon kolmen yön purjehduksen jälkeen. Samantien tuli soitto Mackolta, että hän pääsee pois sairaalasta - Vatsahaava umpeutuneena ja lääkittynä ja sydämen kolmen stentin lisällä. 

Mikä ajoitus! Äkkiä paperihommat kuntoon marinassa ja sairaalaan hakemaan kapu kotiin! Se olikin pisin aika mitä ollaan oltu erossa tämän viiden vuoden aikana, miltei kaksi viikkoa. 

Nyt on vuorossa toipumista ja ihmettelyä. Sunnuntailapsia olemme, koska yhä istumme samassa avotilassa yhdessä - ja hengissä. 

Makemo oli meille erityisen hyvä. Makemon asukkaat, ihan erityisen avuliaita. Lähtötunnelma oli suuria tunteita, helpotusta, kiitollisuutta, jännitystä.

Edellinen Seuraava