Jos en ehkä olisi osannut edes haluta Hiva Oalle, niin vielä suurempi yllätys oli löytää Hiva Oan Atuonasta Paul Gauguin -museo. Harvoin kai missään museossa tulee vietettyä tarpeeksi aikaa. Jäi aika monta esillä ollutta kirjettä vielä lukematta Centre Culturel Gauguin.
Kirjoittamatta nyt tuhatta sanaa siitä kuinka mielenkiintoinen hahmo Gauguin oli, laitan tähän vain linkin Wikipediaan. Jossain varmasti olisi enemmänkin tietoa Gauguinin Ranskan Polynesian ajasta, mutta hyvää yleistietoutta hänestä on tässä artikkelissa.
Pieni rönsy - ei mikään turha täti ollut taiteilijan isoäitikään, joka julkaisi muunmuassa matkakertomuksia - sen aikainen bloggari siis.

Paul Gauguin tuli Ranskan Polynesiaan muutaman mutkan kautta - Panaman ja Martiniquen kautta ensiksi Tahitille jossa ajatteli rikastuvansa. Kirkkaimpana tavoitteenaan oli kuitenkin päästä pois euroopalaisesta teennäisyydestä ja tavanomaisuudesta. Muutamassa vuodessa ei kuitenkaan suuria tapahtunut. Hän palasi Eurooppaan, jossa hän sai melkoisen jäätävän vastaanonoton. Ainoa järkevä vaihtoehto oli palata Papeeteen ja toivoa voivansa siellä päästä jälleen sikäläiseen yhteiskuntaan sisään.

Kuuden vuoden jälkeen hän vihdoin toteutti haaveensa mennä Marquesas saarille ja saapui syyskuussa 1901 Hiva Oan Atuonaan. Siellä hän osti piispalta palan maata, jonne hän rakensi itselleen “Mielihyvän talonsa”. Tämä on nyt rakennettu uusiksi Centre Culturel Gauguin alueella.
Talo on hyvin yksinkertainen, alakerrassa on kaksi huonetta ja välissä katos, yläkerta toimi sekä makuuhuoneena, että työhuoneena.
Tämän lisäksi alueella on upea paikallishenkinen museorakennus, joka on täynnä Gauguin Ranskan Polynesian ajan taulujen ja puuveistosten replikoja.
Lipun hinta oli minimaalinen, ja vielä pienemmällä lisällä sai luvan käydä myös Jaques Brelin museossa. Tietysti otimme tämän laajennetun lipun. Tila oli tosiaan kaunis ja tauluja oli paljon. Yhdessäkään taulussa ei ollut kehyksiä. Taulun vieressä oleva pienenpieni infolappu kertoikin luonnollisen selityksen tälle. Kaikki esillä olevat taulut olivat replikoja ja jokaisessa oli maininta, missä museossa alkuperäinen teos on tällä hetkellä esillä.

Gaugainin vuodet Hiva Oalla olivat hyvin tuotteliaita vuosia, sekä sosiaaliselta kantilta, että maalausten ja kirjoitustöidensä kannalta, vaikka sairaudet alkoivatkin vaivaamaan.
Gauguin seurasi isoäitinsä jalanjälkiä ja kirjoitti itsekin matkakertomuksia.
Seuraavaksi piti etsiä sitten Brelin museo. Hetken pihalla ihmeteltyämme, paikalliset arvasivat mitä etsimme ja neuvoivat meitä kävelemään muutaman sadana metrin päässä olevaan isoon peltihalliin.
Lähempänä alkoikin jo musiikki kuulua. Brelin museo koostui hänen omasta lentokoneestaan keskellä hallia - isoista printatuista kuvista, henkilökohtaisista perhealbumeista otetuista kuvista ja näiden viereen kirjoitetuista infolapuista. Hyvin yksinkertainen, silti vaikuttava museo oli tämäkin.

Brel kuten Gauguin saapui Hiva Oalle purjehtien. Brel omalla veneellään vuona 1975 72-vuotta Gauguinin kuoleman jälkeen. Hän rakastui saareen välittömästi. Sitä onkin vaikea välttää. Hän päätti jäädä saarelle asumaan, hankki lentokoneen ja lennätti sillä sairaita Nuku Hivan saarelle, sekä kuljetti postia ja lääkkeitä.
Meille Jacques Brel oli arvostettu belgialainen lauluntekijä jota paparazzit rakastivat. Hiva Oalaisille Brel ei ollut julkisuuden henkilö, mutta hänestä tuli hyvin pidetty henkilö saarella. Kunnioitus oli molemminpuolinen.
“Nämä kaksi rauhatonta sielua Gauguin ja Brel löysivät rauhan Hiva Oalta jonne hakeutuivat elämänsä vaikeassa hetkissä ja jonne jäivät kuolemaansa saakka. Yhä tänä päivänä paikalliset artesaanit ja taiteilijat saavat vaikutteita näistä kahdesta taiteilijasta.”
Lainaus eräästä turistioppaasta.
Kumpikin taiteilija kunnioitti saarta osallistumalla parhaan taitonsa mukaan paikallisten arkeen, sekä omalla taiteellaan. Gauguin maalauksillaan ja Brel omisti mm. yhden levyn Marquesaksen saarille. Mainintoja on myös kahdesta Brelin ohjaamasta elokuvasta, mutta tarkempia tietoja aiheesta en löytänyt vielä.
Arkeologinen kohde- Te Meàe o Ìipona

Ma'ae Lipona on Marquesasin parhaiten säilynyt arkeologinen kohde. Ma'ae tarkoittaa seremoniallista paikkaa (mukaan lukien ihmisuhrit). Siinä on kahdeksantoista jättimäistä muinaista tiki-patsasta, mm. Tiki Takai'i 2,67 metrinen (joka on suurin kivipatsas Pääsiäissaarten Moain jälkeen, ja osoittaa muinaisen yhteyden näiden sivilisaatioiden välillä). Tikeillä on erilaisia muotoja ja asentoja – yksi on vaakasuorassa oleva tiki- Sen on ajatteltu kuvaavan synnyttävää naista.
Tällä alueella oli kylä ja kuten valitettavasti kautta aikojen on ollut ja näyttää yhä olevan - saaren kylät tappelivat keskenänsä. Tämä kylä voitti eräänkin taistelun ja sen merkiksi, söi naapurikylän päällikön.. tai jonkun ihmisuhrin.
Lopuksi, vaikka ei Liponan paikalla, vaan aivan eri osassa Hiva Oa saarta, on tiki-patsas, joka hymyilee - Smiling Tiki - ainoa tällainen patsas koko Marquesanin saaristossa. Hymyilystä myö pidetään - vaikka kivettyneestä. Se on niin kiva, että ansaitsee uusintajulkaisun.

Yllättävää, kuinka vähän näistä kohteista löytyy wikipediasta. Mistään saariin liittyvistä asioista. Olisiko niin, että sen verran vähän on kävijöitä ja ne jotka käy eivät ole sitä laatua jotka näistä kirjoittaisivat artikkeleita vaikka Wikipediaan. Koska nyt sitten harmittaa, ettei sen enempää tullut otettua kuvia paikanpäällä olleista selostuksista miten näitä kaivauksia oli lähdetty tekemään, jonkun verran kuitenkin - katsotaan kuinka paljon saan tähän ladattua niitä.
Muutama mielenkiintoinen yksityiskohta: "Kirkkaimpana tavoitteenaan oli kuitenkin päästä pois euroopalaisesta teennäisyydestä ja tavanomaisuudesta." Mikä on muuttunut maailmassa? Luultavasti tuo tavoite kasvaa kasvamistaan itse kussakin.
Ja tässä varmaan joku eurooppalainen matkaopaskirjoittaja vauhdissa: "Yhä tänä päivänä paikalliset artesaanit ja taiteilijat saavat vaikutteita näistä kahdesta taiteilijasta." Ihan kuitenkin tekisi mieli sanoa, että jopa itse Gauguin ja Brel väittäisivät, että he itse saivat vaikutteita paikallisilta artesaaneilta ja taiteilijoilta. Eikä vähiten minioneiden kehittäjä. Kiitos tietohelmistä!
Kiitos taas, kiinnostava juttu! Tuo naurava heppuli on ihan lyömätön uimalakkeineen ja -laseineen.
No jopa taas tuli sivistyttyä. KIITOS! Melkein kiinnostvampaa kuin veneenne konehuoneen vempeleet. Ei ihan kuitenkaan.
Hauska tuo kuvasarjan ensimmäinen kuva.😂 Vertailukohtaa haettu?