Iän myötä alkaa miltei ärsyttämään klisheiden paikkansapitävyys. Täällä juuri eletään taas sellaista: Purjehtijan suunnitelmat kirjoitetaan rantahiekkaan alavedellä.
Ehkä nykyaikaisempi versio olis tyyliin: Suunnittele ja ctrl+Z
Tuamotujen suuntaan lähdettiin Pape´etesta torstaina. Ennusteiden mukaan keskiviikko olisi ollut paras sääikkuna lähteä, mutta valitettavasti ihan siihen emme ennättäneet. Torstai näytti ihan hyvältä sekin, mutta loppumatkasta oli tiedossa turhan kevyttä tuulta.
Torstai aamuna päästeltiin passista läpi n. klo 10.00. Koneajoa hetken aikaa ja sitten olikin mitä parhain tuuli meille juuri oikeaan suuntaan, kohti Tuamotujen Tikehauta. Victoria kulki kuin unelma. Täysi iso ja aavistuksen reivattu genua. Macko hykerteli, kun vihdoin oli tiedossa vähän pidempi legi ja päästäisiin taas atolleille ihmettelemään niiden upeata vettenalaista luontoa.
Muutaman tunnin päästä lähdöstä GPS-antenni totesi, ettei oo enää kivaa. No näitähän nyt sattuu vähän väliä. Macko putsas NMEA 2K - verkon selkärangan, koska todennäköisin vikahan on tietysti kontaktihäiriö. Heti ei tämä auttanut, vaan eipä me nyt sitä välttämättä tarvita lainkaain, kun autopilotti ja plotteri voi käyttää niiden omaa GPS:ää.
Nämä kuuluu normiarkeen ja sanontaan: “Pikku vika - heleppo korjata.”
Ja näin jatkettiin.
Ensimmäinen yö ja ihmeiden aika ei ole ohi, kumpikin sai nukuttua miltei asiallisesti omat vapaavuoronsa. Perjantaiaamu valkeni oikein kauniina ja hyvätuulisena. Matka eteni vähän turhankin reippaasti. Taas kerran tarkistus Tikehaun passin släkkiaikataulusta ja todetaan, että olisi hyvä hidastella vähän ja pyrkiä saapumaan passille katsomaan tilannetta auringonnousun aikaan. Näissä atollien passeissa eli riutta-aukoissa voi väärällä vuorovedellä olla useiden solmujen virtaus. Illan mittaan tuuli alkoi moinata aina vain kevyemmäksi, joten vauhti alkoi todellakin hidastumaan. Ihan niin hitaasti ei kuitenkaan ole paras edetä, ettei tarvitse olla vielä yhtä yötä merellä odottelemassa passiin pääsyä. Siispä kone käyntiin ja pidetään ihannevauhtia yllä. Valin vapaavuoro, kone käy, hissuksiin edetään, kunnes 23.30 kone vain sammuu. Âänimaiseman muutos on veneasukkaille tehokkain herätys. Mackon mielestä kuulosti pahalta, Valin mielestä se oli pehmeä sammuminen. Köysi potkurissa? Potkuri pyörii, eli ei. Kokeillaan kuitenkin käynnistää. Fordilla on tapana, että sitä saa kliksutella, se ei ole niin vakavaa, mutta nyt kliksuttelun sijaan kuulosti vahvasti siltä, että siellä ei pyöri mikään.
Siinä yön pimeydessä ihmetellään ja mietitään eri vaihtoehtoja. Paras vaihtoehto juuri sillä hetkellä oli se, että Macko menee yrittämään nukkumista muutamaksi tunniksi, tilanne ei siitä mihinkään muutu ja katsellaan auringon noustessa tilannetta uudestaan.
Auringon noustua Macko kömpii aamiaiselle, koska ennen aamiaista ei saa ruveta tekemään mitään. Kun tilanne ei ole kriittinen, eikä ole mihinkään kiirettä tai hätää, ei kannata tehdä siitä sellaista omalla toiminnalla. Siispä rauhaksiin kuuluisa aamutee ja kolme voileipää ja sitten aloitetaan. Kokeillaan käynnistää - se pyörii sittenkin! Mahtava uutinen, se ei ainakaan ole leikannut kiinni. Miltäs öljyt näyttää - oikein hyvältä, ei harmaata velliä - taas hyvä uutinen, ei ole kansipahvikaan tainnut mennä.
Joskos sitten kaiken varmuuden vuoksi vaihtais kaikki filtterit ja ilmais koneen. Tuumasta toimeen ja ihka uudet esisuodatin ja koneen hienosuodatin, sitten ilmataan ne, ja siirrytään ilmaamaan varsinainen kone suutin kerrallaan. Siellä paljastuu varsinainen vika, polttoainetta ei tule sinne kuin ihan vähän lirisemällä yhteen. Ei ihme, ettei Fordilainen käy.
Arvio - polttoainepumpussa vikaa. Viimeksi Tuamotuilla oli se toinen pumppuvika, nyt sit empatiavene Victoria osallistui talkoisiin yhteistyössä Fordilaisen kanssa.
Ilman konetta me ei mennä atollien passeista läpi, eikä oikein muutenkaan haluta olla edes ankkurissa ilman konetta. Huonon sään sattuessa ja ankkurin pettäessä sitä on aika kädetön.
Näinpä olemme kohdassa CTRL+Z ja käänsimme nokan takaisin kohti Tahitia. Tällä kertaa sääennusteet on pitäneet hyvin tarkkaan paikkansa, ja tuuli on keventynyt aina vain päivän mittaan. Juuri nyt vauhti on 0,4kn ja tuulta on n. 3kn. Matkaa Tahitille on n. 120nm. Laskemme usein matka-aikamme 5kn keskinopeudella, jolloin periaatteessa tuo matka taittuu n.24 tunnissa. Tällä vauhdilla saattaa matkaan mennä hieman pidemmän aikaa. Eipä ole kauheata kiirettäkään, ettei tarvii ketään häiritä sunnuntaina tulemaan hinaamaan meitä Pape´eten passista sisään marinaan. Toivottavasti saamme sieltä taas paikan.
Hankkikaa airot!