top of page
Etsi
  • Writer's pictureMacko

Tyynet, myrskyt ja purjehdussesongit


Kun suunnittelimme tänne Polynesiaan purjehtimista, oli tietysti ensin mielessä mukavuus ja turvallisuus. Mantereet jakavat maapallon suursään niin, että Tyynenmeren ja Atlantin pohjoisreunoilla  tohisevat hurrikaanit toukokuun ja vuodenvaihteen välillä. Taas päiväntasaajan eteläpuolella alkaa syklonikausi rajoittamaan liikkumista syys-marraskuusta alkaen. Siinä välissä, päiväntasaajan molemmin puolin on reilunmittainen kaista, jossa ei ole vaaraa hirmumyrskyistä. Sen takia olimme varsin rauhallisin mielin koko vuoden Grenadalla samoin kuin Panaman San Blasilla ja nyt varmaankin  täällä Ranskan Polynesiassa. Purjehtijalle päiväntasaaja on joskus hankala, jos sinne päätyy tuulettomaan vuodenaikaan. Hyvä on varata paljon evästä, ja purjeita kaikkiin keleihin. Ukkospuuskat kuitenkin tuovat tuimia puhureita mukanaan.

Me panostimme eväiden riittävyyteen ja varsinaisia kevyen tuulen purjeita ei garderoobissa ole ollenkaan. Toki saamme myötätuuliin molemmat keulapurjeet puomeilla ulos  “virsikirjalle”.


Keulapurjeet kruiserinvirsarilla. Tästälkin setistä on oma tarinansa meidän Tyynenmeren ylitykseltä.

Täällä pallon eteläpuolella on moni asia ylösalaisin ja nurinpäin. Talvi on touko-syyskuussa, ja kesä taas marras-maaliskuun aikoihin. Matalapaineet tulevat lännestä, ja tuulet niissä kiertävät myötäpäivään. Etelätuulet tuovat viileää ilmaa.


Kun kiireisimmät pallonkiertäjät olivat jo jatkaneet matkaa kohti Uutta Seelantia syyskuun nurkilla, me jäimme valmistautumaan Polynesian kesään sateineen ja ukkosineen. Olimme jo lukeneet edellisten vuosien kokemuksista, että Tahitin nurkilla ei välttämättä aurinko usein sadepilvien seasta pilkota. Ja sateet ovat trooppista laatua, eli rankkoja.

Toisaalta viisas internet kertoi, että monet reissaajat siirtyvät Marquesas-saarille kun sadekausi alkaa. Siellä pohjoisempana säät saattavat olla varsin mukavat.


Huahinen mukavat sosiaaliset ympyrät viihdyttivät meitä niin, että purjehdus pohjoisemmaksi osui - meille tyypillisesti - jo hiukkasen alkavan talven tuuliin. Se tarkoittaa, että mukavasti Marquesakselle vetävät etelänpuoleiset tuulet kääntyvät hankalasti pohjoisemmiksi.

Asetuimme varsin mukavasti Tuamotuille ensin Tikehaun atollin suojiin. Se oli varsin rauhaisa pieni paratiisi, eivätkä säätkään olleet yhtään kehnommat. Sama meininki jatkui seuraavaksi Rangiroan atollilla. Se on yksi maailman suurimmista atolleista: nelisenkymmentä merimailia (80km) päästä päähän. Asukkaitakin on sen verran,  että palvelut ovat kohtuullisen hyvät, saariston mittakaavassa siis. Siellä pääsimme myös reippaamman snorklaamisen makuun.

Upeita eläviä koralleja ja huimaava kalojen kirjo!

Pari päivää tosin saatiin nauttia sekalaisista puuskatuulista ja harmaista sadekeleistä.

Ne herättivät yöllä muutamankin kerran varmistamaan ankkurin pitävyyttä ja sulkemaan kattoluukkuja.


Valin lisämuistin lisäys:

- yksi erityinen päivä oli hieman railakkaampaa keliä Rangiroalla. Se on niin valtava atolli, että suojaisan nurkan löytäminen on hieman haastavaa jos tuuli kääntyy. Tämä tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että yksi kokonainen päivä "purjehdittiin" ankkurissa. Puuskissa tuuli nousi yli 20m/s ja aallot ehtivät kasvamaan melkoiseksi. Meidän täytyi pitää kone käynnissä ja ajaa kovimmissa puuskissa tuulta päin helpottaaksemme vähän ankkuriin kohdistuvaa painetta. Kalastajilta tai helmenkalastajilta irtosi omista rakenteistaan verkkoja jotka ajelehtivat meitä kohti, niitäkin piti yrittää vältellä, etteivät sotkeudu potkuriin.


Seurasimme koko ajan paikallisen sääpalvelun (Meteo.pf) ennusteita. Niissä näkyi, että lounaisilla Seurasaarilla, siis Tahitin nurkilla sadekausi alkoi todenteolla. Esimerkiksi Huahinella oli satanut juuri reilun 100 mm vuorokaudessa! 

Ja me olimme jo mukavasti hiukan pohjoisempana eivätkä satelliittikuvien pilvirintamat juuri tänne yltäneet.

Tilanne tuntui vain paranevan, kun seilasimme vielä hiukan idemmäksi tänne Fakaravalle. meille on tähän uuden vuoden alkuun mennessä osunut vain muutama sateisempi päivä.

Aurinkokennot ovat pitäneet akuston täytenä, lyhyitä kuurosateita tulee useimmiten öisin, mutta eivät ne päiväsaikaankaan harvinaisia ole. Päivälämpötila on vakaasti 30 asteen nurkilla. Elo-syyskuussa, keskellä talvea -  saimme nauttia vilpoisista 24 asteen öistä.


Huahinen lahdella. Vuoret lisäävät oman kierteensä säihin.

Ankkuripaikan valintaan vaikuttavat tietysti vallitsevat tuulet. Täälläpäin tuulee pääsääntöisesti itäsektorista; etelän talvikaudella pasaatituulet puhaltavat kaakon suunnalta ja kesällä, eli nyt  itä-koillisen puolelta. Laguunin itärannan poukamat ovat siksi suosittuja ankkuripaikkoja.

Kuitenkin nyt kesäkauden säähäiriöt “Maramut” saattavat kääntää tuulet etelään ja länteen. Se tietää tällekin ankkuripaikalle railakasta keikutusta. Jos sellainen alkaa näkyä ennusteissa, me siirrymme laguunin sisällä eteläpäädyn riuttojen ja saarien, “motujen” suojaan.


Osa matkapurjehtijoista viettää veneellään vain vuoden miellyttävimmät kuukaudet ja lentävät välillä kotiin. Vene nostetaan useimmiten telakalle tai etsitään suojainen marina muutamaksi kuukaudeksi. Myös vuokraveneitä näkyy huippukaudella paljon, sekalaisilla miehistöillä. 

Nyt täällä on rauhallista, täälläkin Rotoavan kylän edustalla on huippusesongin aikaan, siis touko-kesä-heinäkuussa  helposti yli parikymmentä venettä. Nyt vain muutamia meidän kaltaisiamme kiireettömiä, eilenkin vain viisi. 


Purjehdusalueena tämä paratiisi on länsirannikon pohjoisamerikkalaisia suhteellisen lähellä ja heitä täällä paljon näkeekin. Seuraavaksi eniten on pidempimatkalaisia Euroopasta, etenkin emämaa Ranskasta. Myös Australian ja Uudenseelannin kokeneille purjehtijoille tämä on houkutteleva kohde.  Yhdysvaltojen tiukat vakuutuskäytännöt, viisumitarve ja täkäläiset sääilmiöt tuntuvat huolestuttavan kuitenkin sikäläisiä seiloreita kovasti. Toki USA:n länsirannikolta purjehdus tänne ei ole välttämättä helppo, ja paluumatka vastatuulissa vielä mutkikkaampi.


Illan rusko...Tyynenmeren ylityksen iltataivas no. nn.



Vuonna 2022 San Andresin ahtaanpuoleisessa ankkurilahdessa lähestyvän naapurin väistöoperaatio.

13 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

13 opmerkingen


pirkko.schildt
26 jan.

Ystäväpariskunta kiersi jo monen monta vuotta sitten maapallon purjeveneellä. Olivat lopulta reissussa seitsemän vuotta, tosin osan siitä maissa Uudessa Seelannissa ansaitsemassa lisää rahaa "paluumatkalle". Tuo, että purjehtiessa pitäisi olla aikaa, on tuttua jo ihan vaan lomapurjehduksilta Itämerellä. Alkuun ehkä mennään minne tuuli kuljettaa, mutta kun loma lähestyy sitten loppuaan, niin pakko puskea kotisatamaan vaikka vastatuuleen tai koneella :-(

Pirkko / Meriharakka

Like
Vali
Vali
07 feb.
Reageren op

Se on juuri näin. Etuoikeutettuja ollaan, että meillä on ollut mahdollisuus odotella välillä pidempiä aikoja. Joskus on kuitenkin jouduttu koneajoa harrastamaan enemmänkin, kuten Tyynenmeren ylityksen alussa.


Muistan lukeneeni teidän blogia jo teidän purjehdusajoilta 😊 -Vali

Like

Mare Kinanen
Mare Kinanen
22 jan.

Kiitos vierailusta blogissani. Tulin heti vastavierailulle. Tämän päivän lumi-räntä-vesimyrsystä käsin oli käsittämätöntä lukea kesästä ja lämmöstä. Purjehtimien on itselleni mystiikkaa. En ole koskaan ollut purjeveneessä :) Joten mielenkiinnolla luin kaikkea käytännön kokemusta aiheesta.

Like
Vali
Vali
23 jan.
Reageren op

Onpa hirmuisen mukava vastavierailu. Kiitos.

Mikäköhän miun sähköpostissa on vikana, pitää tarkistaa.

😊😊

Like

Harto Hänninen
Harto Hänninen
22 jan.

Tosi hienoa lukea käytännön ongelmista ja ratkaisuista, vaikka ovatkin teille jokapäiväistä puuroa. Talvisessa Helsingissä samat ongelmat eri mittakaavassa: ankkuroituako tässä tuiskussa kalliin lähikaupan kylkeen vai vaeltaa eksymisenkin uhalla Lidliin asti. Liukastakin on.

Like
Macko
Macko
22 jan.
Reageren op

Terveppä Harto!

Siellä kuuluu olevan niinkuin Heli Laaksosen "Ihana talvi". Ainakin Yle uutisten mukaan Kouvolassa.


Like

Macko
Macko
22 jan.

Ehkä meihin on tarttunut sellainen asenne, että huolehditaan niistä asioista, joille voidaan just nyt tehdä jotain. Nykyinen maailman meno ei tosiaan vakuuta ihmislajin ylivertaisesta viisaudesta, kun erehtyy uutisia lukemaan.

Nämä ihmiset täällä kyllä antavat hyvän mallin ystävällisyydellään ja rennolla asenteellaan. Jos kysyt tietä täällä, saattaa olla että sinut talutetaan käsikynkkää oikealle ovelle, tai tarjotaan autokyytiäkin. "Ia Orana" moikataan kaikkia ja aina. Ja hymyä riittää. :-)

Like

Kirsti Tulonen
Kirsti Tulonen
22 jan.

Kiitos kirjoituksistanne. Avaatte maailmaa, mistä ei muuten mitään tietäisi. Että siis noinkin voi elää? Ottakaa vastaan ihailumme ja ihmetyksemme😀 Kaiken hyvän toivotuksin❤️

Like
Macko
Macko
22 jan.
Reageren op

No hei Kikka! Joku tällainen reissu meillä kai molemmilla oli unelmissa, mutta tämä nyt on hiukan venynyt ja vanunut. Mehän Valin kamssa lähtiessä sovittiin, että jatketaan niin pitkään kun tuntuu hyvältä. Ja pahus kun tuntuu edelleen hyvältä. :-) Ei isompia tavoitteita, nuuskitaan tuulia, ja opitaan uusien paikkojen ja ihmisten tavoille. ;-)

Like
bottom of page