Venesähkön lyhyt evoluutio Victorialla

Disclaimer:Tässä esitetyt faktat pätevät vain purjealus Victorialla. eikä aina sielläkään.

Olemme nyt asuneet ja reissanneet veneessämme yli 6 vuotta. Siinä ajassa on teknologian saralla muuttunut moni asia ja yleensä parempaan päin.

Se hetki kun purjehdus on ekologista ja ihanaa.

Energiaa on meillä käytössä monensorttista:

Tuulella yritetään pääosin kulkea, kunhan sen sortin jumalat ovat suosiollisia.

Dieselöljy kuljettaa eteenpäin jos nuo edelliset, Eolo ja Neptunus kiukuttelevat.

Nestekaasulla keitetään ja grillataan. Sitä meillä on kaksi kymmenkiloista pulloa, joiden vaihto ja täyttö maailman laidalla voisi olla oman tarinansa väärti. Erilaisia pulloliittimiä löytyy laatikoista tusinan verran.

Bensiiniäkin tarvitaan pari jerrykannullista jollan perämoottorille ja salkkugeneraattorille

Sitten on sähkö. Siinä vasta jutun aihe!

Sähköä syövät suuruusjärjestyksessä kulutuksen mukaan: jääkaapit, navigointilaitteet (etenkin autopilotti), vesikone, valot, radiot ja puhelinten ja tietokoneiden laturit. Lisäksi on satunnaisia mukavuuksia, niinkuin ankkuripeli ja pentterin vesipumppu.

Suuruusjärjestys vaihtelee hiukan sen mukaan, ollaanko leppoisasti ankkurissa vai reissun päällä avomerellä.

Koko kuvion problematiikka on täysin erilainen riippuen siitä, olemmeko kotivesillä lyhyemmillä reissuilla vai onko vene kotimme etelässä 24/7/365.

Sähköä ei tule meille yleensä töpselistä. Olemme mahdollisimman harvoin marinan palveluiden ja maasähkön äärellä. Invertteri tietysti jauhaa akkusähköstä harvoille kodinkoneillemme sopivaa 220 Volttista vaihtovirtaa. 

Ensimmäisessä kuvassa on meidän kaikista uusin aurinkopaneli - doubleface teknologian omaava sellainen. Periaate on sellainen, että ottaa hyödyn irti myös merestä heijastuvista säteistä. Moni asia on Ranskan Polynesiassa kovin kallista, mutta aurinkopaneleita ja litium akkuja saa ihan järkihintaan - jos niitä vain sattuu olemaan. Toisessa ja kolmannessa kuvassa on edellinen paneelilisäysurakka, johon liittyi myös taavettien rakentaminen - Linton Bay:n Mumbran tiimi kuvassa. Stanleyllä (oik. reuna) on jo pitkä kokemus taavettien rakentamisesta veneisiin.

Sähkön tuottaminen suunniteltiin suurelta osin aurinkokennojen varaan; niitä on hommattu lisää samaan tahtiin, kuin kulutuskohteitakin. Kennot ovat joka vuosi halvempia ja tehokkaampia. 

Akuuttia aurinkopulaa on yritetty täydentää bensiinikäyttöisellä salkkugeneraattorilla. Honda kävikin kahtena ensimmäisenä reissuvuonna paljon, kun ensimmäinen sähkösyöppö vesikoneemme sitä vaati. 

Pääkoneemme laturi tuottaa omaan tahtiinsa 12V sähköä ja dieseliähän meille mahtuu tankkeihin melkein 1000 litraa. Tosin Fordin käynnissäolon voisi hyödyntää paremminkin. Se tekee hupiakkuihin vain 30 Ampeeria tunnissa. Tähän suunnitellaan korjausta.

Panamaan vuonna 2022 tuli meille toinen SOK:n akku. Se oli sitä uudempaa versiota, jossa oli Bluetooth BMS-kortti.

Sähkölle pitää olla varasto eli akut. Tässä teknologialoikka näkyy eniten: LiFePo-akut jyräsivät vanhan lyijy-happo-akkutekniikan joka saralla. Ne ovat pienempiä, kevyempiä, ja kustannustehokkuudeltaan ylivoimaisia. Lisäbonus on se, että akkujen jännite pysyy liki 13 voltissa melkein tyhjäksi asti. Siitä laitteet tykkäävät. Meidän lyijyakkumme jäivät vuonna 2021 Kolumbiaan. Pieni pettymys tuli muutama kuukausi sitten, kun ilmeni, että toisen litiumakkumme yksi kenno oli ilmeisesti valmistusvikainen ja vajaatehoinen. Akkujen yhdysvaltalainen diileri lupasi jo lähettää korvaavan kennon, mutta kuinka ollakaan USA-Kiina kauppasota sotki koko kuvion. Päädyimme ostamaan uudet erimerkkiset akut Tahitilta. Tuo alkuperäinen akkupari odottelee irrallaan Uutta Seelantia, siellä niihin saadaan vaikka kaikki uudet kennot. 

Joissakin ihmisissä sana “Litium” aiheuttaa paniikkireaktion, mutta kyseessä on vanha väärinkäsitys: Tämä moderni Litium-Ferrosulfaatti-tekniikka on paloturvallinen, verrattuna vaikkapa pöytälaatikoissanne makaaviin vanhoihin kännykkäakkuihin. 

No tässä on niinku niitä juttuja mitä Macko tuijottaa Bluetoothin kautta, mitä tulee sitten Victroneista - joita on muutamakin, kuten näkyy (viimeinen kuva). No kyl Valikin saattaa tuijottaa ja sitten kyselee ja sitten on ymmärtävinään, kunnes Macko sanoo - Sä et ymmärrä mua. Sitten ei olla enää varmoja, että puhuttiinko me veneen sähköistä vai onko kyse nälkäkiukusta. Mut tuosta monitorista - Valilla on tällä hetkellä sellainen viha-rakkaussuhde siihen. Se kun tuossa pahimmassa kohtaa näytti ihan mitä sattuu ja nyt se väittää näyttävänsä ihan oikein.. Miten siihen voi enää luottaa, kun sillä tavalla meni aiemmin pelleilemään?

Pyhä kolminaisuus: “Tuotto/Kulutus/Akkukapasiteetti” on yritetty ynnätä niin, että pari pilvisempää päivää ei vielä vaatisi dinosaurusmehun polttamista. Kun aurinko taas paistaa, niin akusto pitää saada ripeästi melkein täyteen. Tässä meille on tullut parikin ikävää yllätystä.

Ensinnäkin toisen litiumakun väsyminen ja meidän alkuperäisen yli kymmenvuotiaan jääboksin nikottelu: Tuttumme “Jääkaappi-Mike” kävi tarkistamassa jääkaappikompressorin  kylmäaineet. Samalla Mike totesi, että koneikko on kivikautisen vanha - siihen ei saa varaosia. Oire oli se, että kompressori pyörii paljon ja syö sähköä liikaa. Se aiheutti meille jatkuvan energiapulan. Samaan hetkeen sattui myös vanhan salkkugeneraattorin lopullinen hajoaminen, mikä taas aiheutti sen, että Fordin jyrinä oli jokapäiväistä.  Koko jääkaappi sammutettiin ja Alpicool-kylmäarkkumme hoitaa sen hommat toistaiseksi. Taas ollaan sähkön kanssa balanssissa.

Meidän ensimmäinen Honda voimiensa tunnossa matkan alussa St. Martinissa (ehkä.. vai oliko tämä Jolly Harbour..) Samainen Honda hyvin monen käyttötunnin jälkeen. Uudesta ei sitten vielä olekaan kuvaa. Odotellaan, että miten käyttäytyvät, jotta kannattaako niistä edes ottaa kuvia..

Miten tästä sumasta saa tavallinen kuolevainen selvää? Hyvää kirjallisuutta on saatavilla ja sitä kannattaa opiskella, ettei ihan pienen häiriön takia lomamoodi mene pilalle. Asioita voi tehdä itsekin, kunhan ei noihin lakienkin perusteella rajattuihin verkkosähkökapineisiin sotkeudu. Ammatilaisen tekemät asennukset ovat yleensä selkeitä, kauniita ja turvallisia. Veneissä vain tahtoo tilanne karata käsistä, kun uusia laitteita tulee vanhojen tilalle; asennukset ovat äkkiä "paikkaa paikan päälle"-tyylisiä.   Victorian kippari-Macko on onneksi harrastellut elektroniikkaa nuoresta alkaen, mutta försti-Vali joutuu silti huomauttelemaan rumasti roikkuvista johdoista ja huonoista merkinnöistä sähkötaulussa. Eikä sitä täydellistä kaaviotakaan Victorian sähköistä ole vielä ilmestynyt.

Tässä on hiukan munkkilatinaa eli dataa Victorian sähköistä tekniikkahörhöille

Tuottopuoli:

Aurinkokennot yhteensä n. 900W. Kolme paneelia jollataavettien päällä ja avotilan kattona, yksi paneeli luukkutallin päällä ja yksi sivukaiteessa.

Aurinkokennoille on kolme erillistä Victron Smart lataussäädintä. Niitä voi monitoroida bluetoothin kautta kännykällä.

Moottorilaturi on kytketty perinteisen 75 Ah lyijy-starttiakun kautta Victron 30 A 12V DC-DC lataussäätimeen ja siitä käyttöakuille. Tuo lyijyakku suojaa pääkoneen perinteistä laturia virhetilanteessa, eli jos litiumakusto putoaa pelistä.

Maasähköliitin (=Bensagenu) syöttää tarvittaessa 220V sähköä Mastervoltin akkulaturin kautta 12V käyttöakkuihin max 30 A virralla. (Tämäkin odottaa parempaa ratkaisua.)

Varasto eli akut:

2x200 Ah 12V LiFePo akkuja sisäisellä BMS-kontrollikortilla. Se katkaisee latauksen, kun akut ovat täynnä, tai  jos virhetilanteessa luvallinen sisään/ulos tuleva virta-arvo ylittyy.

Nykyisellä tuotolla akut ovat täynnä parhaimmillaan jo klo 14, joten akkukapasiteettia kannattaisi kasvattaa.

Käyttöakkujen lataustilaa vahtii akkumonitori Mastervolt BattMan Lite. Se yrittää ynnätä kuinka monta Ampeeria akkuihin on mennyt, ja paljon on otettu ulos ja ilmoittaa tuloksen prosentteina. Sekin on välillä seonnut laskuissaan, joten jännitetason putoamista alle kriittisen 13 voltin on myös myös seurattu.  

Edellinen