Grenadan cruising-yhteisön aktiivisin osa keskittyy saaren eteläosin pääosin suojaisiin lahtiin.
Saapuessamme Grenadalle meidän piti sovitusti ankkuroitua kaupungin edustalle merkitylle karanteenialueelle. Vietimme mukavan juhannuksenkin karanteenissa. Edellisen vietimme matkalla Klaipedasta Hel:iin.
Eipäs nyt aleta heti rönsyilemään! Tämän kaksiviikkoisen pakko-olon jälkeen palasimme tänne pääkaupungin edustalla olevalle ankkurointialueelle vielä pari kertaa matkalla Carriacouhun tai palatessamme sieltä.
Seuraava lahti jossa pysähdyimme oli kaupungin viereinen True Blue bay - pienenpieni, täysin suojaton voisi sanoa, joten se ei ollut mikään pitkäaikainen visiitti siellä.
Seuraavana tulee Prickly bay, erittäin suosittu lahti, koska siellä on ehdottomasti parhaat palvelut ja bussiyhteydet. Mount Hartman/Secret harbour on tästä itään, toisella puolella kukkulaa. Grenada on pääsääntöisesti ylämäkeä, kunnes tulee alamäki.
Kartalla seuraavana vuorossa: Hog Island, Woburn, Clarks Court, edellämainitut kaikki aivan kiinni toisissaan jopa niin, että niitä on hankala erottaa toisistaan. Sitten selkeästi erillään Le Phare Blue. Viimeksi mainittu on oikeastaan vain Marina, sen eteen voi kyllä ankkuroitua, mutta vain hyvin kevyellä kelillä.
Maista käsin vain yhden ylämäen ja yhden alamäen takana Le Phare Bluesta on Egmont, joka taitaa olla Grenadan ainoa virallinen Hurricane hole ja sitä seuraava on St. Davids, jossa toimii myös Grenada Marinen telakka. Ko. telakan toiminta ei vakuuttanut meitä, joten emme voi suositella.
Saaren länsipuolella on muutamia pieniä poukamia jonne voi ankkuroida, joissa ei ole välttämättä mitään palveluja. Esim. Halifax: hienoa snorklausta jos ei ole juuri sattunut satamaan; Dragon bay, jonka lähellä on myös vedenalainen patsaspuisto, josta voi nauttia sekä snorklaamalla, että laitteilla sukeltaessa. Muitakin pysähdyspaikkoja, mutta ei niistä sen enempää, kun emme itse käyneet niissä.
Jaan nämä nyt muutamiin eri kirjoituksiin. Tällä kerralla vuorossa St. George's ja Prickly bayn ympäristö sisältäen True Blue bayn ja Mount Hartmannin, lähinnä ankkurointi- ja palvelunäkökulmasta.
St. George's
St. Georgesin edustalla on nykyisin kiinnityspoijuja joita voi vuokrata. Aiemmin karanteenialueena käytetty ankkurointialue on nyt pois käytöstä ja kiinnityspoijut ovat siellä nyt pakolliset. Kannatettavaa, sillä veden ollessa kirkas voi nähdä, että siellä on paljon kaunista ja suojelemisen arvoista vedenalaista eloa.
Kaupunki on täynnä elämää: Sekä turisteja, että paikallista meininkiä. Meidän visiittimme aikana paikallinen meininki korostui, koska risteilylaivojen tuomat turistilaumat puuttuivat. Se oli tietysti valtava menetys saaren elinkeinoille, meille se näyttäytyi mahdollisuutena nähdä enemmän sitä oikeata elämää. Suurin osa putiikeista ja palveluista oli kuitenkin toiminnassa. Kaupunkiin tulimme aina silloin tällöin myös muista lahdista käsin bussilla.
Täällä ollessa vaihtoehtoisia kumpparilaitureita on muutamia:
St. Louisin marinan laiturista pääsee itse marinan alueelle, jossa mm. pieni uima-allas, todella mukava ravintola (Sushipaikkakin siellä näytti olevan, mutta oli suljettuna sinä aikana kun me Grenadalla oltiin), muutamia tyylikkäitä lahjatavarakauppoja (turistihinnoin) ja pesula - oikein toimiva ja kiva pesula.
Matkalla tälle kumpparilaiturille näkee rannalla Island Water World venetarvikeliikkeen, ihan hurjan kätevästi vain muutaman askeleen päässä tästä laiturista. Laiturilla saattaa olla kamu, joka lupaa vahtia kumpparia muutamasta lantista, tai siitä, että ostaa häneltä pari mangoa. Ei se loppujen lopuksi ole niin ikävää, kuin miltä alussa tuntuu. He yrittävät omalla tavallaan ansaita muutaman kolikon ja kyllä mielellään sen pari kolikkoa heille antaa, kun lupaavat tehdä jotain vastineeksi. IWW:n pihalla on myös roskis, jonne voi viedä veneestä roskat. Port Louisin marinasta tietysti löytyy myös roskis. IWW:hen pääsee myös muista lahdista heidän kustantamallaan bussikyydillä kerran tai jopa pari kertaa viikossa.
Tästä laiturista seuraava onkin sitten lähimmän ruokakaupan laituri. Siellä toinen kamu, limeineen, mangoineen. Usein itse asiassa kannattaa tämän kaltaisia tuotteita ostaa näiltä myyjiltä, koska ne eivät silloin ole olleet jääkaapissa, siis säilyvät pidempään. Kauppa on melkoisen hyvin varusteltu - ei eurooppalaisesta näkökulmasta, mutta jonkun ajan jälkeen sitä näkee asiat eri tavoin ja huomaa, että olihan täällä vaikka mitä :D
Myös kaupungin "keskustaan" The Carenagen puolella voi kiinnittyä ihan kaupan nimettyyn kumpparilaituriin, tai siis kohtaan, joka on varattu nimenomaan purjehtijoille jotka haluavat käydä Foodfair -kaupassa. Isompi kun St. Louisin marinan lähellä oleva. Laaja omaleimainen valikoima. Tarpeeksi kun on Karibialla ollut, niin alkaa olemaan vakuuttunut siitä, että maailmassa ei olekaan muita maitotuotebrändejä kuin Anchor-voita ja Anchor-juustoa. Ja tämä ei ole todellakaan kaupallinen yhteistyö.
Maininta - pienissä kaupoissa on kyllä kaikenlaista, mutta oikein oikeasti hyvinvarusteltuun kauppaan kun Grenadalla haluaa, niin kannattaa suunnata Spice Island mall:iin, jossa on muitakin liikkeitä ja meidän mielestä paras ruokakauppa.
Prickly bay
Tällä lahdella maihin pääsee kahden eri kumpparilaiturin kautta. Prickly Marinan laiturilta ja Budget Marinen laiturilta.
Lahti on aika avoin ja tuulen kääntyessä enemmän etelään saattaa swelli olla jopa häiritsevä. Lahti on myös aika täynnä, kuten kyllä muutkin. Emme tiedä millaista on normaaliin aikaan, mutta ainakin vuonna 2020 tilanne oli tämä.
Prickly Marinan laituriin mahtuu vain muutamia veneitä, mutta heillä on jonkunkin verran kiinnityspoijuja. Osa näistä poijuista saattaa olla yksityisten omistuksissa. Näitä voi varmistella VHF:llä.
Prickly Marinasta saa vettä, siellä on pesula, minimarket ja tällä hetkellä myös taas toimivat muut marinatoiminnot kuten ravintola, baari, ym.
Muutaman askeleen päässä Minimarketin ohi on myös ranskalainen lihamestari, joka on auki silloin kun sattuu olemaan auki, jos sattuu olemaan auki. Sieltä saa oikein hyvää lihaa ja aamusta vastaleivottua leipää, sekä ranskalaisia viinejä ja jotain muita Ranskasta tuotuja herkkutuotteita.
Samaiselle laiturille kannattaa jättää kumppari jos haluaa käydä tutustumassa kuuluisaan The Breweriin (West Indies Beer Company) jonne on lyhyt kävelymatka ja siinä matkan varrella on muutamia muitakin ravintoloita. Me käytiin Azizissa ja Brewerissa, kumpaakin voimme suositella. Tästä laiturilta on myös kiva lähteä muuten vaan kävelemään ja katsomaan hienoja taloja ja niiden upeita puutarhoja. Yliopiston kerhollekin pääsee kävellen, siellä on mukava ravintolanäkymä Pricklybaylle.
Lahden toisella laidalla on Spice Island telakka ja Budget Marine. Sitä kutsutaankin yleisesti Budget Marinen laituriksi, koska siitä pääsee suoraan venetarvikeliikkeeseen - voisiko veneilijä enempää toivoa. Hinnat eivät Grenadalla ole erityisen halpoja, mutteivat hurjan kalliitakaan. Off season- alesta hankittiin mm. uudet aurinkopaneelit hyvään hintaan. Ensimmäiselle visiitille pitää ottaa veneen paperit mukaan tilin avaamista varten. Siihen kirjataan veneen “Yacht in transit” status, jotta eivät lisää hyllyssä oleviin hintoihin vielä 40% veroa. Se on jo aika tuntuva juttu. Tämä kaikissa venetarvikeliikkeissä, siis myös kaupungissa olevalla Island Waterwordilla. Jotkut rautakaupatkin saattavat ottaa tämän huomioon. Tähän emme tutustuneet tarkemmin.
Aivan laiturin kupeessa on myös ravintola, se oli kiinni koko sen ajan joka me oltiin Grenadalla, mutta nyt keväällä 2021 se on taas kuulemma avattu. Budget Marinen laiturista käsin on myös kätevät kulkuyhteydet busseille (näistä lisää joukkoliikenteen omassa tekstissä) ja sitä myötä koko saareen. Kävely täältä ravintolamaailmaan ei myöskään ole ollenkaan pitkä ja se on suositeltava juttu tehdä vaikka illalla. Kyse on kahdesta alueesta, ensimmäinen nimeltään Options, kovin selkeästi konteista rakennettuja pieniä ravintolakontteja - intialaista, kuubalaista, turkkilaista, kiinalaista, jäätelöä ymv. Tästä muutama sata metriä eteenpäin on toinen samankaltainen, vähän ehkä "siistimmän" oloinen joka on nimeltään Containerpark (löytyy googlemapsista). Sieltä löytyy Sushia, kahvilaa, intialaista taisi olla myös. Siellä pyöri myös cruisereiden järjestämä leffailta kerran viikossa. Näiden lisäksi siellä on pieni kauppa, jota kutsuimme Stockan herkuksi. Valikoima ei ehkä ollut laajin mahdollinen, mutta se poikkeaa jonkun verran paikallisten kauppojen valikoimasta. Alue on Grenadan yliopiston kampusaluetta, ja ehkä tämän vuoksi tämmöinen kauppa siellä menestyy, kun suurin osa opiskelijoita on muualta tulleita ja heidän kysyntänsä on muokannut valikoiman.
True Blue bay
Juuri ennen Pricklyä sijaitsee pieni lahti jossa vietimme muutaman päivän -True Blue bay. Tänne ei montaa venettä mahdu, ja on sen vuoksi mukava. True Blue Bayin perällä on True Blue resortti, marina ja resortin ravintola. Ravintolaan pääsee kumpparilla, vaikka laituri onkin nimensä veroinen Dodgy Dock. Myös muita resortin palveluita voi tietysti käyttää. Ymmärsimme, että siellä olisi ollut vaikka mitä; SPA, ohjattua joogaa, suklaapuoti, konsertteja ymv. Meidän siellä oloaikana ravintola oli toiminnassa, mutta ei oikeastaan muuta, joten vähäiseksi jäi palveluihin tutustuminen.
Sen sijaan vietimme muutaman ihanan päivän alunperin St. Martinista tuttujen radioäänien Tangaroa II:n ja Twenty Twenty:n miehistöjen kanssa. Olikin melkoisen riemullista vihdoin voida tavata kasvokkain Grenadalla. Louisella oli syntymäpäivät ja mikä voisikaan olla parempi tapa viettää syntymäpäiviä kuin nyyttäri-grillikestit rannalla. Grillasimme kyseisellä rannalla toisenkin kerran, sillä kertaa saimme seuraksi ison ryhmän paikallisia jotka tekivät paikallista Oildownia (jotta en kertoisi tästä väärin, linkistä pääsee Oildownin reseptiin). Lyhyesti, kyse on pataruoasta jota keitetään rauhaksiin monenmonta tuntia ja pata on suurensuuri. Koska valmistuksessa meni heilläkin kovin pitkään, alkoi ihan vähän huolestuttamaan, että osa siitä juhlakansasta ei kyllä tulisi olemaan syömäkunnossa kun ruoka olisi vihdoin valmis.
Mount Hartman bay
Pricklystä itäänpäin on erityisen suojainen Mount Hartmans bay. Sielläkin on usein paljon veneitä ankkurissa. Secret Harbour Marina oli verkkaiseen käynnistämässä palveluitaan, mutta muut palvelut, kaupat tmv. vaativat reipasta kävelyä tai taksikyytiä sinä aikana kun me olimme siellä. Olimme täällä oikeastaan vain kerran. Vaikka kumpparilla sieltä pääsi aika kätevästi myös Hog Islandille ja sitä kautta Woburnin palveluille, niin meidän pieni kumppari ei ole parhaimmillaan pitkillä väleillä, joissa on vähänkään isompaa aaltoa. Försti on luonnollisesti yleensä se, joka on aivan läpimärkä perillä. Tämähän ei varsinaisesti ole ongelma Karibian lämpötiloissa, jos ollaan menossa vain Hogislandille tai vastaavaan, mutta jos on tarkoitus mennä bussiin, tai asioimaan kaupoissa, niin ei se nyt ole kaikista mukavintakaan. Paluumatkalla aivan sama, silloin voi vaikka uida sen loppumatkan.
Secret harbour marinasta voi ostaa bensaa ainakin kerran viikossa torstaisin klo 9-12 välillä. Voipi olla, että tämäkin on muuttunut - toivottavasti. Marinan ravintola avautui meidän siellä ollessa ja Cruisers night olikin siellä kovin suosittu tapaamispaikka ko. lahden purjehtijoiden kesken.
Secret harbourin ravintolassa försti osallistui ihka ensimmäistä kerran Ladie's lunchille. Tämäkin uusi oppi cruisers-elämästä. Koska sen kertaisen lounaan pääjärjestäjä oli Tangaroa II:n Louise, försti ravisteli päältään turhat ujouden rippeet ja osallistui. Olihan se mukavaa tavata monta naista kerralla pitkästä aikaa, jakaa heidän kanssaan kokemuksia ja tarinoita, ehkä jopa jotain hyviä vinkkejä, joita ei ollut tulllut itse ajatelleeksi.
Edellinnen Seuraava