Etsi
  • Vali

Kap Verde

Päivitetty: 6. heinä 2020

Ylitys Las Palmasista Kap Verdelle meni kutakuikin kuten Predict windin trackerissa kerrottiin. Näiden alla varsinaista Mindelo ihmettelyä.


Puolelta päivin kohti Kap Kap Verdeä

Wed Dec 18 2019

28º 07.603n 15º 25.607w

Irrotamme vihdoin narut ja suuntaamme ensin etelään etsimään tuulta.Odotettavissa hyvin kevyitä kelejä alkuun. Viikon verran kestänee tämä pätkä.


Rauhallinen ensimmäinen vuorokausi

Thu Dec 19 2019

26º 12.583n 15º 41.323w

Heips!

ensimmäinen vuorokausi takana. Tuulta ei juuri olla vielä löydetty valitettavasti. Onpahan ollut helppoa tehdä ruokaa ja leipoa leipää. Hetki sitten näimme kilpikonnan aivan Victorian vieressä. Tietysti tervehdimme häntä riemuhuudoin - Hän nosti päänsä ja räpylänsä ja ymmärsimme viestin - kyllä, kyllä hoomanit olen kilpikonna, oikein hyvää matkaa teillekin. Täällä kaikki hyvin, joulukalaa kalastellessa


20.12. Vastainen yö

Fri Dec 20 2019

25º 34.028n 17º 28.721w

Kilpparin jälkeen nähtiin pari delfiiniparvea. Viimeinen tuli leikkimään Victorian keulaan vihellellen. Tuulikin löytyi. Leppeä eteenpäinkuljettava. Onkohan olemassa mitään vanhempaa kuin tähtitaivas. Joka kerta se hätkähdyttää. Samaista taivasta on katsellut melko moni muukin merenkävijä ja todennäköisesti yhtä ihastuneena. Yöstä toiseen. Via lattea näyttäytyy täällä kuin se olisi vuoren luminen seinämä, kumpareisesti alaspäin viettävä. Otava on kääntynyt seisaalleen, ikäänkuin Justiina olisi nostamassa kauhaa kaulimen sijaan. Ja koska tämänhetkinen universumimme on pelkästään luonnon ympäröimä, niin tuo ei vielä riitä -tähtiä on meressäkin."fosfori"planktoni kimaltelee veneen ympärillä, erityisesti takana se potkurin voimasta tekee isoja tähtipalloja. On tällä reissulla ollut monenlaisia öitä, tämä ehkä yksi upeimmista Biskajan jälkeen.

Aamusta saatiin taas delfiiniseuraa. Kalastus jatkuu ja kaikki on oikein hyvin.

Terv. Victorian miehistö


Ensimmäinen kala

Fri Dec 20 2019

25º 22.804n 18º 00.497w

Wohooo, Ari sai ensimmäisen Mahimahin! Tänään on muuten herkkuillallinen täällä jossain. Riemullista on tämä.


Käännös vasempaan ynh!

Sat Dec 21 2019

25º 08.976n 19º 38.138w

Jiippailemme hyvässä avotuulessa nyt reivatulla isolla ja rullagenuaa säätäen. Seuraava jiippi ehkä parin päivän päästä - ellei tuuli kääntyile. Autopilottimme “El Jefe” ohjaa nyt hienosti, vaikka yöllä vähän kiukuttelikin. Erittäin mukavaa menoa!


Hulluja nuo soutajat

Sat Dec 21 2019

24º 56.979n 19º 38.959w

Päivän ehdoton kohokohta sattui juuri. Pääsimme moikkaamaan huoltojoukottoman soutajanaisen Miss.Universum soutuveneellään. Hää aikoo soutaa Atlantin yli, kilpailun ainoana naisyksinsoutajana. Jotta juu, juotiin tässä juuri kahvit ja syötiin keksit ja tuuli vie meitä eteenpäin. Snoopikalalaoja ollaan (noloja snobeja siis).


Puolivälissä Kap Verdelle

Sun Dec 22 2019

22º 44.058n 20º 49.292w

Varsin reippaassa ja mukavassa sivumyötäisessä olemme kiitäneet nyt pari päivää. Isopurje on edelleen ykkösreivissä ja rullagenuaa pieni kulma auki. Aallokko on yllättävän sekavaa: Afrikan rannoilta lähtien rakentuu lyhyt itämerimäinen aalto pitkän atlantin mainingin päälle.

Keskiviikon-torstain aikoihin olemme näillä näkymin Mindelossa. Tapaninajelu tämäkin.

Figure this - paljon merta ympärillä, vaahtopäisiä aaltoja, sininen taivas, vähän pilviä mutta aurinko paistaa. Soundtrackina Tchaikovskyn The Nutcracker.


Kuudes päivä merellä

Mon Dec 23 2019

20º 47.274n 21º 34.380w

Ja hyvin menee. Edellisen vuorokauden aikana tehtiin matkaa 155NM

Nyt ei sellaista ole odotettavissa. Tuuli on tyyntynyt, muttei onneksi liikaa.

Eilen illalla melkein saatiin kala. Pistäyty tervehtimässä, mutta totesi ettei ole vielä valmis pannulle.

Jouluvalmistelut on vielä hieman vaiheessa. Kiire tulee aina sen kanssa. Kumma juttu. Sentään ei kaupoissa tarvii juosta täällä.


Hyvää joulua kaikille

Tue Dec 24 2019

19º 00.214n 22º 29.399w

Jouluaattoaamu alkoi monenmoisella puuhalla. Erityisen mieluinen oli Arin saama 1.08m ja 10kg painavan Mahin (sinuttelemme jo). Meillä on siis parhain jouluateria tiedossa, yhtään väheksymättä teidän jouluherkkuja siellä missä ikinä tätä luette. Äsken jo vähän maisteltiinkin sitä lounaalla sashimin muodossa - oinomnom!

Matkaa seuraavaan perille on vielä vajaa 200NM. Ehkäpä siis Tapanina jo siellä. Tuulta voisi olla hieman enemmän, sen sijaan lämpöä on oikein kivasti.

Oikein hyvää joulua kaikille


Hyvää joulupäivää lajitoverit!

Wed Dec 25 2019

17º 57.396n 23º 47.572w

Tänään olikin iisimpi aamu kuin eilen. Uistimet ei ole vedessä, koska jääkaappi ja vatsat on täynnä mahimahia. Täältä saa tulla hakemaan joulukalaa, jos on tarvis. Tänään meni mahimahin pyrstöpalat konjakkigraaviin. Aurinko paistaa ja jiippailemme kevyessä sivumyötäisessä eteenpäin.

Elektroniikka ja meri antoivat eilen muistutuksen yhteensopimattomuudestaan: Kipparin päiväpuhde oli: nmea2000 verkko pura ja kokoa. Toistetaan noin viidesti. Autopilotti on tärkein vehje siinä, tutka ja karttaplotteri pystyttiin irrottamaan itsenäisiksi ja toimiviksi. Pimeys laskeutui ja oli pakko todeta, että käsiohjauksella mennään ainakin yksi yö. Nno, kuinka ollakkaan kipparin koiravahdin aikana verkko ja autopilotti kokivat ihmeparantumisen. Nyt niihin liittimiin päin ei edes hengitetä ennen Mindeloa.

Huomenna siellä. (Tähän sivuhuomautus, että ainoa joka joutui käsiohjaamaan oli försti).

Kapu nmea johtojen kimpussa. Jefe.


Mindelo, Kap Verde

Thu Dec 26 2019

16º 53.109n 24º 59.572w

Ankkurissa. Aika tarkkaan kahdeksan vuorokautta meni meiltä tähän legiin. Täällä on lämmin, aurinko paistaa. Kaikki on erinomaisen hyvin. Josko tässä pistetään tapanintanssit pystyyn!


MINDELO

itsessään oli mielenkiintoinen ja erilainen. Tähän astisen reissun mielenkiintoisimpia kohteita. Sitä mitä toivoimmekin, nähdä erilaista eloa. Ilmasto mahdollistaa ja toisaalta ehkä myös aiheuttaa sen. Vaikka meillä on tämmöinen ranneke-systeemi, niinku all inclusive, niin pakettimatkoista poiketen se sisältää myös raaka-aineiden kantamisen veneeseen. Jotta ne pääsee kantamaan veneeseen, ne täytyy myös käydä ostamassa - ja silloin pääsee vähän lähemmäksi paikallista tavallista arkea. Ihan kuten kotona, torille ja kauppaan kaikkien muiden sekaan ja samaan tapaan mitä harrastin jo Espanjassa; seuraa mitä muut ostaa, ja ota samaa. Tällä kertaa kaikki oli tuttua, joten suurta ihmetystä, mitä niistä raaka-aineista tehdään, ei tullut.


Las Palmasissa olimme viipyneet pidempään kuin olimme ajatelleet (välillä saatamme yrittää elää vastoin mottoamme, mutta ei se niin vaan käy). Se aiheutti mm. sen, että Arin aikataulu tuli vastaan ja Atlantin ylitys jäisi sen vuoksi häneltä kokematta. Mindelossa kävi samoin. Koska armas Helmi tuuliviippa (saa arvonimen tuuliperäsin, vasta kun se on edes kerran hoitanut hommansa) sanoutui irti jo Las Palmasin laiturista lähdössä, oli haaveena saada se kuntoon kuitenkin ennen ylitystä. Olisihan se huikea sähkönsäästö ja yksi varaohjausjärjestelmä. Emme olleet vielä ehtineet oikein edes tajuta missä olemme, kun viereen tuli kumppari josta meitä tervehdittiin suomeksi. Kap Verdellä jo pidempään oleskellut Simon tervehti. Kauaa ei tarvinnut jutella, kun meillä oli jo tiedossa ihminen joka voisi meitä auttaa. Seuraavana päivänä Simon tuli Gilsonin kanssa arvioimaan millaisesta hommasta olisi kyse ja kuinka kauan häneltä menisi tämän tekemisessä. Niillä spekseillä sovittiin ja todettiin, että vietämme Mindelossa uuden vuoden ja muutaman päivän siihen päälle.


Taisi olla juuri Simon joka sanoi, että Kap Verde on kuin pikku-Kuuba. Ehkä (täydellinen mutu-asia) yhtäläisyyksiä on mm. se, että kaikkea ei saa tuosta vaan. Esim. näille saarille on haastavaa saada varaosia, mutta se ei ole ongelma. Jos jotain ei ole, se voidaan kyllä rakentaa itse. Valtavan hieno asenne ja takaa käsityöläisyyden periytymistä seuraavillekin sukupolville, kuvittelen minä.


Mindelon marina "Belemin"tornista nähtynä.


Ilmasto oli vihdoin lämmintä. Mindelossa minäkin kävin uimassa. Muroksessa edellisen kerran, silloinkin märkäpuvulla hytisten. Arkanahka olen. Muutaman kerran ehdin uimaan, kunnes alkoi Saharasta tulemaan hiekkaa oikein urakalla ja vesikin meni aivan sameaksi. Sumuista eloa kesti suunnilleen viikon. Jos jotain hyviä puolia siitä etsii, niin aurinko ei paahtanut niin voimakkaasti. Muuten se on vaan todella ärsyttävää - kaikki paikat on niin täynnä äärettömän hienoa hiekkaa. Esim. Purjepussin kangaskin näytti ihan karvaiselta kun hiekkapöly tarttui kuituihin.


Koska näin ollen saimme joitakin päiviä aikaa, ryhdyimme oikeiksi turisteiksi. Kiersimme Mindelon jalkasin aika tarkkaan. Ensin varovasti yhtä katua vähän toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan. Sitten jo vähän rohkeammin laajentaen reviiriä vähän laajemmalle. Pääsimme jo torille, jonka keskellä oli "mutteri"kioski. Jokaisella sivulla oma kioski/ravintola, miksikä halutaan näitä kutsua. Toiset niistä olivat paremmin varusteltuja, toisissa ei ollut edes valoa. Monasti sulkivat kuitenkin auringonlaskun aikaan, joten se ei suuremmin haitannut. Yhteen niistä istuuduimme lounaalle ajatuksena maistaa paikallista Cachupaa, valitettavasti sitä ei sinä päivänä ollut tarjolla, vaan toista paikallista herkkua, jonka nimeä en nyt sitten muista. Jos se palaa mieleen, päivitän sen tähän. Lounas oli maukas ja loppujen lopuksi siitä tuli varsinainen elämys. Olimme keskellä elokuvaa. Omistajapariskunta otti tilaukset vastaan, emäntä teki ruoat, huuteli välistä keittiöstä mielipiteitään yleiseen keskusteluun. Heidän aikuinen poikansa (näin päätimme), herttaisen iloinen ja lapsenomaisen aito ihminen joka ei ujostellut ja jututti meitä vähän aikaa. Vaikka juttuhetki ei ollut pitkä, hän koko ajan huomioi meitä katseella ja hymyillä. Sitten paikalle tuli kolmikko, kaksi kaunista naista ja vähän rockarin näköinen mies. Riemu oli suuri, kun heitä tervehdittiin. Liekö rockari palanut kotiin pitkältä reissulta. Kauheasti ei tarvinnut keskustella sen lounaan aikana, niin paljon tapahtui ympärillä.

Cachupaa pääsimme lopulta maistamaan Arin lähtöä edeltävänä iltana. Arin hostellissa asui kolme ihanaa nuorta naista, kaksi espanjalaista ja yksi portugalilainen. He tulivat myös syömään kanssamme ja veivät meidät jälkiruoaksi jazz-klubille kaupungin toiselle laidalle.


Mutterikioski torilla

Kävimme muutamissakin paikallisissa ruokapaikoissa, kaikki oikein oivallisia ja mikään niistä ei ollut valkoisen pöytäliinan paikkoja - paitsi se jonne menimme syömään uudenvuoden aattona. Ei ehkä sekään nyt varsinaisesti ollut valkoisen pöytäliinan paikka siinä mielessä mitä saattaisi äkkiseltään tulla mieleen, mutta siellä oli valkoiset pöytäliinat. Se oli hieno ilta ja saimme seuraksemme myös Simonin. Nämä kohtaamiset - ei niitä voi tarpeeksi ylistää. Tavata ihmisiä, kuulla heidän tarinansa, kertoa oma tarina, ihmetellä maailmaa yhdessä, saada neuvoja heiltä jotka on olleet ko. paikassa jo aiemmin. Jos Simon luet tätä - ihan hurjan isot terveiset meiltä! Toivottavasti tavataan jossain kohtaa uudestaan!



Uudenvuodenaaton erään bändin vierailu ravintolassa.


Marina sijaitsee oikein keskeisellä paikalla kaupungissa. Olimme ankkurissa joten maihin menimme kumivenellä, joka saatiin laittaa parkkiin marinan kumpparilaituriin. Siinä oli aika somasti myös ravintola, jossa oli oikein hyvä wifi (aina suuria ilonaiheita nämä verkkoyhteydet). Marinan välittömässä läheisyydessä oli Mindelon kulttuurikeskus, Museo, kahviloita ja erilaisia liikehuoneistoja. Ensimmäisestä liikenneympyrästä pääsi Rua Libertad d'Africalle joka vaikutti paikalliselta Aleksanterinkadulta (Helsinki) siihen aikaan vuodesta. Johtuen luonnollisesti jouluvaloista. Ratikoita ei sentään ollut. Katu suljettiin uuden vuoden juhlallisuuksia varten. Vähän aikaisemminkin itse asiassa. Ensimmäinen konsertti siellä oli 28.12. Satuimme olemaan ko. kadun varrella olevalla terassilla ja viereemme istuutui hirmuisen tyylikäs hyvän tuoksuinen mies. Kaikki tervehtivät häntä iloisesti. Myöhemmin selvisi, että hän oli illan solisti.


Turistitoimintaan kuului myös ihan oikeata sukellusta, ai että! Sukelluskeskus oli sopivasti kumpparimatkan päässä Victoriasta, joten pakkasimme kamat kyytiin ja ajoimme keskuksen rantaan, jossa heitimme (asettelimme kauniisti) omat laitteemme ja varusteemme heidän isoon kumiveneeseen. Kaksi oikein todella miellyttävää sukellusta tehtiin. Ei erityisen halpaa ollut se, mutta kyllä se hintansa veroista oli.


Uudenvuoden aattona illallisen jälkeen ajattelimme suunnata samaan paikkaan, koska sieltä näkisi hyvin lavalle. Hämmästykseksemme baari oli kiinni. Tai vähän niinku tavallaan. Omistaja katsoi meitä kaksi kertaa ja pyysi meidät sisälle. Saimme pöydän ja ehkä vähän harmittelimme, että sisältähän ei nyt sit nähdä sitä konserttia. Sillä välin omistaja ja baarin henkilökunta alkoi rakentamaan sisäänkäynnin yhteyteen pöydistä tiskejä. Jonkun ajan päästä ymmärsimme mistä oli kyse. Avasivat vähän ennen konsertin alkua ja ihmiset saivaat käydä siitä sisäänkäynnistä ostamassa haluamansa, mutta sisälle ei varsinaisesti päästetty ketään - paitsi meidät jotka näytettiin todennäköisesti tarpeeksi harmittomilta, eikä mitenkään kamalan bilehilehenkilöiltä. Little did they know.. No ei, kyllä olivat oikeassa :D Me saimme seurattua konserttia ehkä tunti ja sitten oltiin jo valmiita nukkumaan. Kello oli ainakin kaksi. Muut olivat vasta pääsemässä alkuun ja jatkoivatkin juhlimista niin että herätessämme uudenvuodenpäivänä klo 8.00 maissa oli vielä täysi meininki.


Vuokrasimme päiväksi myös auton ja kiersimme saaren. Vuokraustilanteessa hieman arkailin kilometrirajoituksia. Ajattelin, että pitäisikö niistä neuvotella. Onneksi en - saari ei ole niin iso, että ne kilometrit olisivat tulleet täyteen. Ei edes vuokra-aika. Se oli hieno retki, nähdä koko saari vähän pikakelauksella toki mutta meille juuri sopivassa määrin.



Ajelulla. Tänä päivänä tuli ne vuoden kaksi sadepisaraa.

Kun elättelimme vielä toivetta päästä lähtemään Atlantille jopa nopeallakin aikataululla, pyysimme Aria siirtymään maihin, jotta saamme kaikki valmistelut tehtyä. Se helpotti meidän touhuamista. Alkoi uuden fengshuin rakennus pitkälle ylitykselle kahden hengen miehistöllä. Pikkuhiljaa säädimme asioita, vesikone vihdoin lopullisesti kuntoon,vettä tehtiin (tai luultiin tekevämme) kaikki tankit täyteen. Ruokaa ei nyt ihan kauheasti tarvinnut bunkrata, kunhan viimeisinä päivinä käytiin tuoretavaraa hakemassa. Sen sijaan ruokia tehtiin mahdollisimman paljon valmiiksi, jotta ei ainakaan ensimmäisien päivien aikana tarvitsisi tehdä muuta kuin lämmittää. Tässä kohtaa kerrottakoon, että vesikoneen syöttöpumppu hajosi päivää ennen lähtöä. Kapu totesi, että eipä se nyt haittaa, meillä on vettä tarpeeksi ylitystä varten. Oliko?


Viimeisinä päivinä saimme myös ihania vieraita, Las Palmasin pussailevat - Oona ja Juhani olivat Mozart-veneen miehistössä jo päässeet Kap Verdelle ja valmistautuivat myös ylitykselle. He pääsivätkin lähtemään muutamia päiviä meitä aikaisemmin.


Tuuliviipan valmistumisen deadline siirtyi muutamia kertoja, kunnes totesimme että otamme sen sellaisenaan kuin se sillä hetkellä oli, jotta päästäisiin vihdoin lähtemään. Se lopulta oli sitten 14.1.


Edellinen

0 kommenttia