Kuten viime viikolla kerrottiin, sunnuntaina tarjosimme meitä auttaneille ihmisille piknikin Victorian kannella. Onni oli myötä, koska sadetta tuli vain ihan pikkiriikkisen ja sekin vasta sen jälkeen, kun olimme syöneet ja isompi onni - tuuli oli kääntynyt etelään, joten meidän ensimmäinen paikka marinassa oli suhteellisen rauhallinen.
Meillä alkaa nyt olemaan aika hyvä käsitys siitä, mitkä on oikein hyviä paikkoja ja mitkä ovat todella hankalia paikkoja tässä marinassa. Etenkin kylkikiinnityspaikat ovat hankalia, koska Moorean pikalautat eivät armahda huviveneitä. Peräaallot ovat melkoiset ja veneet heiluvat villisti. Kun meidät hinattiin marinaan, sattui niin, että saimme vihoviimeisen paikan marinan päädystä kylkikiinnityksellä. Olimme valtavan iloisia, kunnes ensimmäisenä yönä totuus paljastui - pohjoisilla tuulilla svelli tulee aika voimakkaasti sisään marinaan. Täällä ihan perällä kaikki kertautui. Laitettiin tuplaköydet kiinni laituriin ja kaikki fendarit käyttöön.
Lopulta emme joutuneet olemaan siinä paikassa liian pitkään, kun keskikohdilta vapautui juuri Victorialle sopiva mukavampi aisapaikka. Se tuli hieman yllättäen, mutta viidessä minuutissa meidän tutut, nyt jo nimenkin saanut porukka: “Victoria´s angels” - tiimi, Theo, Brian ja Wade tulivat kumiveneillä siirtämään meidät. Tästä paikasta meidän ei todennäköisesti tarvitse siirtyä ennen kuin moottori on käyntikunnossa.
Mitäs kuuluu moottorille? Noh - aika paljon tiedusteluja lensi pitkin maailmaa: Eurooppaan eri kauppoihin kysymyksiä varaosista, ja Uuteen Seelantiin sekä Australiaan kyselyitä uuden koneen saamisesta tänne Pape´eteen - jos tilanne siiheksi menee.
Daniel mekaanikko tulikin tiistaina avaamaan konetta hieman lisää, jotta sai tarvittavat lisätiedot osien tilaamiseen. Tämä olikin melkoisen jännittävä kohta, koska se paljastaisi karun tai onnekkaan todellisuuden. Todellisuus näyttää tällä hetkellä onnekkaalta - Daniel totesi, että kyllä tämän saa korjattua, joten ei muuta kuin osia tilaamaan. Ausseihin laitettiin sitten viestiä, että juuri tällä hetkellä emme tarvitsekaan uutta konetta. Hirmuisen hyvää palvelua saatiin heiltä jo tässä tiedusteluvaiheessa.
Varaosien saapumista siis odottelemme nyt.
Eikä tässä vielä kaikki - mutta hengähdystauoksi hiukkasen jotain muutakin tähän väliin:
Meira ja Sami tulivat Mo´orealta Tahitille ja meille tarjoutui mahdollisuus lähteä yhdessä retkelle Tahitin pohjoissaaren halki. Saaren poikki kulkee vain yksi tie, ja sitä voi turvallisesti ajaa vain kunnollisilla nelivetoautoilla. Pysähdyimme monilla järisyttävän kauniilla paikoilla, joissa helposti oli jo viisikin vesiputousta, mutta sadekauden aikana parhaimmillaan yli sata kuohuvaa putousta. Kaikki vesi kerääntyy laaksossa virtaavaan joenuomaan, joka tällä hetkellä oli vielä suhteellisen kuiva, sadekausi onkin vasta aluillaan. Tämän joen varrella kummallakin puolella saarta on useampia vesivoimaloita ja muutamien tekojärvien lisäksi sadunomainen luonnonjärvi. Tahitin asutus on pääosin keskittynyt rannikoille, eikä saaren keskellä juurikaan ollut taloja. Paitsi pieni hotelli niille, jotka haluavat kävellä tämän samaisen reitin. Autolla retkeen meni n. kahdeksan tuntia. Kävellen siinä saa helposti kulumaan kaksi päivää. Se olisi kyllä hieno kokemus niinkin.
Rempparaportti jatkuu:
Tämä vuosi on mennyt kaikenlaisten pumppuvikojen parissa: Victorian koneen jäähdytysvesipumppua, vessan pumppua ja vesikoneen kahtakin pumppua on remontoitu, ja siinä välissä kipparinkin pumppu sai uusia varaosia. Jossain välissä navigointilaitteiden “NMEA 2K”-verkon liitännät saivat vedenpitävän suojakotelon ruoritolppaan.
Nyt, kun koko meidän Fordimme kaikkine pumppuineen ja venttiileineen odottelee varaosien saapumista, ajattelimme ottaa rennosti pari päivää.
No arvaattekin jo jatkon?
“Hei, miksi hanasta ei tule vettä?!”
Aahah, makeavesipumppu ei tunnu ollenkaan käynnistyvän. Siitä tulikin malliesimerkki, kuinka “pikkuvika-helppo-korjata” ei taaskaan ihan toteutunut.
“joo, pumpun painekytkin on varmaan kärähtänyt, meillä on siihen sopiva varaosa, äkkiähän sen vaihtaa.”
Joopajoo, ei ollut se kytkin, vaan pumppu oli vuotanut vedet sähkömoottorin puolelle. Eli pumppuostoksille polkupyörällä. Onnekkaasti löytyi vastaava - vähän tehokkaampikin - tutulta kauppiaalta.
Hiukkasen asentelua ja voila! Vesi juoksee taas. Muttakun.
Uusi pumppu on tehokkaampi ja pumppaa lyhyissä sykleissä, mikä aiheuttaa sen, että 10A automaattisulake napsahtaa Off. Nno, sähkötaulusta löytyy vapaa 16 ampeerinen, äkkiähän tuon vaihtaa. Kyllä, mutta jotain vielä pitää keksiä, ettei pumpun painekytkin kuluta itseään puhki ennenaikojaan. Siispä fillari alle ja taas kauppakierrokselle.
Uusi hieno paineentasaustankki löysi hämmentävän helposti paikkansa.
Näinpä kuluikin pari päivää aika rattoisasti, huomenna otamme sitten rennosti. (!!!???)
Comentarios