top of page
Etsi

Oletko koskaan..?

Writer's picture: ValiVali

Päivitetty: 2. helmik.

Ensin lyhyet viikkoterveiset. Perämoottori toimii, iso kone ei käy. 

Viime viikolla, ei tullut blogia kahdesta syystä: Tuli luvattua, että “seinähullut” -kirjoitukselle tulee jatkoa (kuvagalleria) siinä vaiheessa, kun kone käy. Nno,ei käynyt. Toisena syynä, keräsimme sivuillemme muita matkapurjehtijoita jotka on tällä hetkellä seilaamassa maailman meriä, siihen listaan pääsee tästä linkistä ja näiden lisäksi on lista niistä jotka on jo päättäneet matkansa tai ovat luovalla tauolla, siihen listaan tästä. Kaikenkaikkiaan listalla on miltei 100! blog/vlogi/somea jota voi seurata jos tämmöinen hieman erilaisempi matkailu-/elämäntapa kiinnostaa. 


Sitten viikon aiheeseen - Via per aspera ad astra tarttui haasteeseen ja haastoi halukkaat mukaan. Aikaisemmin jo yritin tarttua aiheeseen Matkailun - En ole koskaan- blogihaaste. Se osoittautui aivan liian vaikeaksi, koska matkan päällä ollaan oltu jo niin pitkään, ettei oikeastaan ole montaakaan asiaa mitä ei olisi tullut matkatessa tehtyä. Tämä taas vaikutti oikein oivalliselta. Nämä vastaukset ovat Valin. Katsotaan tarttuuko Mackokin tähän. Mukavaa saada hetkeksi jotain muuta tehtäväa kuin tätä ikuisuudelta tuntuvaa mekaanikon odottelemista.


Oletko koskaan…


Halunnut palata ajassa taaksepäin? 

En varsinaisesti, vaikka joskus olen haaveillut siitä, että saisi käydä hieman vilkaisemassa ja ihmettelemässä omien isovanhempieni elämää. Erityisesti minusta olisi hienoa päästä kokemaan se hetki, kun isoisäni kävi laulamassa serenaadin isoäidilleni, koska siihen aikaan Sisiliassa se oli tapana. Mitkä olivat isoisäni ajatukset hetkeä ennen ja oliko se yllätys isoäidilleni, vai osasiko hän odottaa sitä. 

Tässä kuvassa on isoäitini äiti ja siskot ja minä (tuo nuorin)
Tässä kuvassa on isoäitini äiti ja siskot ja minä (tuo nuorin)
Miettinyt ulkomaille muuttamista? 

Ensimmäisen kerran kun muutimme ulkomaille, - silloin se tarkoitti Suomea - olin sen verran pieni, että siinä ei oikeastaan saanut mahdollisuutta edes asian miettimiseen. Sen jälkeen olen kovin usein aprikoinut muuttamista taas ulkomaille, eli takaisin Italiaan, mutta en ole sitä koskaan tehnyt. Vähän hassua, mutta kumpikin kotimaa on jossain kohtaa tuntunut vähän ulkomaalta. 


Se tyypillinen ajatus lomamatkalla “Tänne voisin muuttaa.” On se viehättävä, vahva tunne. Nyt kun olemme näin hitaasti matkanneet näitä eri maita, on tullut juuri tuo ajatus, ja kohta myös se, että johan tästä joutaisi eteenpäin. On myös niin, että näin hitaassa matkaamisessa näkee hieman pintaa syvemmälle ja romanttiset haavekuvat karisevat silmistä. Jos joskus päädyttäisiin muuttamaan jonnekin, olisi ajatustyö hyvin pragmaattinen. 

Castello di San Giusto, Trieste
Castello di San Giusto, Trieste
Eksynyt ostoskeskuksessa? 

Olen käynyt Redissä sen alkuvaiheessa, todistettavasti päässyt myös ulos sieltä, mutta ei sitä todellakaan oltu tehty helpoksi. Erityisesti, kun piti vielä ottaa metro jatkaakseen kotiin. Olen eksynyt Helsingin metrossa aikoinaan. Tämä kertoo jo paljon.


Caribe Plaza Cartagena de Indiasissa
Caribe Plaza Cartagena de Indiasissa

Itäkeskuksessa olen kerran onnistunut hukkaamaan auton. Hyvin erikoinen tilanne, koska yleensä pistän automaattisesti muistiin joitakin maamerkkejä, joiden avulla löydän takaisin. Sillä kertaa minulla oli serkkuja kylässä monen vuoden jälkeen. Voi olla, että höpöttely oli sen verran ankaraa, ettei ihan kaikkea ehtinyt panna merkille. 


Edellinen ostoskeskus jossa olen ollut on Kolumbian Cartagenassa Caribea Plaza - se oli onneksi tarpeeksi yksinkertainen, eikä liian suuri. Hienosti selvisin sisään ja ulos muutamankin kerran. Olihan Panamassakin! Iso, mutta selkeä. Meinasin jo unohtaa sen.


Täällä Tahitilla ostoskeskukset - Papeetessa niitä on muutama - ovat pienenpieniä meidän mittakaavassa ja suurimmaksi osaksi avotiloja - joten auringonvalo helpottaa hieman hahmottamaan, mistä tultiin ja täten mikä on oikea suunta. 


Halunnut palata matkalta kotiin aiemmin kuin olit suunnitellut?
Tuulenvoimalla matkanteko on sen verran verkkaista, että vaikka haluaisi palata aiemmin, se ei tapahdu ihan hetkessä.
Tuulenvoimalla matkanteko on sen verran verkkaista, että vaikka haluaisi palata aiemmin, se ei tapahdu ihan hetkessä.

Tässä kohtaa ehkä muutamat tutuimmat odottavat vastausta mielenkiinnolla. Vaan mitäpä tähän sanoisi, juuri tällä nimenomaisella matkalla kun ei ole kunnon suunnitelmaa, niin vaikka palaisin heti, se ei välttämättä olisi aiemmin, pikemminkin myöhemmin. 


Pienenä hankkiuduin kyllä pois eräältä leiriltä. Olimme vasta muuttaneet Suomeen, mutta sentään puhuin jo jonkun verran kieltä. Silti leirillä ulkopuolisuuden tunne oli niin valtava, että halusin vain pois. Vatsakipu - teeskennelty - toimi paluulippuna. Taidan nyt vihdoin jäädä tästäkin virallisesti kiinni, kun äiti tämän lukee. 


Aloittanut laihdutuskuurin tai terveellisemmän elämän? 

Joka aamu. Iltapäivään mennessä olen sen sitten yleensä lopettanut. 


Oikeasti kerran otettiin siskon kanssa ihan asiaksemme ja hienosti meni. Nyt en oikein jaksa uskoa laihdutuskuureihin - erityisesti tämä keski-ikäisen naisen kokonaisvaltainen mekanismi ei tunnu olevan suopea sellaiselle. Kylläkin aina pyrkimys asialliseen ruokailuun ja kohtuuttomuutta vain välillä. Liikkumista niin paljon kun vaan pystyy. Josko sillä pärjäilisi.

Mitä mieltä olen laihdutuskuureista. Joku syy piti keksiä, että saa vihdoin laitettua tämän kuvan. Nämä joutsenet nauttivat ateriaansa Herttoniemen rannassa.
Mitä mieltä olen laihdutuskuureista. Joku syy piti keksiä, että saa vihdoin laitettua tämän kuvan. Nämä joutsenet nauttivat ateriaansa Herttoniemen rannassa.
Laulanut karaokessa? 

Voi kauheaus, kyllä. Duetto ihanan kollegani kanssa ja ihan vaatimattomasti Coldplayn Viva la Vida. Annika Metsäketo tuli sen jälkeen sanomaan meille, että: “Hieno biisi.” Todettiin yhteen ääneen: “Oli se tähän saakka.” 


Ajanut autolla kolarin? 

Kuvan auto ei liity tapaukseen. Se on vaan hieno ja kuva otettu muutamia päiviä ennen lähtöä vuonna 2019
Kuvan auto ei liity tapaukseen. Se on vaan hieno ja kuva otettu muutamia päiviä ennen lähtöä vuonna 2019

Kyllä. Kerran ajoin kunnolla ojaan ja päin puuta 24 tuntia auton maalauksen valmistumisen jälkeen. Takapenkillä oli 2 v. esikoinen joka tykkäsi leikkiä turvaistuimen lukolla ja odotin kuopusta. Autoon ei jäänyt juuri suoraa peltiä, mutta kaikki selvittiin hengissä. Se oli jonkinlainen lohtu lasten isälle, joka oli monta kuukautta tehnyt työtä ko. auton entisöimiseen. 


Toinen kolari tapahtui muutamia päiviä ennen kun lähdettiin tälle reissulle. Sulkuviivan kohdalle naapurikaistalta tuli auto kylkeen. Noloa oli se, että olimme jo myyneet auton siinä kohtaa. Laskettiin hintaa ja onneksi ostaja kuitenkin otti sen, ettei meidän tarvinnut ruveta vielä lähtökiireissä alkaa säätää sitä asiaa enempää. 


Tehnyt huonon ostoksen? 

Valitettavan monta. Sen verran niistä toivon oppineeni, etten tekisi niitä enää ainakaan niin paljoa. Hyvin ärsyttävää on luulla ostavansa laatua ja huomaavansa ns. laatutuotteen olevan täyttäa sutta. 


Jälleen voi todeta, että  tässä elämäntyylissä ostelua on melkoisen vähän. Se keskittyy pääsääntöisesti ruokaan ja venetarvikkeisiin. Vaan jos venetarvikkeet osoittautuvat huonolaatuisiksi, se ärsyttää ihan erityisesti ja niistä tulee sitten myös laitettua palautetta valmistajille. Viimeksi meiltä meni rikki yksi ploki - tämä on rulla jonka kautta köydet kulkee moninkertaisena, ja näin tekevät nostettavasta kuormasta kevyemmän nostaa. Meidän kumivene nostetaan näiden varassa targakaariin. Näistä toinen meni rikki - marinassa ollessa onneksi ja kumivene roikkui vain toisen varassa veneessä kiinni. Jos se olisi tapahtunut avomerellä pahimmillaan olisimme menettäneet kumiveneen joka on meille melkoisen tärkeä laite. Huonoista ostoksista tuli kirjoitettua matkapurjehdusnäkökulmasta ja nk. marinelaadusta tässä kirjoituksessa.


Taidan olla tässä suunnilleen ekaluokkalainen
Taidan olla tässä suunnilleen ekaluokkalainen
Jäänyt luokalle koulussa? 

En, mutta olen käynyt yhden luokan kahteen kertaan, koska Italiassa koulu aloitettiin vuotta aikaisemmin kuin Suomessa. Se oli ihan hyvä sen puolesta, että sen vuoden aikana piti opetella kokonaan uusi kieli. 


Katunut syvästi jotain tekemääsi? 

No tota karaokea kyllä. Tuli siitäkin opittua, enkä sen jälkeen ole enään karaokeen erehtynyt.

 

Muuta en ole katunut syvästi. On joitakin todella ikäviä tapahtumia, joita ilman olisin ihan hyvin voinut elää. Mutta on paljon sellaista, josta olen jossain vaiheessa ottanut etäisyyttä ja kuitenkin vaalin niitä erittäin kauniina muistoina.






4 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
Seinähullut

Seinähullut

4 Comments

Rated 0 out of 5 stars.
No ratings yet

Add a rating
Rauno Kalevi
Rauno Kalevi
Feb 03
Rated 5 out of 5 stars.

Tämä ei nyt suoraan aiheeseen liity, mutta Macko tuntuu olevan kiinnostunut tilastoista. Käytännön esimerkki siis tilastoinnista ja kulttuurisista eroista sekä palkitsemisesta.

Nokialla oli matkapuhelintehdas lähellä Pekingiä. Suomesta tulleet asiantuntijat kiinnittivät nopeasti huomionsa erääseen tuotantolinjaan, kun sen läpäisyprosentti oli paljon suurempi kuin viereisten. Syy löytyi nopeasti. Testeissä feilanneet puhelimet siirrettiin sivuun. Siellä oli nurkassa 86 000 feilannutta puhelinta... Bonukset maksettiin läpäisyprosentin mukaan. Sanomattakin selvää että ne tuotannon pomot saivat äkkilähdön...

Like

Rauno Kalevi
Rauno Kalevi
Feb 03
Rated 5 out of 5 stars.

Jokunen viikko sitten etsin Raision Myllyn parkkihallissa autoani pitkään raskaat ostoskassit käsissä. Olin tullut ulos eri ovesta kuin mennyt sisään. Onhan siellä hyvät värikoodit, mutta enhän minä sellaisia katso...

Kolaroinut olen useita kertoja, useimmiten syy on ollut ratin ja penkin välissä...

Like

Kati Laasonen
Kati Laasonen
Feb 02

<3

Like

Via Per Aspera Ad Astra
Via Per Aspera Ad Astra
Feb 02
Rated 5 out of 5 stars.

Ihana kirjoitus! Kiitos, että tartuit tähän haasteeseen, oli tosi kiva lukea!

Hauskaa oli se, että itsekin yhtäkkiä muistin, että olin toisen luokan päätteeksi kesäleirillä, josta itkin itseni pois jakson puolivälissä. Minulla ei ollut edes kielivaikeuksia (se oli vielä Ukrainassa), mutta ulkopuolisuuden tunne oli niin järkyttävä, että itkin itseni uneen joka ikinä ilta. Onneksi äitini älysi lopulta ottaa minut pois sieltä.

Like

©2019 by S/Y Victoria Jaakkosdottir

bottom of page