Saapuminen Tahitille tarkoittaa varmaan kaikille suomalaisille erään korvamadon laulun alkamista. Vähän niinku saapuessa Las Palmasiin. Onnekkaita on ne, jotka säästyvät näiltä korvamadoilta :D
Rallatellen mekin ajoimme sisään Tahitin Papeeten passista. Aallonmurtajassa on ilmoitus, jossa kehotetaan ilmoittautumaan lennonjohtotornille VHF -radiolla. Tämä lähinnä siinä kohtaa, kun jos aikoo mennä lentokentän ohi lentokentän ankkurialueelle tai Marina Tainaan.
Näin teimme ja lennonjohto pyysi meitä odottamaan hetken, jotta lentokone pääsee lähtemään. Sen jälkeen saimme luvan lähte liikkeelle kunhan muistamme ilmoittaa, kun olemme kiitoradan toisessa päässä jossa samat toimenpiteet. Aikamme etsityämme Marina Tainan edestä ankkuripaikkaa, totesimme, että taitaa olla paras ottaa ensimmäistä kertaa mooring ball. Tämä tapahtui lauantaina ja marinan toimisto oli jo kiinni, joten ilmoittautuminen heille tapahtuisi sitten maanantaina.
Heti lauantaina lähdimme kuitenkin luonnollisesti ihmettelemään Tahitia maista käsin ja heti ensimmäiseksi jäkyttävän suureen Carrefouriin. Voisivat harkita sellaisen omanlaisensa kärryn hankkimista niille seiloreille jotka vuosien jälkeen pääsevät taas tuttujen ihanien tuotteiden keskelle. Sellaisen jossa on takana kuolavanapesuri. Se valikoiman määrä oli käsittämätön ja kaikki ne ihanuudet joista on saanut vain haaveilla. Älkää ymmärtäkö väärin, Panamassa oli erinomaiset kaupat, mutta jollain tavalla se kolahti, kun näki niin paljon tuttuja tuotteita. Se oli kuitenkin vähän niinku liikaa ja liian nopeasti. Saimme ostettua kuuluisat patongit, salamia ja juustoa. Viinihyllyssä viimeistään meni tajuntaan, että näillä herkuilla on hintansa, eikä se ole halvimmasta päästä. Marquesaksella se oli jo kyllä käynyt ilmi. Tahiti ei ole ehkä ihan niin paha, mutta budjettimatkailjat ei pääse hulluttelemaan samalla tavalla kuin Espanjan kaupoissa, jossa hinnat tuntuvat niin edullisilta kotisuomeen verrattuna.
Viikonloppu meni ihmetellessä ja ihastellessa ja maanantaina koitti aika mennä marinaan maksamaan mooring ball. Yllätys oli melkoinen, kun heidän seinällään olevat hinnat olivat ihan jotain muuta, kuin mitä meille ilmoitettiin. Saimme nimittäin sakot siitä, että olimme ottaneet mooring ballin. Emme olleet opiskelleet tarpeeksi. Vapaat olevat mooring ballit ei tietenkään ole käytettävissä vaan ihan joka ikinen pallo on jonkun tai vähintään marinan ja kaikki marinankin pallukat on varattuja, vaikka ne olisivat vapaita. Sakko ja kahden yön mooring ballin vuokra maksettiin ja aloimme valmistautumaan lähtöön, kun marinan henkilökunta tuli jo kiirehtimään meitä. Jälleen alkoi ankkuripaikan etsintä.
Käytännössä Papeeten edessä on vain yksi oikeasti sallittu ankkuripaikka, joka sekin on miinoitettu hyvällä määrällä marina Tainan mooring balleja - suurimmaksi osaksi mystisten näkymättömien elntävän hollantilaisen alusten käyttöön tarkoitettuja. Löysimme aivan upean kohdan, juuri siinä rajamailla ja laskimme ankkurin siihen. Siinä ei kauaa aikaa mennyt, kun tultiin taas sanomaan, että siihen ei sovi ankkuroida. Kun siinä typerinä ihmeissämme yritettiin kysyä, miksi ihmeessä tämä on tehty näin hankalaksi, meille ilmoitettiin, että olimme tervemenneitä muille saarille. Niin olisimme ehdottomasti siinä kohtaa tehneet, ellei olisi ollut pakko päästä sitä vesipumppua korjauttamaan.
Lopulta löysimme paikan hyvin syvästä vedestä ja ankkuroimme siihen. Sieltä käsin kävimme kolmena päivänä pyörimässä aina aamuisin Papeete marinan ympäristössä odottelemassa, josko joku vene lähtisi ja saisimme paikan. Marinoista ei ole mahdollista varata paikkaa ihan tälleen irtona. Nähtävästi jos on jotain kytköksiä venemyyjiin, tai on onnistunut varaamaan itselleen jotain työntekijöitä tekemään hommia veneeseen, saattaa olla pikkuisen parempi onni. Marinan toimistoon soitettiin joka aamu ja sieltä sanottiin: "Ehkä joku lähtee - kattokaa ja menkää sitten sinne. Huomioikaa kuitenkin, että katamaraanipaikat on vain katamaraaneille ja vuosipaikkoihin ei saa mennä." Kovin montaa paikkaa ei silloin jää. Kolmantena päivänä kuitenkin onnisti - aamukarusellia ajaessamme yksi matkapurren näköinen vene lähti ja saatoimme kysyä, vapautuiko paikka ja voisiko siihen mennä, ja koska hän olisi mahdollisesti tulossa takaisin? Ystävällinen kapteeni ilmoitti vapauttamansa paikan ja sanoi, että sinne vaan, hän ei tiedä koska palaa jos palaa. Siihen menimme ja siitä toimistolle, jossa hyvin vakuuttavasti ilmoitimme, että olemme paikalla XX ja ko. kapteeni sanoi, että voimme siihen mennä. Tarvitsemme paikkaa viikoksi, jotta saamme korjautettua jäähdytysvesipumppumme. Toimistossa olivat hyvin tyytyväisiä ja antoivat meille avainkortit ja marinan säännöt.
Onnekkaita olimme, että päädyimme Papeete marinaan, sillä se on aivan Papeeten keskustassa. Kävelymatkan päässä on suurin osa kaikista tarvittavista liikkeistä ja työpajoista. Kapu otti ensitöikseen vesipumpun irti ja lähti etsimään sopivaa työpajaa. Muutama kieltäytyi kunniasta, mutta viimein löytyi yksi joka sen suostui tekemään. Eivät olleet tyytyväisiä lopputulokseen, sillä vesipumpun akseli oli jo saanut jonkun verran hittiä. Kokonaan uuden vesipumpun hankkiminen on kuitenkin vielä työnalla. Uusissa malleissa kiinnityskorvakkeet on erilaiset ja se vaatisi muitakin muutoksia koneeseen.
Viikossa saatiin kaikki tarvittava tehtyä. Siirryimme vielä muutamaksi päiväksi lentokenttäankkuriin, josta sitten olimme erittäin tyytyväisiä lähtemään pois Tahitilta. Jos se on meistä kiinni, emme palaa enää koskaan omalla veneellä.
Little did we know.
Olipa taas kiinnostava juttu. Toivottavasti nämä tarinat ilmestyvät joskus kirjana joka osuu monien merta- ja matkailua rakastavien käsiin. Ja voi että te osaatte kaikenlaista vaikeaa. Näin huudahtelee iäkäs ystävänne, joka ei muista, mitä meni keittiöstä hakemaan.