Lähtiessämme Suomesta saimme ystäviltämme Lealta ja Jyrkiltä Kolumbuksesta kertovan kirjan. Sitä lukiessa tuli termi vastajalkaiset tutuksi. Miten aikoinaan ajateltiin tällä puolella maailmaa asuvien elelevän - silloin oli käsitys maapallon muodosta vielä vähän hakusessa. Löytyyhän niitä litteän maan uskovaisia edelleenkin.
Pidemmillä ylityksillä, kun on aika paljon aikaa ihmetellä asioita, olen leikitellyt ajatuksella, että jos se olisikin totta, että pannukakulla tässä seilataan. Hieman matkaa vielä ja sitten tiputaan! Ei oo tapahtunut.
Täällä pallon eteläpuolella on kuitenkin asiat vähän nurinkurisesti. Vai onko meillä pohjoisella pallonpuoliskolla kaikki väärinpäin? Riippuu keneltä kysytään.
Kun täällä puhaltaa etelätuuli, niin se tarkoittaa samaa kuin meillä pohjoistuuli - kylmä tuuli. Kun on kesäkuu, niin se oikeasti on täällä talvikuu. Ihmiset kuitenkin kävelee ihan normaalisti eteenpäin ja autoillakaan ei ole viittä peruutusvaihdetta, vaikka vanhoissa Britannian alusmaissa (Australia, Uusi Seelanti jne) ajetaankin vasenkätisesti.
Oho, palataanpas nyt vuoteen 2024!
Me olemme jo toista paikallista talvea, eli elokuuta täällä Polynesiassa, n. 17 astetta eteläistä leveyttä. Ei siis kauhean kaukana päiväntasaajasta. Helsinki on n. 60 astetta pohjoista leveyttä.
Ensimmäinen vuosi trooppisissa oloissa - silloin olimme n. 12 astetta pohjoista leveyttä - tuntui tavallaan hienolta “Onpa hienoa, kun ei ole kylmä.” Välillä vähän tuskaiselta, kun jatkuvasti hiki valuu. Panama on n. 8 astetta pohjoista leveyttä ja siellä oli todella hikiset oltavat, mutta siihen mennessä olimme jo aika hyvin adaptoituneet. Se oli kyllä hieman tuskaista, kun San Blasilla edes pitkät snorklausretket ei viilentäneet, kun meren lämpötila oli turhan korkea.
Leipätaikinan nostatus on viileämmällä huomattavasti rauhallisempaa - vähän vakavailmeinen keittiöpyyhehahmo meillä. Grenadalla tuli muutamat villasukat kudottua ja annettua lahjaksi kylmemmille vesille lähteville.
Vinkki adaptoitumiseen - jos lämmöstä innostuneena olet pakannut mukaasi turhan lyhyet sortsit, hikiset reidet on vaikea saada irti baarin muovituolista tuolista. Jos näin on kuitenkin päässyt käymään tässä vinkki. Kun alkaa olemaan aika lähteä, aloita hyvissä ajoin reisien irroitus tuolin pinnasta. Tai sitten on “Laastarin nopea repäisy” -tekniikka. Provinkki: Pidä aina huivi/hikipyyhe mukana, jonka voit laittaa tuolille ennen istuutumista.
Pikkuhiljaa lämpöön tottuu. Siestan arvonkin ymmärtää vallan toisella tavalla trooppisissa olosuhteissa.
Viime vuonna elokuussa olimme aivan ihmeissämme - tarvitaan oikeasti nukkuessa vilttiä! On vaikea selittää sitä iloa siitä, että toista voi halata ihan koska vaan, kun ei hiki valu valtoimenaan. Ja tuo meidän kingsize (viittaa lähinnä keskiaikasiin pienikokoisiin kuninkaisiin) bed ei tunnu ollenkaan niin ahtaalta, kun pystyy olemaan toisen kyljessä kiinni. Eikä meillä ole tuulettimiakaan ollut käynnissä jo reiluun kuukauteen!
Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa suomalaisittain ajateltuna? Parhaimmillaan hellettä läpi vuorokauden. Olemme näiden vuosien aikana adaptoituneet lämpöön niin hyvin, että lämpötilan laskiessa 23 asteeseen, se tuntuu kylmältä. Toki jos siihen lisää voimakkaan tuulen, niin sehän tuntuu paljon kylmemmältä. Jos vielä sattuisi täällä asumaan hieman korkeammalla vuorenrinteellä, niin lämpötila saattaa laskea jopa 14 asteeseen! Käytännössä siis samaan aikaan kun Suomessa lehdet kirjoittavat miten selvitä tappohelteistä, täällä varoitetaan miltei samoista lämpötiloista sanoilla “Hälyyttävän kylmiä öitä”.
Macko varmistaa, että sukat on oikeissa jaloissa.
Ollaan siis tilanteessa, jossa pilssikylmä olut saattaa toisen mielestä olla ihan juotavaa (arvatkaa kumman). Vihannekset ei nuudu hetkessä ja leipätaikinan ylikohoamisesta ei ole niin suurta vaaraa. Myös kaikenlainen touhuaminen on huomattavasti helpompaa, vaikka päivisin on sen 28 astetta ja enemmän, ilmavirta on aavistuksen viileämpi.
Sanoisin siis, että jos tännepäin haluaisi joskus matkustaa Suomesta, kannattaa ehdottomasti valita täkäläinen talvi. Se on joka tapauksessa parempi kuin se yksi kesäpäivä Suomessa ;) Ja täkäläinen kesä on kuumuuden lisäksi sateisempi ja syklonitkin kiertää - Yleensä nimenomaan kiertää tämän alueen… ja ainahan voi ottaa sisäisen lennon Marquesakselle tai Tuamotuille. Siellähän mekin vietimme viime kesän, kun täällä etelämpänä oli liian sateista ja hikistä.
Onko teille merenkulkijoille koskaan selvinnyt mikä on tuon pituus/leveys-piirin nimeämisen taustalla. Onko se joku engelsmannien juoni? Teknisen koulutuksen saanut (xy-koordinaatit) kun karttaa katsellessaan ajattelisi niiden olevan juuri päinvastoin.