Sinulle on postia

Taas tästä meidän hitaudesta: Aina se ei välttämättä johdu meistä itsestämme, vaikka se meiltä kyllä hyvin luontevasti onnistuu. Joskus odottelemme varaosia tai kuten juuri nyt paperipostia.

Suomessakin tätä ollaan ihmetelty jo vuosia, eikä parannusta ole vissiin näkyvillä. Postilaitokset elävät ihan omaa venyvää aika-avaruuttaan. Kohta hyvin todennäköisesti päästään kaikenlaisesta paperipostista, mutta aika ei ole aivan vielä. Ainakaan globaalilla tasolla. 

Matkalla Pape´eten postiin.

Meillä on nyt tilanne, joka vaati ihan aitoa oikeata paperipostia, jotta saadaan viralliset dokumentit ajantasalle. Vaikka juuri todettiin, että postilaitoksilla on oma aika-avaruutensa, niin on se kuitenkin ottanut uuttakin teknologiaa käyttöön. Kirjatun kirjeen etenemistä voi seurata seurantakoodin avulla. Luulen ja toivon ko. kirjeen olevan tarkemmassa valvonnassa, ettei se katoa jonnekkin mikä lie voisi olla paperipostin bittiavaruus - kadoksiin joka tapauksessa.

Ensimmäinen kuva lainattu internetistä 14-vuoden takaisesta La Poste veneen myynti-ilmoituksesta. Kaksi vuotta sitten otettu kuva Panaman Linton Bayssä. Mikä lie syy, ettei kukaan lopulta venettä ostanut. Surullista. Tällä ei kyllä ole juuri mitään tekemistä tän tekstin kanssa. Kuriositeettina vaan.

Kirjattuna lähti kirje ja seurantakoodilla seurasin kirjeen matkaa Tahitilta Ranskaan.

 Seurantakoodi ilmoitti seuraavan parin päivän aikana: 

- kirje vastaanotettu 

- kirje on keskuslajittelukeskuksessa.

- kirje on lähtenyt Tahitilta. 

Seuraavan kerran seurantakoodissa tapahtui reilun kolmen viikon kuluttua, kun kirje kuitattiin toimitetuksi Ranskassa. Jei!

Tuossa välissä mietin, että olin kyllä kirjannut kirjeen, mutta en erikseen laittanut mitään Par Avion tarraa. Muistatteko sellaista? Jotkut kuoretkin oli jo valmiiksi printattu sellaisiksi lentopostihienoksi. 

Nyt on paluuposti tulossa takaisin Ranskasta jälleen kirjattuna. Mietin niitä kaikenlaisia paikantimia ja tapoja kuitata kirjeen sijaintia matkalla. Matka on nyt kestänyt n. kuukauden, eikä mitään liikettä ole näkynyt seurantakoodissa sitten ensimmäinen heinäkuuta. 

Nostalgisesti mietin, että onhan se tavallaan hienoa on, että yhä on joku taho joka pitää meidät hätäiset ihmiset kiinni maailmassa, jossa kaikki ei tapahdu hetkessä eikä kahdessa. Vähän niinku olis Paul Gauguin, joka oli ahkerassa kirjeenvaihdossa Manner-Eurooppaan. Mahtoi häntä harmittaa, jos muisti kirjoittaneensa jotain väärin, eikä ollut mahdollista korjata viestiä niinku chatissa, koska kirje oli sillä hetkellä jossain Tyynellä merellä jonkun laivan kyydissä. Kirjeenvaihto kuitenkin onnistui silloin. Se saattoi olla jopa luotettavampaa kuin nykyisin, noin niinku suhteellisesti ajateltuna. 

Mutta onko tämä vähän tahaton syy siihen, että postilaitokset tuntuvat mieluummin taantuvan, kuin haluaisivat pysyä kehityksen aallon harjalla. Voisiko sen muuttaa brändiarvoksi tässä nykyisessä Mulle Heti Kaikki Nyt! -maailmassa? 

Niinettä mikä se hirmutärkeä paperi on?

Suomalainen avioliittotodistus, josta piti saada virallinen ranskankielinen käännös. Lähin suomenkielen taitaja löytyi manner-Ranskasta.

San Andresissa oli tämmöinen kirjepulun jälkeläinen, jolle oli tarttunut joku seurantakoodi pyrstöön. Jahtasimme sitä sen aikaa minkä kehtasimme. Emme saaneet kiinni.

Edellinen Seuraava